Eilen illalla Teemalla 100-vuotias Alice Sommer Herz soitti ohjelman lopussa tuttua melodiaa, jonka jäljitin sanoihin - suunnilleen näin:
"Kun tullessa illan, maa rauhansa saa ja rusko luo sillan...niin kaipuuni kantaa mun Luojani luo, hän armonsa antaa, hän suojansa suo."
Mikä on tämä laulu, musiikki. Ei sitten millään löydy sen sanoja eikä nimeä...F. Schubertia?
Sehr vielen Dank, wenn Sie erzählen könnten!
"Kun tullessa illan, maa rauhansa saa ja rusko luo sillan...niin kaipuuni kantaa mun Luojani luo, hän armonsa antaa, hän suojansa suo."
Mikä on tämä laulu, musiikki. Ei sitten millään löydy sen sanoja eikä nimeä...F. Schubertia?
Sehr vielen Dank, wenn Sie erzählen könnten!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskomatonta, ettei kukaan osaa vastata. Olenkohan väärällä saitilla?
Eikö kukaan edes osaa aprikoda, voisiko Schubert-pähkäily olla pielessä?
Edelleen kysymykseni voimassa.
On Schubertia.Impromptu Op142
Kyllä! D935 no 1
Aukusti Simojoki on ottanut lauluunsa Schubertin kauniista pianokappaleesta pienen pätkän ja jättänyt suurimman osan käyttämättä. Sellaista sattuu usein.
Kysyvä ei tieltä eksy - eihän??? Tämä kysyjä meinaa kyllä eksyä. Sisulla yrittää edelleen saada infoa.
Ei täältä saa vastauksia, tämän sivuston klasarit ovat seonneet eivätkä ymmärrä lukemaansa mistä johtuen ovat siirtyneet messuamaan aivan väärään paikkaan. Kannattaa siis kysyä jostain muualta missä on täysipäisiä ihmisiä vastaamassa.
Kyseessä on F. Schubertin erään impromtuun Urpo Jokisen sovittama melodian pätkä, johon Aukusti Simojoki ja Urpo Jokinen ovat kirjoittaneet suomalaiset sanat:
""Kun tullessa illan, maa rauhansa saa ja rusko luo sillan pois pilvien taa, niin kaipuuni kantaa mun Luojani luo, hän armonsa antaa, hän suojansa suo." (1. säkeistö)
Johan menivät sanat sekaisin...Siis takoitin sanoa näin:
Kyseessä on Urpo Jokisen F. Schubertin erääseen impromtuun sovittama melodian pätkä, johon Aukusti Simojoki ja Urpo Jokinen ovat kirjoittaneet suomalaiset sanat:
""Kun tullessa illan, maa rauhansa saa ja rusko luo sillan pois pilvien taa, niin kaipuuni kantaa mun Luojani luo, hän armonsa antaa, hän suojansa suo." (1. säkeistö)
Mukavaahan tämä, itsensä kanssa seurustelu. Siis impromptu!
Kiitos tiedosta! Melodia on tosiaan Schubertn veroinen.
Laulun alkuperästä ei tietoa,mutta tuttu laulu.Kansakoulun alaluokilla -50luvulla, opettajamme perusti meille koululaisorkesterin,jossa soitin mandoliinia.
Soitimme nimenomaan tätä sävelmää.
Missään muualla en ole sitä kuullut.
Siinä oli myös toinen säkeistö,jotensakin näin:
Maan lapsonen laula sä kiitostasi
kun rukousportaat sait turvaksesi.
On kruunusi siellä,sä laulaja maan.
Ja enkelikuoro se kutsun sulle soi.
Täällä lämmetään hitaasti, mutta sitten käydäänkin kuumina. Aivan kuin saksankieli.
Minä muistelen toista säkeistöä seuraavasti:
Sen turvassa suojan mun onneni on,
ja laupeus Luojan on loppumaton.
Niin kauniina hohtaa jo taivaaseen tie
;kun portin sen kohtaan, se kauneinta lie
Schubert'in impromptu Op. 142 n:o 2:n teema.