no olipas se viikonloppu!!! oltiin lasten kanssa mökkeilemässä ja isäntä oli työreissulla,pienin lapsi tuli sitte mahatautiin ja mökissä ei tule juoksevaa vettä niin päätimme lasten kanssa lähteä kotia, ihmettelin että miten valot on päällä,muistelin kyllä sammuttaneeni ne, sisälle päästiin niin löydettiin täysissä touhuissa isäntä hommissa MINUN parhaan ystäväni ja vanhemman lapsen kummin kanssa, se tunne kun sydän repiää rinnasta,en edes tajunnun että lapset näkee koko homman,isäntä ja akka ei vielä ollut huomannut meitä, aloin tokenemaan ja tajusin siirtää lapset pois, laitoin ne huoneeseen hiljaa.pienin lapsi alkoi itkemään,mutta isoin otti heti sen ja sanoi äiti sulla on nytte hommaa minä hoidan. itku silmissä katsoin lapsia ja mietein mistä tämä ymmärrys oli tullut isommalle lapselle, menin makkariin siellä oltiin kuultu meidät mutta eivät olleet kerenneet vielä mitään tehdä, katsoin miestäni sen jälkeen kaveriani,mietein varmaan satakertaa että tapan tuon akan. mutta onneksi järki otti vallan, otin kaveria niskasta kiinni ja raahasin sen alasti pihalle laitoin oven kiinni ja hajin vaatteet ja viskasin kaverille,tokasin että kaveruus oli tässä ja voihan sitä yrittää puhua kummilapselle jotain mutta epäilen haluaako kuulla,jotain se anteeksi pyyteli mutta enpä tahtonut kuulla! mies sai saman kohtelun,talohan on mun niin ukkohan lähti puolipukeissa pihalle.
se miten tästä eteenpäin niin ei mitään hajua, lapset on vieläkin shokissa,soitin tänän aikaa niille että saisivat puhua ammattilaisen kanssa, mies on yrittänyt soittaa en pysty vielä vastaa.
itse varmasti tulen pärjäämään, lasten kohtalo pelottaa. miehellä ei ole koskaan tänne enään asiaa muutako tavaroiden haku reissulla, lapset saa nähdä jos itse tahtoo en ala pakottaa. kaveri on ikuisesti historiaa.
se miten tästä eteenpäin niin ei mitään hajua, lapset on vieläkin shokissa,soitin tänän aikaa niille että saisivat puhua ammattilaisen kanssa, mies on yrittänyt soittaa en pysty vielä vastaa.
itse varmasti tulen pärjäämään, lasten kohtalo pelottaa. miehellä ei ole koskaan tänne enään asiaa muutako tavaroiden haku reissulla, lapset saa nähdä jos itse tahtoo en ala pakottaa. kaveri on ikuisesti historiaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Toivottavasti olet ollut avoliitossa.
Käy vielä puhumassa asioista oikeusaputoimistossa,
tarvitset nyt apua monella tavalla.
Älä missään nimessä ota miestä takaisin, vaikka
lupaisi mitä.
Voimia sinulle ja lapsille.
Käykää puhumassa ammattiauttajan kanssa.
Ja sinähän pärjäät. Otteet on heti käryst alkaen oikeat sellaiset.
voimia, kun järkytys helpottaa, pystyt hoitamaan viralliset asiat. anna itsellesi aikaa toipua.
Voin otan osaa. Muistan sen pitkän perjantain vuonna 1984. Kirjoittelin kirjettä tädilleni: kunnes kovaääninen lankapuhelin alkoi pärisemään. Mennessä vastaamaan tuli tunne, että nyt ei tule hyviä uutisia.
Sitten siellä langan päässä valitti itkien naisääni, että hänellä on ikävä. Olin mennyt mieheni kanssa naimisiin vain himaen reilut kuukausi ennen tuota soittoa. Mies halusi toteuttaa isänsä toivomuksen nähdä kaikki viiisi lasta aivossa ennen menehtymistään syöpään.
Pitkään juttelin naisen kanssa. Avioliitosta huolimatta, mieheni oli luvannut että salavuoteilu jatkuu niin kuin ennenkin ym.
Sitten kuitenkin siippani oli alkanut harventamaan käyntejään tämän naisen luona ja silläkin hetkellä hän oli vanhempiensa luona sairaan isänsä luona. Nainen luopasi, että hän oli päättänyt lopettaa kokonaan suhteen ieheeni, vaikka raskti häntä ihan epätoivoisesti.
Voi kun olisin silloin heittänyt sormukset mäkeen ja pukanut avioliiton, mutta pääsiäisen aikana mileni rauhoittuin ja päätin tain en saanut aikaseksi. että olisin mennyt oikeusaputoimistoon. Olimme silloin töissä Vienan Karjalassa ja pääsiäisen jälkeen oli pakko suunnistaa työmaalle.
Sitten rimpuilin vielä melkein 20 vuotta liitossa ja olen jälkeenpäin saanut teitää, että tuo ukkkopaska on koko ajan hyppinnyt kukasta kukkaan.
Onneksi meiellä ei ole lapsia.
Itse päätät mutta on todella räikeä temppu että hyvä ystävä ja miehesi voi tehdä teille tuollaisen tempun.
Aika huonolta tilanne vaikuttaa avioliittonnen kannalta.
Tulla vielä huoraamaan tosien kotiin. Aikoihin on eletty. Tervata värkki tuollaiselta naiselta.
vai niin
ollaan aviossa, mutta meillä on avioehto, että talo on minun kun tämä on monta vuotta ollut meidän suvussa niin oli vaatimus meidän puolelta että avioehto pitää tehdä, ollaan oltu onnellisesti aviossa 22vuotta,
kaiken huippu tässä on tytön sanoja lainaten että kesällä tosiaan olis rippijuhlat ja kummihan sinne pitäis käskeä,se oli ehdokkaana siunauksessa alttarilla kun on ollut sylikumminakin, mutta sitä entiiä miten kestäisin sitä kattoa, ja ei tiennyt tyttökään. kyllä elämä voi näemmä voltin heittää, lapset ei halua kouluun mennä mutta voivottelee justiin sitä kun loppu rutistus olis menossa koulusta, mutta miten nekään jaksaa kolme vanhinta vaan itkee, onneksi nuorimmat ei ymmärrä,varstenkaa pienin 3kk ikäinen.
"tytön sanoja lainaten että kesällä tosiaan olis rippijuhlat ja kummihan sinne pitäis käskeä,"
Mitä ihmettä oikein horiset? Joskushan edes VANHEMMAT eivät mahdu samaan juhlaan. Esimerkiksi tuttuni pikkusiskolle järkättiin kahdet lakkiaiset kun vanhempien välit olivat eron jäljiltä niin tulehtuneet etteivät mahtuneet saman katon alle edes juhlan ajaksi.
Eli en näe mitään syytä miksi pitäisi edes harkita tuollaista.
Ei tuollaista horatsua kannata noin arvokkaaseen tialisuuteen kutsua. Hän on säkenyt osasyyllisenä miehesi kanssa perheidylinne. Ja vielä ystävänäsi. En kyllä itse kutsuisi: potkut vain lopullisesti peheestänne.
Elämä on yllätystä. Emme tiedä tulevaisuuttamme: onneksi niin!
siis minkä perheidyllin? Näinhän se menee, että mikä on naiselle perheidylli on miehelle helvettiä, kuten tässä kun on vierasta pitänyt saada.
Voi olla ollut helvettiä, tai sitten ei. Jotkuthan tuntuu kokevan helvetiksi jo sen, että arki tulee vastaan ja lapset vie puolison aikaa, eikä enään pystytä koko ajan vaan olemaan kahdestaan, tai ettei aina pääsekään omiin menoihinsa kun pitää lapsia ja kotiakin hoitaa. Toiset ei vaan kestä arkea ja kuvittelevat/näkevät toisten liitot niin idyllisinä verratuna omaan. Sitten lähdetään hakemaan sitä erilaista vapaampaa menoa, sitä mitä joskus oli kun sai olla puolison kanssa kahdestaan. Ihmiset on vaan niin huonoja käsittelemään ongelmia, niiden oletetaan menevän ajan kanssa itsekseen ohi ja kun näin ei käy ne tuntuu vaan isommilta ja isommilta. Näin olen huomannut muutamassa pettämistapauksessa käyneen. Loppujen lopuksi, sitten kun alkaa olla tai on jo myöhäistä, kerrotaan, että tää ja tää asia oli keturallaan ja siksi piti saada jotain kivaa elämään, eli se sivusuhde. Kyllä ne lapset kasvaa ja itsekin siinä sivussa, kun vaan ymmärtää ettei se elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Sitten kun lapset on isoja on taas aikaa puolisolle. Jotenkin tuntuu et ihmiset nykyään luovuttaa niin helposti ja tuijottaa liikaa sinne omaan napaansa. Siinähän se "helvetti" on sitten valmis.
Eiköhän tuo kummius ole ongelmista pienin. Ja joka tapauksessa kummi siinä taisi sanoa irti sen sopimuksen. Ei ole kummintehtävä olla osallisena perheen hajottamiseen lapsen ympäriltä. Kummia olisi pikemminkin tarvittu sen jälkeen. Olisi voinut kieltäytyä vehtaamasta miehen kanssa. Miehen asia olisi ollut, jos olisi tilalle hankkinut toisen. Aika oksettava tyyppi. Tai molemmat. Kuka isä jyystää lapsensa kummia? Vie lapseltaan tukihenkilön? Saa olla aikamoinen satusetä, jos aikoo asian korjata ja lapselleen korvata, mitä on tehnyt.
Hyvä, että teillä on avioehto. Keskity nyt lapsiin ja itseesi. Anna muiden tehdä mitä tekevät. Vastaa puhelimeen kun jaksat. Saat päättää ihan itse, milloin on sinun kannalta oikea hetki. Jossain vaiheessa miehen täytyy tavata lapsiaan, se on lasten etu, mutta sinun tehtäväsi ei ole pakottaa heitä siihen. Mutta älä myöskään ala kostamaan miehelle lapsiesi kautta. Erota omat tunteesi miestäsi kohtaan, ja lasten etu. Uskon, että pystyt siihen.
Kummille et ole mitään velkaa. Lapsesi päättää itse, haluaako olla jatkossa missään tekemisissä. Anna hänen myös päättää se rippijuhliin osallistuminen. Joko haluaa kummin sinne tai ei. Ja sitten teet hänen toiveensa mukaan, puret vaikka hampaat hajalle jos lapsesi haluaa hänet mukaan.
Huoliiko tytär huoraavaa isää juhliinsa?
Tyttärenne juhlathan ne on ei esim isän.
tyttö kyllä tarkoitti sitä että juhlat näin lähellä ja tuli tämä,että miten se onnistuu? ei se halua sitä kummia sinne ja sehän sitä varmaan surettaaki kun on ollut niin läheinen suhde kummiin aina, eikä sillä varmasti ole pokkaa tulla sinne,minä en ala puhumaan koko suvulle asiasta mutta en minä ala valehtelemaakaan,
jos se isin haluaa niin minä voin siihen suostua,ne on tytön juhlat ja isi on kuitenki aina isi. saa itse päättää. ja minä tuen sitä 100%
tuohon haluaisin kysyä neuvoa teiltä muilta,onko kokemusta siunaamis hommassa,saako siihen tulla minun sisko eli tytön täti? se olis toinen vaihtoehto.
ja en ole ottamassa takasi miestä en ikinä,minulla on aivan nolla suhde tuohon pettämiseen jos sen tekee niin ei ole minun elämään sen jälkeen asiaa.
lasten elämä on eriasia, mutta ne päättäköön sen ite,
entä sitte tämä asia miten te tekisittä, kun on noita pieniä lapsia mitkä ei varmaan ymmärrä koko hommaa, niin sitte kun ne kysyy joskus että miksi ollaan erottu yms. niin kerronko rehellisesti vai kaunistelemalla? isot lapset on paljon puhunut siitä että miten se voi tehdä näin ja se pisti tänään korvaan eniten että suurin puheenaihe ei niinkään ollut se pettäminen, vaan se että isi valehteli olevansa työmatkalla eikä lähtenyt meidän mukaan mökille.
isoin lapsi pelottaa kun se jo ymmärtää seksi asiat ettei sen suhde mene piloille toisiin ihmisiin,eikä saa mitään väärää kuvaa parisuhteesta.
Kova kolaus se on lapsillesi, se nyt on varmaa. Minusta nuoremmille lapsille kannattaa kertoa asiat rehellisesti sitten kun he ovat sen verran isoja, että ymmärtävät, sillä onhan heillä oikeus tietää, mutta toki ilman mitään törkeitä kuvauksia itse tapahtuneesta. Sanot vaan, että isi petti ja yllätitte hänet toisen naisen kanssa kotoanne. Vanhimmalla lapsellanne tuskin tulee väärää kuvaa parisuhteesta, sillä sinun oma toimintasi pitää siitä huolen. Sinä olet tekemässä juuri oikein, eli nollatoleranssi pettämiselle ja ukko mäkeen, ja välit poikki "ystävään" joka noin sinulle teki. Jos jäisit roikkumaan suhteeseen mukamas lasten takia että on ehjä perhe (mitä se ei koskaan ole sen jälkeen kun pettämään aletaan), niin sehän se antaisi lapsillesi todella väärän kuvan parisuhteesta, ja siitä mikä avioliitossa ja puolison kohtelussa on sallittua. Silloin he oppisivat, että pettäminen on ihan ok, kun äitikin antoi isille anteeksi, joten silloin voi itsekin antaa puolisonsa pettää tai jopa alkaa itse pettäjäksi, tai kakkoseksi. Nyt he oppivat että pettäminen ei ole koskaan ok, ja sellaista ei saa toiselle tehdä, eikä siihen pidä suostua että itseä petetään. Vaikutat vahvalta ihmiseltä, joka osaa luonnostaan tehdä oikeat ratkaisut. Hyvin sinulle ja lapsillesi käy.
eiks avioliitossa just luvata hyvinä ja pahoina aikoina pysyä yhdessä? Eikö se anna lapsille sen oikean kuvan, että virheitä tehdään ja asiat selvitetään ja pysytään yhdessä eikä heti aloiteta 3, maailmansotaa ja vedetään lapset samaan soppaan? Helpointa on erota, jos tyytyy aina helpoimpaan ratkaisuun. Pettäminen ei koskaan ole ok, mutta ei sitä eroamalla näytetä. Voihan lapsille selittää, että on loukattu ja väärin tehty, anteeksi pyysetty ja kukaan ei vie teiltä isiä pois, pysytään perheenä ja selvitetään yhdessä asiat. Eikä niin, että lyödään heti kinttaat tiskiin kun kaikki ei mee niinku mä haluan.
No oho! Hyvät ja pahat ajat tarkoittaa varmaan vähän toisenlaisia tilanteita kuin mitä ap:n mies katsoi oikeudekseen tehdä! Se mies tiesi tasan tarkkaan pelin panokset tuohon ryhtyessään, joten miten helkatissa voit sysätä ap:n kontolle heidän perheensä jatkon?!?? Sinun sielunelämästäsi ja pettämisensietokyvystäsi ei tarvitse kenenkään muun vetää johtopäätöksiä, ja ap:llä on täysi oikeus pitää nolla-toleranssistaan kiinni.
Pöljä....
Kerropa sitten mitä ne sun miellestäs on ne huonot ajat? Ei varaa rakennekynsiin, vai? Kyllä olette niin tyypillisiä tapakristittyjä, ei tommosten penikoitten tarvitse edes mennä rippikouluun, häpäsee senkin pyhän toimituksen.
"eiks avioliitossa just luvata hyvinä ja pahoina aikoina pysyä yhdessä?"
NO eiks tuolla kaavalla mentäessä kymmenennen käskyn "älä tee huorin" mene kummiski vähän niinkuin edelle?
heitä ukkopaska mäelle (miehenä puhun)
tosi paska setti, ja lapset reagoin sen mukaan miten itse reagoit. ja tulevat tulevaisuudessakin reagoimaan.
olet heille malli ja sen mukaan he asian ottavat
Tiedätkö onko miehesi ja ystäväsi suhde tuore, vai olisiko se kestänyt jo kauemmin. Näin jälkeen päin ajatellen onko ollut ilmassa jotain outoa flirttiä tai ihmeellisiä tapaamisia?
et pärjää päivääkään ilman miestä, kun todellisuus läsähtää päin naamaa. Tuo nyt on alkujärkytyksen aiheuttamaa turhaa uhoa, millä pidetään oma pää kuosissa. Sussa on joku vika, kun mies haki toista. Mietiskele sitä mikä se on ja paranna tapas ehkä se mieskin jaksaa sun kanssas vielä elää, ainakin kun virkistäytyy vieraissa.
Voimia sinulle! Älä missään tapauksessa kuvittele, että sinussa tai perheessä on jotain vikaa. Kyllä vika on pettäjän päässä. Minulle kävi ihan samallalailla pari vuotta sitten. Äläkä kuvittelekaan toipuvasi siitä hetkessä. Ei siitä toivu heittämällä ukon ulos. Siitä toipuu ajan kanssa ja toivottavasti tarvittaessa haet ammattiapua myös itsellesi. Siten minä siitä toivuin ja toipuminen jatkuu vieläkin. Ukkosi tuossa heikoille jäi. Minun ukko meni naimisiin kun kävi "vahinko", mutta ei näytä elämä olevan enää kovin auvoista. Takaisin en ukkoa ottaisi vaikka maksettaisiin. Nautin nyt jo uudesta elämästäni täysillä! Niin sinäkin teet jonain päivänä! Jossain on jotain parempaa niin sinulle kuin minullekin. Tsemppiä!
Ei se yh elämä nyt niin auvoista ja ihanaa ole, minulle kyllä kelpais ihan aikuisen ihmisen seura ja tuki arkipäivässäkin.
Samaa mieltä mitä useammat täällä sanovat. Sinä kyllä pärjäät ja löydät vielä uuden onnen. Sure niin pitkään kun tuntuu että tarvii. Jätä sitten taakse ja ala puhtaalta pöuýdältä. sinulla ei ole mitään hävettävää eikä menetettävää, ei des rahallisesti.
Kaikkea hyvää sinulle
Voiko aikuiset ihmiset olla noin naiveja? Löydät vielä uuden onnen? Voi jestas sentään mitä kukkua. Silmät auki jo, oikea elämä ei ole sitä mitä te luette jostain hömppälehtien sivuilta. Minkä onnen? Onko onni joku valmis paketti minkä saa tuosta noin vain? Naisella oli onni, mutta ei osannut hoitaa omaa liittoaan, syyttäkööt itseään.
Voi vee... Vai oli "onni, mutta ei osannut hoitaa omaa liittoaan, syyttäkööt itseään"...
Jessus, mitä skeidaa!
Naisella oli tupla-epäonni, kun hyvä ystävä paljastui täydeksi horoksi ja ukko pettäjäksi samalla kellonlyömällä. Ja sä syyllistät naisen kykenemättömäksi hoitamaan liittoaan... Ukko käsitti, että pitää liiton lisäks hoitaa vielä vaimon kaverikin, sekö on sitten jaloa?!
kun sai narautettua pettäjät. Pettäjät kun tuppaa livahtamaan kuin koirat veräjästä.
Toivottavasti tästä saa jotain opetusta myös joku sellainen ulkopuolinen jolla on kiusaus juuri nyt lähteä kiilamaan jonkun parisuhteeseen.
Miten monen henkilön elämä voi mennä pilallle.
tuo eniten ottaa päähän ja sattuu kieltämättä että tullaan sanomaan uskonnosta jotain, että pitäis antaa anteeksi kun raamatussa sanotaan niin ja näin. ihan vaan tiedoksi että sellainen kasvatushan minulla on ollut pienestä asti kun vanha lestaatiolainen olen että tiedän mitä siellä raamatussa lukee ehkä vähän liianki hyvin. mutta en millään pysty olemaan vaikka kuinka olen vannonut papin edessä valan myötä ja vastoin... miehen kanssa yhdessä, se särki perheen en minä, ja minun ei tarvi peiliin katsoa tiedän hyvin että minussa ei ole ollut vikaa ja sen on muuten sanonut nytte tuleva ex mieheni ja ex kaverini myös ollaan pidetty palaveri ja kumpikin on tosi nolona ja pahoillaan, ja se lohdutti ehkä vähän että niillä ei ole ollut suhdetta vaan tämä on tapahtunut yllättäen, mieheni oli valehdellut minulle työmatkasta toisen asian takia, nolona joutui myöntämään että oli lähtenyt työpaikka alta, ja baarissa oli notkunut ja kaveri oli sen sieltä löytänyt ja lähtenyt viemää kotia ja loput tiedättekin, kaveri on puhunut kummitytön kanssa mutta tyttäreni ei ole valmis antamaan anteeksi aikaa ei ole kulunut tarpeeksi,
mies ei ala tappelemaan raha asioista ja ymmärtää että vanhin tyttö ei halua nähdä sitä kunnolla, pienimmät nytte on yhden päivän ollut isin kanssa kun ite piti asioita hoitaa.
ja minun lapset ei ole penikoita ja kyllä ne on yhtä hyvin ansainnut rippikoulun kun sinun lapset, älä tuomitse kun et meidän perhettä tunne.
miehen suku tietää asiasta,itse on asian kertonut eikä sitä hyvällä otettu sieltäkään vastaan,minulle on anoppi soittanut ja pyydellyt poikansa käytöstä anteeksi ja sanoi että hävettää kauheana, mutta sanoipa myös sekin että ei tarvi takasi ottaa,on muuten siellä kanssa nolla suhde pettämiseen. vaikka on vaikeita aikoja elänyt
toivon että kun täällä on näitä juttuja että on ihanaa pettää ja märisee varatun ukon/akan perään että miettii sitä mitä siitä seuraa, niitä sinkkuja on paljon muutako niitä vaan hakemaan.
ja en ole innolla ottamassa vastaan yh elämää,tiedän että vaikeaa tulee olemaan ja tiedän että tulen itkemään meidän avioliittioa mutta minut on niin "hakattu" maahan ja syvälle ilman omaa syytäni,ei auta anteeksi pyytely. jos on pakko niin pärjään ilman miestä onni tulee myös ilman miestä.
Ei onnea kirjoitti just sen totuuden, sitä vaan ei naiset yleensä kestä.
Elämän pitäisi olla jostain herttalehdestä. Onni ei ole yleensäkään mikään elämänmiettainen taival. Ainoastaan hetkiä kun tunnet onnen tunteen, muu aika menee melkein sitä onnea odotellessa.
Kummin menettämnen on aika pieni murhe, tyttöhän sai huomata kuinka raadollista on aikuisten elämä. Vanhemmat ei oleetkaan niin rakastuneita toisiinsa kun pienen tyttö on luullut. Aikuistuminen on rankkaa. Isä ei olekkaan mikään muuri johon voi luottaa aukottomasti. Äiti ei rakastakkaan myötä ja vastamäessä miestään, työn isää. Hän oppii vanhempiensa heikkoja piirteitä.
Se on elämää.
Minä olisin tehnyt saman, pettävä puoliso pois elämästäni.
En ole ymmärtänyt näitä, jotka ovat yhdessä lasten takia (lapset saavat huoma, että toinen vanhempi katkeroituu toiselle vanhemmalle, kun ei aidosti voida antaa anteeksi toiselle) tai sen vuoksi, kun raamattu/uskonto kieltää eron.
Raamattu on hieno kirja yleisohjeita elämään, mutta ei mielestäni sellainen jota tulisi noudatetaan täysin kirjaimellisesti ja ehdottomasti.
MInulla on myös nollatoleranssi pettämisen suhteen.
Ap toivon todella voimia.