Olemme kolmekymppisiä, meillä on kolme lasta ja nyt avioero vireillä. Itse aloitin erokeskustelun, aluksi mieheni ei halunnut erota mutta on nyt muuttanut mieltään.
Olen tässä neljän kuukauden aikana minkä ero on ollut vireillä, itse huomannut että kaikki mikä suhteessamme oli vikana olivat minun syytäni tai johtui pelkästä kyllästymisestä toista kohtaa.
Seksi suhteessamme ei koskaan loppunut eikä myöskään rakkaus, ja vieläkin aina kun juttelemme kumpikin sanoo rakastavansa..
Olen ihan sekaisin, itse haluaisin vielä yrittää mutta mieheni ei ainakaan tällä hetkellä. Pitääkö minun vain tyytyä odottamaan mitä hän päättää?!
Miksi sanoa toiselle että rakastaa ja harrastaa seksiä kanssani, jos ei kuitenkaan halua olla toisen kanssa..
Onko tämä mieheni puolelta vain minun oloni helpottamista..?
Olen tässä neljän kuukauden aikana minkä ero on ollut vireillä, itse huomannut että kaikki mikä suhteessamme oli vikana olivat minun syytäni tai johtui pelkästä kyllästymisestä toista kohtaa.
Seksi suhteessamme ei koskaan loppunut eikä myöskään rakkaus, ja vieläkin aina kun juttelemme kumpikin sanoo rakastavansa..
Olen ihan sekaisin, itse haluaisin vielä yrittää mutta mieheni ei ainakaan tällä hetkellä. Pitääkö minun vain tyytyä odottamaan mitä hän päättää?!
Miksi sanoa toiselle että rakastaa ja harrastaa seksiä kanssani, jos ei kuitenkaan halua olla toisen kanssa..
Onko tämä mieheni puolelta vain minun oloni helpottamista..?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinkahan moni muu on samassa tilanteessa. Aloitit erokeskustelun, koska olit kyllästynyt, tiesitkö oikein mihin olit kyllästynyt.
Nyt olet huomannut, että kaikki johtui itsestäsi, arki oli ilmeisesti lapsiperhessä tylsää.
Kuinka moni muu todella ajattelee, että kun kyllästyttää ero on siihen ratkaisu. Aikansa kun sitä kotona ratkuttaa käy kuin sinulle, mies ei enää haluakaan jatkaa kanssasi. Jatkuva marmatus kaikesta saa kyllä eron aikaan. Mutta se tuleva arki voi olla oaljon pahempi, niinkuin sinullakin on kolme lasta, rhasta tulee monesti tiukkaa ja ei se elämä vaikka sinne löytäisi uuden kumppanin muutu miksikään tuon lapsien kanssa arjen asioista. Ainoastaan kun saa lapset isälle joskus, mutta tällä mitalilla on se toinen puoli. Oletteko koskaan ajatelleet siinä lastenne osaa, tottakai he haluavat olla kummankin vanhempansa kanssa ja heidän sielunsa on täysin rikkirevitty, kun on toisen luona on toista ikävä ja päinvastoin. Sitten on ne uudet kumppaninne jotka eivät välitä laspistanne lainkaan, heille huudetaan, heitä syytetään kaikesta, lapset eivät voi kosissaan elää vapaasti, vaan nämä uusikot vahtivat tavaroitaan kuin haukat, jotta lapsenne ei koske niihin saatikka sitten vielä selkänne takana tapahtuvat asiat lapsillenne.
Erota ei ihan pelkästä kyllästymisestä kannata, lapset kasvavat varsin pian ja pääset taas vapaammin ottamaan osaa yhteiskunnan asioihin.
Malttakaa mielenne ja koettakaa löytää sitä läheisyyttä ja seksiä ihan tässä nyt olevassa suhteessa. Useinkaan sieltä aidan takaa ei löydy vihreämpää ruohoa, vaan suorastaan suuri alennustila.
Minkälainen kuva sinulla oikein on uusperheestä? Ja minkälaista siellä on? Onko tuo sinun kuvitelmaasi vaiko kokemaasi?
Itselläni on uusperhe ollut vuosikausia, mitään tuollaista en ole kokenut. En edes usko lasten kärsineen tästä kaikesta.
Vanhassa perheessä oli moni asia pielessä eikä siellä ollut kukaan onnellinen. Nyt suhteet ovat parantuneet ja meillä kaikilla on hyvä olla ja rakkautta ja huolenpitoa riittää. Emme edes ajattele kuka on kenenkin lapsi. Ne ovat kaikki meidän lapsiamme.
Ja isän uuden perheen lapsetkin ovat meillä välillä yötäkin.
Sanot, että ete edes usko lasten kärsineen, joten kovin hatarsti on sinullkain aikaa lapsille ollut. Juuri tätä on uusperheen elämä, lapset jäävät yksin.
Oli todella hieno, että Jippu toi esiin, miten hänen elämäänsä on vaikuttanut lapsuudessa vanehmpien ero ja siitä johtuvat vaikeudet.
Jos uusperhe on jo heti kasassa kun entinen lähtee, silloin on jotain pahasti vialla.
Tällainen lennosta vaihto koskee vain seksiä, puuttuu tieto täysin toisesta. Tietääkö toinen edes kaikista toisen lapsista.
Lapset ovat täysin unholassa tässä suhteessa.
Kun tämä uusi aikuinen tulee, hän ei tule lasten vuoksi. Jo sen pitöisi kertoa, että lapset eivät ovat unohtuneet nyt aikuisten halujen taakse. Se hölynpöly jota täällä olen nähnyt kirjoitettavan, että lapsi on onnellinen kun äiti tai isä on uuden kanssa onnellinen ei pidä lainkaan paikkaansa. Tämän lauseen ovat kirjoittaneet nämä aikuiset, siinä ei ole lapsilta kysytty ainuttakaan sanaa.
Harva ihminen rakastaa toisen lapsia, koti on täysin erilainen, sillä tämä uusi valtaa tilaa ja vie sen lapsilta, monesti lapset eivät saa edes olla joka huoneessa kotonaan, tai sitten he ovat kaiken aikaa naapurien lasten luona, eli poissa kotoaan. Itse olen erään perheen lasta pitänyt kotonani kaiket päivät, tiedän kyllä mitä lapsen elämä kotona oli.
Tämä nuorten vanhempien elämä on heille kai leikkiä, että tehdään lapsia, mutta sitten vaihdetaankin näitä puolisoita, usein moneenkin kertaan. Ja tällä tavoin kyllä varmasti se luusei löytää tämän epätoivoisen etsijän. Tästä luuserista ei sitten muuta olekaan tulossa kuin harmia harmin perään.
Sinua vaivaa "hienoinen" luottamuksen puute itseesi sekä etenkin toisiin ihmisiin. Jos ihminen tuntee ja sanoo olevansa onnellinen, niin hän myös on sitä. Se ei ole hölynpölyä, vaikka jostain syystä niin kamalasti toivoisit.
HYVIN monet ihmiset rakastavat myös uuden kumppaninsa lapsia. Joskus jopa enemmän kuin biologinen vanhempi. Myös lapset ja nuoret ovat useinkin iloisia siitä, että heillä on isä- ja/tai äitipuoli. Mitä enemmän hyviä aikuissuhteita on lapsen elämässä, sitä parempi elämä.
Jos nyt jotain lohduttaa, niin kaikki suhteenne viat eivät ole sinun syytäsi. Syy on aina syissä. Et myöskään olisi kyllästynyt, ellet olisi tyytymätön mieheesi.
Kun miehesi ei halua enää yrittää, niin sinuna keskittyisin tekemään täysin omia suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Ehdotan, että le vain kiva ja hellä tälle miehelle. Älä painosta ja viavaa nyt häntä. Voit sanoa että kvia että voimme sentään lla vielä yhdessä ja nauttia täsät loppuajasta yhdessä. Ja eipäs teidä vaikka mieskin vielä huomaa, että tätähän kannattaa jatkaa vielä edelleenkin. Jos alkaa puhumaan niin sano vain että tunnustat että olet huomannut tehneesi virheitä.
Toivon teille vuelä monia ihania vuosia yhdessä.
Kyllä. Sinun pitää tyytyä siihen mitä mies päättää tai lähteä itse. Jos sinä todella rakastaisit miestäsi, et olisi aloittanut erokeskustelua etkä ollut kyllästynyt häneen.
Yritä vaan sopia miehesi kanssa, ei hän pelkästä säälistä ja kannustuksesta olisi enää kotona ja kanssasi=ei rakasta kyllä uuttakaan. Molempien varmasti tunnustettava heikkoutensa ja ajatelkaa nyt kuitenkin lapsia, tärkeimpiänne. Tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä kun halutaan.