Aika tylsä vappu

Minulla on sentään elämä - pesukone pyörittää toista koneellista, operaatio siivoa vaatekaapit edistyy hylly kerrallaan ja olen puhdistanut kaukosäätimet hammasharjalla. Toivottavasti en elä liian vaarallisesti...

realismus kirjoitti:

Minulla on sentään elämä - pesukone pyörittää toista koneellista, operaatio siivoa vaatekaapit edistyy hylly kerrallaan ja olen puhdistanut kaukosäätimet hammasharjalla. Toivottavasti en elä liian vaarallisesti...

Mun päivän kohokohta taitaa kans tulla kohta eteen, eli inskasäiliön, katetrin ja kanyylin vaihto :) Elämme vaarallisia aikoja ;)

mustispeppers kirjoitti:

Mun päivän kohokohta taitaa kans tulla kohta eteen, eli inskasäiliön, katetrin ja kanyylin vaihto :) Elämme vaarallisia aikoja ;)

Sinulla on jokin paha versio, tyttäreni käyttää kynää. Vilkaisee paljonko aikoo ahtaa kakkua napoihinsa, säätää ja tuikkaa huomaamattomassti pöydän reunan alla. Hiukan eroa 80-luvun aikoihin, jolloin punnitsin jokaisen kukkakaalinpalan kirjevaa'alla ja tiukasti kellon mukaan elettiin oli arki tai pyhä. Kokeilimme myös jonkinnäköistä kanyylinappia, joka auttoi pikkulapsen pistämisessä, mutta parin hyvi menneen vuoden jälkeen alkoi iho ärtyä siitä.

Aivan turhien miesten ainoa ilo on dokaaminen.

realismus kirjoitti:

Sinulla on jokin paha versio, tyttäreni käyttää kynää. Vilkaisee paljonko aikoo ahtaa kakkua napoihinsa, säätää ja tuikkaa huomaamattomassti pöydän reunan alla. Hiukan eroa 80-luvun aikoihin, jolloin punnitsin jokaisen kukkakaalinpalan kirjevaa'alla ja tiukasti kellon mukaan elettiin oli arki tai pyhä. Kokeilimme myös jonkinnäköistä kanyylinappia, joka auttoi pikkulapsen pistämisessä, mutta parin hyvi menneen vuoden jälkeen alkoi iho ärtyä siitä.

Kuules nyt, ei tää oo sen pahempi kuin tyttäresi, sama tauti, joillakin vain tauti on vain paremmin hallittavissa. Mulle ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin pumppu. Ja sen vuoksi minä pumpun sain, kun nykyinsuliinit eivät passanneet allergiaoireiden vuoksi, enkä saanut aamunkoittoa hallintaan. Olen myös harrastanut tuota hiivatin puntaroimista ja tismalleen sai leipäpala painaa 20 grammaa, ylimääräinen leikattiin leivästä pois, samoin omppu sai painaa 100 grammaa ja kaikki tuon ylimenevät pois, ei oo ihme, että jollakin oli myöhemmin syömishäiriö.

mustispeppers kirjoitti:

Kuules nyt, ei tää oo sen pahempi kuin tyttäresi, sama tauti, joillakin vain tauti on vain paremmin hallittavissa. Mulle ei enää ollut muuta vaihtoehtoa kuin pumppu. Ja sen vuoksi minä pumpun sain, kun nykyinsuliinit eivät passanneet allergiaoireiden vuoksi, enkä saanut aamunkoittoa hallintaan. Olen myös harrastanut tuota hiivatin puntaroimista ja tismalleen sai leipäpala painaa 20 grammaa, ylimääräinen leikattiin leivästä pois, samoin omppu sai painaa 100 grammaa ja kaikki tuon ylimenevät pois, ei oo ihme, että jollakin oli myöhemmin syömishäiriö.

Joskus meilläkin oli puhetta pumpusta, en enää muista, miksi sitä ei suositeltu. Tyttärelläni on vaikeasti hallittavissa, mutta insuliinien kehittyessä mennyt aina paremmin, ei estä mitään, rinkkamatkailua halki Aasian eikä vuori/kalliokiipeilyharrastusta. Tietysti varavaravaraston varavarastoja oltava sitä useamman hallussa, mitä omituisempaan paikkaan mennään.

Jos ei viina, viina ja viina auta, niin elämä on kuolemaksi.

realismus kirjoitti:

Joskus meilläkin oli puhetta pumpusta, en enää muista, miksi sitä ei suositeltu. Tyttärelläni on vaikeasti hallittavissa, mutta insuliinien kehittyessä mennyt aina paremmin, ei estä mitään, rinkkamatkailua halki Aasian eikä vuori/kalliokiipeilyharrastusta. Tietysti varavaravaraston varavarastoja oltava sitä useamman hallussa, mitä omituisempaan paikkaan mennään.

On tämä elämä vapautunut 26 vuodessa :) Enää ei eletä kello kädessä ja evästä syödä parin tunnin välein. Eikä todellakaan ole mun elämään estänyt, sen olen saanut/voinut/pystynyt tekemään, mitä olen tahtonutkin. Ja tää pumppu, sen parempaa vekotinta ei olekaan, on ihan eri asia lähteä töihin 4-6 sokereilla kuin 15-20 sokereilla (mikäli ei noussut aamuyöstä pistämään).