oma lääke

hepsankeikka nainen kirjoitti:

olen tässä mietiskellyt ihmisen outoa toimintaa, tai okeammin oikeaa toimintaa. mehän teemme toisillemme vaikka mitä mutta kun se osuu omalle kohdalle ei huomatakaan sitä jujua. Tämä klassinen Kysymys. Jos menee naimisissa olevan miehen suhteeseen, oli alkoitus mikä tahansa, mies puhunut mitä tahansa erosta jne. Mutta kun tietää ja jää suhteeseen välittämättä vaimosta ja lapsista ei siis anna miehen rauhassa erota, jos on eroamassa. Kun sitten käy niin että mies löytääkin uuden naisen niin tämä nainampa heittäytyykin sitten erittäin vaikeaksi ja marttyyriksi. Eikö siis oikeesti päässä herää yhtään kysymystä että miksi itse aikoinani menin samaan lankaan, tältä tuntuis siltä jonka mieheen sekaannuin enkä välittänyt. Nämä ihmiset sitten väittävät silmät kirkkaina, että heitä on kohdeltu väärin, häneltä on mies varastettu ja perheeltä viety pää. Hei haloo!! Minä menisin itseeni ja pitäisin turpani kiinni ja miettisin, että olempa minäkin aikoinani ollut paha ihminen.
Mutta ehkä ne jotka sekaantuu eivät sekaantuisi jos päässä ajatustoiminta toimisi järkevästi ja normaalisti?
Minulla itselläni on lähinnä vahingonilo päällimäisenä. Niin semmosta se elämä on.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä