Veteraanijuhla TV 1:llä alkaa 17.05.

Eurooppalaisittain hyvin merkittävä juhla.
Siellä ovat maailman ainoat hävityn sodan
sankarit!

sinulle oikein kunnon selkäsaunan! Senkin uuno-luuseri! :(

Katsoin luikki-Kataisen puhetta. Pistin tv:n kiinni.

Kiitos muistutuksesta aloittaja!

Kaksi tuttua oli tuolla mukana.

Päätöslauluksi Maamme nostatti kyyneleet silmiin, on se niin juhlallinen ja tuo monet muistot mieleen.

tuossa juhlassa ihan kohdillaan!

Oli minusta juhlavaa katsella suoraryhtisiä veteraaneja, tippa tuli kyllä silmään kuunnellessa.
Muutama tuttu oli minullakin siellä mukana, yhdet kasvot tunnistin. Ovat he kunnioituksemme ansainneet, ja vääjäämättä muistuu mieleeni oma isänkin, joka kaatui -41.
Paljon heiltä vaadittiin, samoin kuin lotilta ja kotirintaman väeltä, lapsiltakin.
Kiitos heille kaikille!

Paljon heiltä vaadittiin, mutta karkuun lähtivät!
Ja vielä ilman taistelua.
Huhtiniemessähän nuo rintamakarkurit palkittiin.
Alla historiaa:

Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista.[34] Neuvostoliiton tykistökeskitykset ja ylivoima mursivat suomalaisen puolustuksen[34] (Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944). VT-linja (Vammelsuu–Taipale) murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Samana päivänä tehtiin Elisenvaaran asemalle sodan tuhoisin lentopommitus, jossa kuoli yli sata, ja loukkaantui yli 300 henkeä.

pakoon lähdössä kikkelit vinkuen. Se vihaa suomalaisia.

Eivätkös sankarit ole yleensä ja perinteisesti voittajia?
Onko sankari sellainen, joka ei ole selviytynyt voittajaksi, mutta on pannut vastaan ja hävinnyt?
Yleinen käsityshän on, että tuo sota hävittiin. Eihän muuten olisi sotakorvauksia maksettu.

Yleinen käsitys on se että sinulla on vaikeuksia eikä siitäkään kannata olla erimieltä.
Kannattajansa kaikilla.

On, on sankari se, joka yrittää jonkin asian puolesta vaikka oman henkensä uhalla.
Silloin on voittaja, vaikka vain oman itsensä voittaja, voi taistella vaikka turhan tähden.
Miksi jankataan voittamista ja häviämistä...kohtako jo 70 vuotta. Tässähän ollaan, voittajina mielestäni, monessa asiassa. Enpä oo koskaan miettiny, oliko viime sota voitettu vai hävitty.
Minusta nämä sotajutut vois jo jättää rauhaan, kukin osaa arvostaa sodassa olleita tekemättä enää siitä suurta numeroa....antaa menneen olla, ollaan tässä ja nyt.

Nykyhetken voi ymmärtää vain historian kautta. Isänmaan vapaudesta nämä veteraanit ja varsinkin sankarivainajat maksoivat niin kalliin hinnan, ettei heitä kyllin voi arvostaa. Pitkään heille sanottiin, mitäs läksitte eikähän Halonenkaan koskaan oikein ollut heitä arvostava. Eipä tuo tullut ERnroothin hautajaisiinkaan.
Miksi tuon osan menneestä pitäisi antaa olla, kyllä se vaikuttaa valtavasti meihin monessa polvessa vielä. Näitä veteraanejahan on elossa vielä, en ymmärrä tuollaista mitätöintiä jota susmorsian haluaa. Ajatellaan vaikka evakkoja, heitäkin on vielä varmasti palstallakin kirjoittamassa. Monet ymmärtää paremmin lämpimien maiden elintasopakolaisia kuin omia evakoita.

Kiitos isänmaallinen!

Olen evakko, saanut tuta milloin mitäkin, arvostan kuitenkin vapaata isänmaata tänäkin päivänä yli kaiken.
Ehkä ne sodan pahimmat kauhut jä monelta vain kuullun ymmärtämiseksi, kokemuksia tuli meille pakomatkalla liikaakin.

No voi, ei ollut mitenkään tarkoitus hyökätä susmorsiamen henkilöön, olisin vastannut kenen tahansa viestiin samalla tavalla, kun minusta siitä välittyi se että et veteraaneja arvosta eikä saisi juhlia heitä. Evakkotien olen minäkin kokenut ja monet surut ja haavat jäi iäksi.
Vääriä päätelmiä teet, ei minulla mitään vaki nikkiä ole ollutkaan ja harvoin täällä käyn mitään kirjoittamassa. En ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin muutkaan ja anteeksikin osaan pyytää, jos sinua loukkasin.

Onhan näitä evakkoja ja veteraanejakin näitten palstakirjoittelijan mukana, minä olen evakko ja mieheni sotaveteraani jota pikapuolin lähden katsomaan sairaalaan.
Sai sotakokemuksenaan muiston päähänsä joka on koko elämän ollut häntä muistuttamassa siitä ajasta.
Emme kuitenkaan niin kovasti arvosta noita veteraanijuhlia.
Rahamäärä joka niihin käytetään olisi kyllä tarpeen avunantoonkin näille veteraaneille.

Olen sellaisesta perheestä kotoisin jossa meitä oli ykstoistatusinaa, minä se viimeksimainittu. Kuusi vanhinta veljeäni oli sodassa ja kun viisi palasi ei he tunteneet olleensa sankareita, kaukana siitä. Vasta paljon myöhemmin luotiin sankarivainajat ja sotasankarit, nyt näitä palvotaan ja ihannoidaan ei uskalleta tunnustaa, että sota hävittiin.

LateVaan, tarlkoittanet että teitä oli yksi toista tusinaa, siis 13 lasta.

Kyllä, Suomi hävisi sodan. Miksi? Siksi, kun mennä rymisti vanhan rajan yli Suursuomea havittelemaan. Piste.

ois ollu 11 tusinaa lapsia, 132 lasta.

Muistanette, että sota-ajan kärsimykset olivat pitkään tabu Suomessa. Jopa viralliselta taholta annettiin ymmärtää että sota unohdetaan, eikä siitä puhuta.
1964, kun veteraanit halusivat järjestää sodan alkamisen 25-vuotismuistotilaisuuden, kielsi silloinen pääministeri heitä järjestämästä tilaisuutta.

Ajat ovat onneksi hieman muuttuneet. Ihmiset ovat aina kuvitelleet että vaikenemisella ja ajalla parannetaan haavat. Asiasta puhumisella vältettäisiin siirtämästä sodan traumoja tuleville sukupolville.

Mistä luulette perhesurmien, väkivaltarikosten, alkoholismin ja yleisen pahanolon suomalaisten keskuudessa johtuvan? Monet syyt saattaa löytyä rikkinäisistä sodan jälkeisistä perheolosuhteista, kun traumatisoituneet, loukkaantuneet isät tulivat rintamalta. Yhteistähän oli kaikille perheille ettei ulkomaailma saanut tietää mitään, mitä perheitten sisällä tapahtui. Joskus sitten kuplat räsähtävät rikki, eikä jakseta enää.

Yksitoista tusinaa on 132 lasta enkä löytänyt ennätystenkirjastakaan.
Taitaa tyyppi valehdella taas.

http://yle.fi/uutiset/veteraanijarjestot_ovat_varoissaan/1175468

Tästä linkistä voi lukea, että veteraanijärjestöillä on huomattava varallisuus. Toivoisi, että elossa olevat saisivat varoista nauttia . Mutta on sekin ihan oikein, että osa varoista jää muiston kunnioittamiseen. Kaikki veteraanit omaisineen eivät saaneet nähdä, että virallinen taso osoitti kunnioitusta ja kiitollisuutta,.
Kyllä juhlat ja muistaminen on tarpeen, nuorten pitää saada tietää , mitä tapahtui heidän isoisilleen ja isoisoisilleen. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, sen eteen on koko kansa suuret uhraukset tehnyt, eniten sankarivainajat ja veteraanit. Eihän itsenäisyyttä edes osaa arvostaa eikä maanpuolustustahtoa synny, ellei asia ole esillä. Ei juhlissa tarvitse korostaa voittajia ja häviäjiä, kaikki sodassa häviävät , suunnatonta kärsimystä se on kaikille osapuolille.