voi hyvät hyssykät kun haluaisin niin kovasti tieträä kuinka jotkut on niin kauan suhtees?
kauan olette olleet aviossa tai suhteessa?
riittääkö rakkaus yhä?entä seksielämä?millasta se on?
voi liitossa olevat jaksaisitteko kertoa tietämättömälle joka epäilee tässä nyt omaa suhdettaan:voiko tämä kestää pitkään?
kauan olette olleet aviossa tai suhteessa?
riittääkö rakkaus yhä?entä seksielämä?millasta se on?
voi liitossa olevat jaksaisitteko kertoa tietämättömälle joka epäilee tässä nyt omaa suhdettaan:voiko tämä kestää pitkään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se riippuu vain meistä eli kyllä. Suhteemme voi kestää ikuisesti.
Nälkä lähtee syömällä. Akka lähtee juomalla.
Kyllä suhde voi kestää kauan, mutta edellyttää sinun joustavan ja joskus vain unohtavan mitä olet kuullut.
Jokaisessa liitossa on päiviä, että toinen sanoo pahasti, loukkaa. On ihan itsestäsi kiinni osaatko sulkea korvasi joillekin asioille ja sulkea silmät joidenkin kohdalla.
Liitooni on kestänyt nyt jo 42 vuotta muutaman seurusteluvuosi ja voin sanoa että edelleen seksi luistaa, milloin paremmin milloin huonommin.
Viina tai vieraat eivät ole olleet suhteessamme, joskus pientä mustasukkaisuutta, mutta periaatteessa aina on tiedetty toisen retket. Sillä olemme myös sallineet omia retkiä, tosin ovat liittyneet harrastuksiin, sillä baarit eivät kuulu elämäämme.
Raha-asioista olemme samanmielisiä ja meille on aina riittänyt töitä, joten on hieman säästynytkin, sairauttakin on tullut eteen sekä monenlaisia harmeja, yhdessä olemme niistä selvinneet. Jotkin ovat jättäneet jälkensä, kasvattaneet meitä ymmärtämään, että ei meillä tarvitse olla mitään näyttelykotia tai ei meidän tarvitse juosta pippaloissa näytillä.
Tiedämme kumpikin oman arvomme niin yksityiselämässä harrastuksissa, kuten työelämässä. Ei meidän tarvitse elvistellä, omalla alallamme olemme taatusti hyviä työntekijöitä, paljon puutteitakin.
Itse tiedän, että tuskin olisin parempaa saanut vaihtamalla, senverran tunnen työni kautta esim. paikkakunnan väkeä. Kun katson heitä samanikäisiä, ikävä vain monesta paistaa ulos se iloinen elämä, eliitin perässä juokseminen.
Se ei todellakaan kannata.
Aika lailla samoilla latusilla, liittovuosia myöten.
Erona se, ettemme ole koskaan loukanneet toisiamme henkilöön kohdistuen.
Mustasukkaisuudesta en tiedä. Itse en ole ollut. Tuskinpa vaimonikaan.
Perusarvomme ovat hyvin saman kaltaiset.
Harmeista ei ole jäänyt mieleeni mitään tavanomaiseen elämään kuulumatonta.
Intiimi kanssakäyminen on vakiintunut omien vanhempieni 50-luvun malliin, lauantaisin.
Joskus lievää liikkumista suuntaan tai toiseen.
Olen alusta alkaen arvostanut vaimoni peruspositiivista asennetta ja arkirealismia.
Koskaan hän ei ole odottanut minulta mitään ylenpalttista ponnistelua vaativaa vaan olen aina voinut tuntea itseni halutuksi ja arvostetuksi.
Ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja valmius kaiken uuden kokeiluun ovat leimaa antavia vielä nytkin, 64v, vaimolleni.
Mitä muuta mies voisi elinkumppaniltaan odottaa?
no hyvinhän sinulla luistaa!:) onnia liittoon. tiedätkö sanoa että puolisio on kans kiinnostunut sinusta alusta loppuun? onnea tulevaan!
Joo, siinä pitää vaan olla uskollinen, kun on kerta niin luvannut ja rakastaa sekä myötä -että vastamäessä. Helppoa se ei oo, mutta kuka on niin sanonutkaan että se olis? Kivi kiveä hioo ja ihminen hioo ihmistä. Sen väärti se kyllä on, että pysytähän yhyres, tuli mitä tuli. Se on aika mahtavaa, kun on oma puoliso vierellä tukemassa justihin vastamäeskin. Ja se ymmärtää ja jaksaa sua, vaikka sä oot kiukkunen ja äkänen ja vaikka mitä muuta.... :) Kyllä niitä hyviä päiviä taas tuloo. Niinku niitä huonojakii. Mutta parasta on tietää, ettei toinen jäätä pienestä tuulenvireestä.
Siin pitää vaan SITOUTUA, se on niinku se avainsana. Se, jota nykyihmine niin pelekää...