Kertokaapas monikulttuurisessa suhteessa elàvàt teidàn hààjàrjestelyista. Kumman maan tapaa/perinettà on noudatettu?
Mita naimisiinmeno tarkoittaa puolisonne maassa? Miten juhla jàrjestetààn ja kuka sen kustantaa?
Taalla etelaisessa italiassa useimmiten parin vanhemmat kustantavat juhlan ja kaiken siihen liittyvan, ja juhliin satsataan todella paljon rahaa. Monesti on vielakin kaytossa etta morsiammen vanhemmat kalustavat asunnon, lakanoita myòten ja sulhasen vanhemmat mahdollisesti ostavat asunnon nain ollen nuoripari paasee hienosti alkuun. Ja haalahjatkin ovat eri luokkaa kuin suomessa, mitaan 25e lahjaa ei todellakaan vieda, vaan useita satoja euroja ja lahisukulaiset jopa tuhanisia.
Kertokaa teidan kokemuksista.
Mita naimisiinmeno tarkoittaa puolisonne maassa? Miten juhla jàrjestetààn ja kuka sen kustantaa?
Taalla etelaisessa italiassa useimmiten parin vanhemmat kustantavat juhlan ja kaiken siihen liittyvan, ja juhliin satsataan todella paljon rahaa. Monesti on vielakin kaytossa etta morsiammen vanhemmat kalustavat asunnon, lakanoita myòten ja sulhasen vanhemmat mahdollisesti ostavat asunnon nain ollen nuoripari paasee hienosti alkuun. Ja haalahjatkin ovat eri luokkaa kuin suomessa, mitaan 25e lahjaa ei todellakaan vieda, vaan useita satoja euroja ja lahisukulaiset jopa tuhanisia.
Kertokaa teidan kokemuksista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eteläisessä Italiassa väestö on yleensä KÖYHÄÄ. Elintaso ei ole taatusti samaa luokkaa kun Suomessa. Tuo että vanhemmat ostavat ja kalustavat asunnon kuulustaa kummalliselta. Onkohan nyt tyttöä taas vedätetty. Vuora-asunnossa ilmeisesti nuoriparia alkaa asustella, ja Suomesta pitää saada rahaa liinavatteista lähtien kaikkeen irtaimistoon. Sitten kun ero tulee, niin irtain jaetaan keskenään ja vuora-asunnon voikin laittaa sitten kiertoon.
voi voi sitä kademieltä.
on vihitty Intiassa. Niin suuressa ja monikulttuurisessa maassa on monenlaisia tapoja, jotka vaihtelevat paljon uskontokunnittain. Meidän häämme noudattivat islamilaista perinnettä.
Häiden kustannuksista vastaavat pariskunnan vanhemmat ja jonkin verran myös lähisukulaiset. Häävieraita on todella paljon, useita satoja, joten häät myös maksavat paljon. Koko prosessi kestää 7 päivää ja yötä, ja koko tuon ajan on vieraita ruokittava ja osalle myös tarjottava majoitus. Häät ovat kaksiosaiset, morsiammen häät kestävät 4 päivää ja sulhasen 3 päivää. Etenkin morsiammen häihin panostetaan erityisen paljon. Sanotaankin, että miehellä on kaksi tärkeää tehtävää elämässään: rakentaa vaimolleen ja tulevalle perheelleen talo, ja säästää tarpeeksi rahaa tarjotakseen tyttärelleen mahdollisimman näyttävät häät.
Tavoista poiketen me osallistuimme myös itse hääkustannuksiin, silä olimme kuitenkin molemmat jo aikapäiviä sitten muuttaneet pois lapsuudenkodeistamme ja esim. oma yhteinen koti oli ostettu . Muutenkin jouduimme hiukan soveltamaan vanhoja tapoja sopimaan meidän tilanteeseemme. Perinteisesti minun olisi kuulunut juhlia morsiammen häitä omassa kodissani sukulaisteni kanssa. Kun se ei ollut mahdollista, niin appivanhempani järjestivät minun hääni, ja mieheni juhli omiaan isän puoleisten sukulaisten luona. Molemmissa juhlapaikoissa oli kokki avustajineen (n. 10 henkeä) kokkaamassa ympäri vuorokauden ihania hääruokia. Vieraiden lukumäärä oli tosiaanin useita satoja. Kaikki eivät kuitenkaan ole paikalla koko aikaa, mutta ihmisiä menee ja tulee kaiken aikaa. Ja häissä tosiaankin vasta tajusi kuinka laajan sukuun olin avioitunut.
Häälahjakäytäntö poikkeaa kovasti meikäläisestä. Kukaan ei tosiaankaan edes kuvittelisi tuovansa pariskunnalle lahjaksi mitään niin arkista kuin kahvinkeittimen tai lakanoita. Kaikki lahjat annetaan ensinäkin morsiammelle, ja lahjat ovat joko rahaa tai kultakoruja. Pariskunta käyttää sitten rahat itse valitsemmallaan tavalla. Jotkut antavat osan vanhemmilleen korvauksena häiden kustannuksista (kuten me teimme), jotkut ostavat uuden auton, ja osa laittaa säästöön omaa taloa varten. Ja pariskunnasta riippuen, osa myös myy lahjaksi saadut kultakorut. Kuka tosiaankaan tarvitsee sellaista määrää kultakoruja, jotka ovat niin prameita ettei niitä voi käyttää kuin joissakin aivan erityisissä juhlissa? Usein vain arvokkaimmat perintökorut säilytetään, ja loput vaihdetaan rahaksi. Nykyään monet pariskunnat esittävätkin etukäteen toiveen, että lahjat annettaisiin mielummin rahana kuin koruina, sillä myytäessä koruista ei koskaan saa niiden alkuperäistä ostohintaa.
Yleinen käytäntö on, että nuorikko muuttaa häiden jälkeen miehensä kotiin asumaan. Ennen häitä morsiammen perhe lähettää kuorma-autolastillisen tavaraa tyttärensä uuteen kotiin. Tietenkin morsiammen omat henkilökohtaiset tavarat ja vaatteet (joita on teetetty uuttaa elämää varten monta matkalaukullista), taloustarvikkeita, liinavaatteita, ja lahjoja sulhasen perheelle. Lahjat ovat paljoti jotain yleishyödyllistä, mutta naispuoisille perheenjäsenille on annettava kultakoruja. Eli kysymyksessä on siis eräänlaiset myötäjäiset.
Me palasimme häiden jälkeen Suomeen, joten tämä häiden viimeinen vaihe toteutettiin meidän kohdallamme toisin. Me vain jatkoimme juhlimista miehen sukulaisten luona seuraavat 3 päivää. Hääjuhlallisuuksien perinteinen päätös on mielestäni kaunis. Ruokaa jäi yli tosi paljon, vaikka häävieraille pakattiin 'doggie bagejä' mukaan otettavaksi esim. kotiin jääneelle vanhemalle väelle. Yijäänyt ruoka kuskattiin moskeijaan jaettavaksi, ja osan kävimme itse viemässä läheiseen orpokotiin.
Ja nimimerkille 'Tyhmät!': Aivan kuten Etelä-Italiassakin, niin myös Intiassa on paljon vähäosaisia ihmisiä, ja aivan varmasti heidän häänsä poikkeavat meidän häistämme. Olen myös matkustellut paljon Etelä-Italiassa, etenkin Sisiliassa, ja täytyy sanoa että erot ihmisten varallisuudessa vaihtelevat kovasti. Olen nähnyt asumuksia, joita on vaikea kuvitella vielä olevan nyky-Euroopassa, mutta yhtäläisesti olen nähnyt niin häikäisevää loistoa, että vastaavaa saa hakea koti-Suomesta. Ja yllättävää kylläkin, sama pätee myös Intiaan! Jos kokemukset elämästä muissa maissa pohjaavat yhdistelmään sohva TV kaukosäädin, saattaa tietopohja olla aika ohkainen, ja ennakkoluulot ylittävät faktatiedot :)
"Olen nähnyt asumuksia, joita on vaikea kuvitella vielä olevan nyky-Euroopassa, mutta yhtäläisesti olen nähnyt niin häikäisevää loistoa, että vastaavaa saa hakea koti-Suomesta. Ja yllättävää kylläkin, sama pätee myös Intiaan! Jos kokemukset elämästä muissa maissa pohjaavat yhdistelmään sohva+TV+kaukosäädin, saattaa tietopohja olla aika ohkainen, ja ennakkoluulot ylittävät faktatiedot :)"
Siis Intiassa on 1 % joka on äärettömän rikkaita, keskiluokkaa ehkä 10 % ja loput äärettömän köyhiä, Italiassa vastaavat luvut 1 % 40 % ja loput kurjuudessa, itseasiassa Italian, Kreikan, Portugalin ja Espanjan kohdalla keskiluokan määrä pitäisi todellisuudessa olla vielä huomattavasti pienempi, mutta kiitos kohtuuttoman ylivarojensa lainaamisen, mitättömän työmoraalin ja ennenkaikkea korruption ja verojen maksamatta jättämisten vuoksi keskiluokka vielä on noilla prosenteilla sielä, huomio vielä, jahka mennään muutama vuosi eteenpäin konkretisoituu noissa maissa velanmaksut todellakin lujaa, ja se meinaa totaalista hyvinvoinnin romahtamista noilla alueilla, välimeren veijarit luulivat rakentavansa hyvinvointivaltion pohjoismaiden tapaan, tosin sillä erotuksella et veroja ei tarvitse maksaa, vaan kaikki rahoitetaan lainarahalla, ja kuinkas kävikään. Nyt Espanjassa on nousemassa hälyttävän suuri prostituutiokeskus ja muissa välimerenmaissa tullaan näkeen vielä samoja ilmiöitä.
nimimerkillä 'Totuuskirpaisee' on vahva taipumus vetää tilastoja stetsonista, sekä vaikeuksia keskittyä itse aiheeseen.
Kyllä kai aika monelle on selvää, että tiettyjen maiden talous on kuralla, ja myös syyt siihen, mutta mitä tekemistä sillä on eri kulttuurien häätapojen kanssa?
Ja tiedoksi sinulle, että jaottelusi Intian väestön varallisuudesta on aika hanurista. Siellä on todella rikkaita enemmän kuin Suomessa populaa, keskiluokan osuus kasvaa koko ajan, ainoastaan näitä äärimmäisen köyhiä on surullisen paljon. Rikkaan ja vähemmän rikkaan väestön osuus vaihtelee huomattavasti myös osavaltioittain, ja on kovasti riippuvainen ko osavaltion koulutuksen yleisestä tasosta.
Pikkuisen hanurista molempien arviot Intialaisten varallisuudesta.
World Wealth Report 2011 ilmoittaa että intiassa on 170 001 henkilöä joiden kokonaisvarallisuus on yli miljoona dollaria ja 3 590 312 henkilöä joiden kokonaisvarallisuus ylittää 100 000 dollaria.
Ainakin tuon tutkimuksen mukaan intialaisväestöstä vain 0,014% on todella rikkaita ja vain 0,3% kohtuullisen varakkaita.
Suomalaisten vastaavat luvut tuossa tutkimuksessa oli 45 015 (0,85%) ja 2 105 707 (40%).
"Siellä on todella rikkaita enemmän kuin Suomessa populaa"
vaan missä oli se sinun tilastosi asiasta, ja jos on 5 miljoonaa rikasta miljardin ihmisen joukossa, niin eipä kovin kummoinen osuus ole.
Mut tosiaan, laitappas meille linkki keskituloisista sieltä, heidän osuus väestöstä.
Intia on täydellisen köyhä maa, ja pysyykin suurelle osalle väestöstä ikuisesti sellaisena, ei ole väliä minkälaista on talouskasvu, jos sen kaikki tuotto ohjautuu harvojen käsiin, sama ilmiö on myös Kiinassa.
Ilmeisesti et ole kuullut sanontaan rikkain 1 % ? lol...Eli..Hiffasitko? Google mies.
kaikille, kauanko olet asunut Intiassa tuolla 'täydellisen köyhässä maassa', vai miten yleensäkin hankit 'syvälliset tietosi' :D
Ajatus siitä, että täytyy asua jossakin maassa tietääkseen sen tulo- tai varallisuusjakauman on yhtä typerä kuin että pitäisi osallistua urheilukilpailuihin tunteakseen tulostilastot. Kummassakaan tapauksessa omakohtainen kokemus ei millään merkittävällä tavalla lisää tietoa mitattavista asioista. Maassa asuminen ei pätevöitä esittämään arvioita tällaisista kvantitatiivisista tutkimustuloksista. Kokemukset ovat tietenkin sinällään arvokkaita, mutta aivan eri tasolla. Vai onko meillä Suomessa asuvilla jotenkin ilmasta hengitettynä hallussamme tilastotiedot maastamme ja yhteiskunnastamme? Tarvitsemmeko tilastokeskusta enää lainkaan?
pätevöitä tarjoamaan relevantteja tilastoja, mutta tietääpä ainakin edes mistä puhuu, sen sijaan että esittää tietoja 'täydellisen köyhästä' maasta, josta ei käytännöntasolla näemmä tiedä yhtään mitään.
Intiasta on ensinäkin erittäin vaikeaa antaa mitään luotettavaa varallisuutta koskevaa tilastoa. Maassa jossa ei edes kyetä suorittamaan väestönaskua luotettavasti, on aika ymmärrettävää että muunkaan tiedonkeruu ei ole välttämättä kovin tarkkaa. Esim. Yksittäisten ihmsten varallisuutta on todella hankala tilastoida. Kaikki eivät edelleenkään luota pankkeihin, vaan omaisuutta säilytetään omissa kassakaapeissa. Sama juttu koskee myös vaikkapa palkkatuloja. Systeemi on kovin toisenlainen kuin esimerkiksi meillä. Nykyään palkanmaksu pankkitilille on suhteellisen yleistä, mutta jotkut ihmiset haluavat edelleenkin palkkansa suoraan käteen. Vain osa palkasta maksetaan 'näkyvänä' rahana, loput palkasta suoritetaan erilaisina lisinä, jotka naamioidaan mm. työmatkakustannusten korvauksiksi, tietyissä ammateissa toimivat saavat rahaa perushygieniatuotteita yms varten, vaaterahaa - näitä riittää. Lisäksi maksetaan kaikenkarvaisia bonuksia ohi kirjanpidon. Valtionvirkamiehillä on edelleenkin yhtenä erittäin suurena tulonlähteenä lahjukset, joka tietysti meikäläisittäin kuulostaa tuomittavalta, mutta siellä se on maantapa. Siellä ei tosin käytetä sanaa 'lahjus', vaan puetaan se kauniimpaan muotoon 'commision' vaikka se selvästi onkin 'voitelurahaa'.
Tämä nyt oli aivan OT, mutta pikkainen pala elämää intialaiseen tapaan. Missään nimessä en kiellä, etteikö siellä olisi paljon parannettavan varaa ja lekalla olisi töitä. Mutta silti on naurettavaa yleistää, että yhtään missään maassa kaikki olisivat köyhiä tai että kaikki asiat olisivat päin peetä.
En myöskään kiellä ettenkö olisi nainut sinne paremmin pärjäävien puolelle, mutta Intiassa paljon aikaa viettäneenä olen myös nähnyt sen kolikon nurjemman puolen, esim Biharin osavaltioon suuntauneilla matkoilla. Olen tehnyt siellä töitä niiden kaikista köyhimpien parissa, eikä siinä elämässä ole montaakaan kadehtittavaa asiaa.
Kova pala näemmä, toki myönnän etten ole Intiassa käynyt sitävastoin asunut muutamassa aasian maassa, lisäksi käynyt viidessä maassa siellä useampia kertoja, köyhyytä näkeekin siellä paljon, ja sen verran asioista lukeneena sekä seuranneena uskallan väittää olevani oikeassa puhuessani totaalisesta köyhyydestä Intian kohdalla.
Sinulla on varmasti omat näkemyksesi kaukoaasian monista maista ja en minä tule niitä torppamaan sillä perusteella, ettet ole käynyt sielä.
Intia on köyhä maa, se jää suurimmalle osalle ihmisistä köyhäksi vailla toivoa.
http://www.thedailybeast.com/articles/2011/09/20/best-and-worst-countries-for-women-the-full-list.html?fb_ref=article&fb_source=home_oneline
141, India
Overall score (out of 100): 41.9
Justice: 54.0
Health: 64.1
Education: 64.9
Economics: 60.7
Politics: 14.8
Aikalailla viimeisten joukossa aasian maista. Ja vaikeaa se on niissäkin tehdä tilastoja, mutta joskus on nojattava niihin tilastoihin mitä on saatu koottua.
Intiassa elää alle 1,25 dollarilla päivä 28 % populaatiosta, ja jopa 54% 2 dollarilla päivä, joten arvioni keskiluoka suuruudesta mene kyllä aikalailla kutiinsa.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_percentage_of_population_living_in_poverty
Olen asunut aasian maassa, jossa vastaavat luvut olivat 18% ja 40% joten tiedän mihin verrata, joten sovitaanko et pidä nyt se nassus kiini jatkossa ja vähempi henkselien pakuttelu ensikerralla.
Ja vielä värikuvin, jos et jaksa lukea.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Percentage_population_living_on_less_than_$2_per_day_2009.png
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Percentage_population_living_on_less_than_$1.25_per_day_2009.svg
Forbesin julkaiseman raportin mukaan (elokuu 2010) muutokset intialaisten kotitalouksien tuloluokissa v. 2007-2009
- high-income households 16.8% => 20.5%
- low-income households 21.7% => 17.9%
- in between class around 62%
Ylipäätään intialaisen keskiluokan prosentuaalisen koon ilmoittaminen näyttää olevan erityisen hankalaa, riippuen paljolti siitä mitä määreitä ja jaottelua kukin tutkimus käyttää. Esim. Devesh Kapur esittää julkaisussaan 'The middle class in India: a social formation or political actor?', että Intian keskiluokkaan kuuluu 62% kotitalouksista. Nämä luvut vaihtelevat tosiaankin 5%:sta aina tuonne reiluun 80%, mutta yhtäläistä lähes jokaiselle tutkimukselle on, että ne ennustavat keskiluokan osuuden kasvavan 5-10% vuosivauhdilla. Se, että keskiluokan osuus väestöstä on kasvanut niin voimakkaasti johtuu tietynlaisesta tilastoharhasta. Intian itsenäistymisen aikaan maassa ei taloudellisessa mielessä ollut ns. keskiluokkaa, keskiluokka oli määriteltävissä korkeintaan hindujen kastijaon mukaisesti. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä keskiluokan osuus väestöstä on kasvanut samalla tavalla kuin muuallakin maailmassa. Intiassa keskiluokka jaetaan vielä 3-5 eri alaryhmään, ja näiden yhteenlaskettu summa pyörii n. 40-60% paikkeilla, kovasti riippuen siitä miten tutkimusryhmä on valittu. Tutkimusten ja tilastojen taustoihin pitäisi myös päästä kurkistamaan, jotta pystyisi arvioimaan niiden todellisen merkityksen.
Hemal Shah on myös kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin liipaten aihetta(www.theindiasite.com), ja käppyröistä kiinnostuneille Hemant Beniwalin artikkeli (www.tfl.guide.com)
Intialaisilla miljardööreillä sen sijaan menee tilastollisesti huonosti. Heitä on tänä vuonna vain 48 kpl verratuna viime vuoden 55 kpl:seen. Miljonäärejä löytyy reilut 4 miljoonaa, ja Reutersin analyysin mukaan määrä tuplaantuu vuoteen 2015 mennessä. Mainittakoon, että nämä luvut ovat vielä kaukana Kiinan vastaavista, Suomesta puhumattakaan ;)
"Miljonäärejä löytyy reilut 4 miljoonaa"
Onks toi paikallisella valuttalla laskettu?
Ainakin Capgeminin ja Merrill Lynch Wealth Management ilmoittaa että vuonna 2011 intiassa olisi ollut 135 000 miljonääriä ja World Wealth Report 2011 ilmoittaa miljonäärien määräksi 170 000 joten aika kaukana nämä arviot on vielä neljästä miljoonasta ellei tosiaan tuo 4 miljoonaa ole laskettu intian rupioina.
Ja eipä intialainen työläinen pahemmin pääse rikastumaankan . Katselin eri ammattien palkkoja esimerkiksi opettajan palkka on noin 4 €/ päivä, myymälän työntekijä 3,5 € ja "pomo" (Highly skilled (Manager etc) 4,2 € / päivä.
Nokian tehtailla Intiassa työntekijöille maksetaan "peräti" 70 €/kk
"Nokian Chennain tehdas on yhtiön suurin. Tehtaalla on yli 11 000 työntekijää mutta Nokia korostaa ylittävänsä lain määräämän minimipalkan neljänneksellä."
Nyt keskustelu kuitenkin poikkesi ihan eri suuntaan kuin toivoin. Yksi asiallinen vastaus on kuitenkin saapunut, kiitos siita, oli tosi mielenkiintoista lukea intialaisesta haakulttuurista, on se vaan niin erilainen!
Vietnamissa häitä juhlitaan sekä morsiamen että sulhasen kotona, ja häät kestävät kaikkiaan useamman päivän. Kihlajaisseremonia on ehkä kuitenkin merkitykseltään tärkeämpi.
Me vietimme Suomessa suhteellisen pienet, omannäköiset häät, enemmän kuitenkin suomalaiset. Olimme asuneet yhdessä jo vuosia, ja appivanhempieni silmissä olimme jo mies ja vaimo. Ensimmäisellä Vietnamin-matkallamme olin saanut kihlajaislahjaksi koruja.
Mieheni puolelta vain muutama sukulainen pääsi häihimme, joten eipä siinä kovin perinteisiä häitä voinut viettää. Meidät vihittiin maistraatissa lähimpien perheenjäsenten läsnäollessa. (Kirkkohäitä ei olisi tullut suomalaisenkaan miehen kanssa.) Pidimme häävastaanoton erikseen. Ohjelmassa oli sormusvalat, ruokaa ja juomaa ja musiikkia. Suomalaiset vieraat antoivat lahjaksi enimmäkseen kodissa tarpeellista tavaraa, vietnamilaiset tuttavamme taas rahaa. Hääpukuna mulla oli vietnamilainen puku, miehellä tumma puku.
että kihlajaisseremonia on merkityksellisempi, mutta oikeastaan samalla aika loogista. Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Sen merkitys vaan tuntuu ainakin täällä meillä menettäneen merkityksensä. En muista milloin laki muuttui, mutta joskus muinoin jos toinen osapuoli purki yksipuolisesti kihlauksen, oli toisella oikeus saada siitä korvausta.
Minkälainen muuten on vietnamilainen kihlausseremonia?