Olen ollut kurdilaisen kanssa yhdessä melkein jo 2 vuotta.meillä on ollut niin paljon riitoja,sen takia koska jos hänelle ehdottaa jotain niin se hylkää sen,mutta sitten hän haluaa jotain yhtäkkiä mutta ei kerro että mitä haluaa.En enää kohta jaksa tätä juttua enään.En tiedä miten saan meidän suheen toimimaan koska rakastan häntä todella paljon mutta hänen on näköjään vaikea uskoa sitä.Meillä suurimaksi osaksi minun omista ystävistä riitoja.Hän ei kuuleman todellakkaan tykkää minun kavereista koska he ovat minulle kuuleman huonoa seuraa vaikka he ovat minun ainoat ystävät jotka asuu lähellä.Hän ei myös hyväksy sitä jos minulla on muita ulkomaalaisia kavereita vaikka meillä ei ole mitään muuta heidän kanssaan vain ystävyyttä.Olen hänelle yrittänyt selittää hänelle sitä tässä kohta kokonaisen 2 vuotta,Itse hänellä on monta tyttö jotka ovat hänelle tosi läheisiä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Haluatko oikeasti tuollaista elämää, josta kerrot? Miksi?
Ymmärtäisin, jos te olisitte naimisissa, teillä olisi yhteinen lapsi tai edes yhteinen asuntolaina tai olisit taloudellisesti miehestä riippuvainen.
Mutta ellei sinulla ole mitään syytä pysyä yhdessä mokoman miehen kanssa, niin lakkaa kiusaamasta itseäsi ja aloita uusi hauskempi elämä.
2 vuotta elämässä on lyhyt aika. Tee päätös ja lopeta tuollainen suhde heti, se on paras päätös minkä tehdä voit. Itse olin tuollaisessa suhteessa 7 vuotta, aivan kuin teksti mitä luin olisi voinut olla minun kirjoittamani. Tuollainen suhde syö sua päivä päivältä. Tiedän mistä puhun, olisinpa 2 vuoden jälkeen aikoinaan tehnyt päätöksen. Olisi nyt paljon parempi olla, mutta onneks on vain 1 suunta ja se on ylöspäin , työtä se kyllä vaatii että saa parsittua kasaan ihmisen joka katosi täysin suhteemme aikana. Mutta musta tulee viel ehjä ihminen, sen tiedän ja kun se tapahtuu olen paljon vahvempi kuin koskaan olen ollut-
kuten aiemmassa totesin, irakin kurdit eivät sovi suomalaisille naisille. suomalaiset ovat tottuneet tasa-arvoon ja miehet tuosta kulttuurista ovat aivan liian kontrolloivia meille.
seurustelin liki 2v. irakin kurdin kanssa, joka oli sentään asunut melkein koko ikänsä Suomessa. silti suhde kariutui nimenomaan kulttuurisidonnaisista syistä.
en muuten ole kertaakaan (edes heti erottuani) katunut, että jätin tuon miehen. koko suhde tuntui vankilalta, näin jälkikäteen ajateltuna.
Tässä minun tarinani sinulle Katariina.
Aloitin vuosia sitten suhteen irakin kurdin kanssa, joka oli silloin asunut suomessa vuoden.
Puoli vuotta seurusteltuamme, sain tietää, että hän oi valehdellut minulle kaikenlaisia "pikku juttuja", kuten nyt esim. nimensä ja sen, että oli elänyt eri euroopan maissa jo useita vuosia. Avioitunut eräässä euroopan maassa johon tuo "vaimo" oli hänet tuonut irakista ja hommannut hänelle paperit ja oleskeluluvat avioliiton kautta. Livistänyt tuosta maasta kun ei saanut kansalaisuutta sen jälkeen, kun vaimo jätti hänet.
Sen jälkeen hän oli oleskellut eri euroopan maissa tehden pimeitä töitä, kunnes työt toi suomeen.
No kun hän oli humalatilan siivittämänä avautunut minulle ja kertonut koko kauniin stoorinsa, olin niin tyhmä, että ajattelin, että jokainenhan niitä virheitä elämässään tekee ja hän oli ollut vielä nuori ja lässyn lässyn.. niin naivi olin.
No, ei menty naimisiin. Onneksi. Mutta tulipa tehtyä paljon muita tyhmyyksiä.
Kuten nyt kustansin hänelle ajokortin ja auton. Maksoin parit ulkomaanmatkat jne. Että silleen. Rahaa paloi, ei siinä mitään, onhan minulla hyvät tulot. Hankintalista ei loppunut tähän ja vaateita tuli lisää. No tässäkohtaa vihelsin pelin poikki ja alkoi puolenvuoden riitely eri asioista.
Lopulta äijä lähti ja loppukommentti oli, että häntä ei heilauta vaikka menisin ja tappasin itseni. Se oli suurta rakkautta se.
En ole tappanut. Oppinut kyllä.
Oli siinä miehessä hyviäkin puolia. Komee on ja hyvä rakastaja. Hoiti kodin mallikkaasti 50/50 minun kanssani ja oli aina huoliteltu. Teki helvetin hyvää ruokaa eikä ollut koskaan mustasukkainen.
No miksi mä halusin kertoo tän sulle ja muillekin.
Siksi että opittais toistemme virheistä. En mä väitä että ne kaikki olis ihan p.askoja, mutta mun kohdalle sattui. Ja vähän kirveltää oma tyhmyys vieläkin. Mut tää on vain elämää ja pitää jatkaa katkeroitumatta.
Sun pitää katsoa teidän suhdetta ihan oikeesti, että mitä se antaa sulle. Ja mieti mitkä ne hänen motiivit on kaikkiin niihin juttuihin jotka susta ei ole oikein.
Monikulttuurinen suhde ei ole enää suomessa mikään eksoottinen juttu ja se vaatii ihan hirveesti henkisiä resursseja onnistuakseen. Toista on sitten tällainen räikee hyväksikäyttötapaus, joka mun suhde oli.
Pidä itsestäs huolta.
Itse olen seurustellut Irakista kotoisin olevan kurdin kanssa syksystä lähtien. Hyvin on mennyt muutamia riitoja lukuunottamatta.
Normaalia on se, ettei kurdit tykkää siitä, että heidän naisellaan on muita ulkomaalaisia kavereita. Ei ehkä siksi, että he eivät omaan naiseensa luottaisi, vaan siksi että ei luoteta niihin ulkomaalaisiin kavereihin. Mun mies on ainakin muutamat ulkomaalaiset kaverit hyväksynyt..
"Itse hänellä on monta tyttö jotka ovat hänelle tosi läheisiä." Aivan varmasti on ja tuskin ovat läheisiä vaan henkisellä tasolla.. ainakin siltä vaikuttais/tuntuis..
Ja tuo, ettei tykätä kavereista.. Vaikuttais siltä, että tää sun mies ei ole ihan täysjärkinen.. kaverinkin entinen mies valitti loppujen lopuksi KAIKISTA sen kavereista.. ja kukaan ei ollut hyvää seuraa.