Olosuhteiden pakosta kun olen vapaalla, olen kahlannut näitä ihmissuhdepalstoja läpi ja ihmettelen tätä puuttuvaa logiikkaa täällä.
Asioista ei puhuta rehellisesti ja samat kummalliset myytit toistuu lähes joka ketjussa.
Nyt haluaisinkin esittää kysymyksiä jotka askarruttavat mieltäni.
Vaimoille:
Jatkuvasti toistuu sama käsitys, eli se että kakkonen on pelkkä seksikumppani.
Samaan aikaan sanotaan että mies saa riittävästi / usein seksiä kotonakin.
Siis tässähän lyö toinen asia toistaan korvalle, jos saa riittävästi seksiä kotona, miksi hakisi toisen pelkästään seksikumppaniksi?
Tutkimuksen mukaan 25-45 vuotiaat miehet sanovat että 1-3 kertaa viikossa seksiä on riittävästi.
Onko niin, että miehen riittävästi ei olekaan sama kuin vaimon riittävästi?
Vai onko kuitenkin niin, että seksi on vain osa sitä kakkossuhdetta?
Sitten tuosta haluttomuudesta. Aina ja jatkuvasti tulee ilmi se, että se kakkonen on jalat levällään pienestäkin vinkistä ja kehuu miten hyvää seksiä saa rakastajaltaan. Vaimon haluttomuus taas on miehen itsensäaiheuttamaa, ei osaa/halua/viitsi saada vaimoaan halukkaaksi.
Siis puhummehan edelleen samasta miehestä???
Edelleen samasta aiheesta eli haukutaan kakkosia rumilla nimillä, koska nämä ovat ns "helppoja", aina valmiina.
Vaimon halukkuuden ja "antamisen" takaisi miehen tekemät kotityöt, kynttiläillalliset, hieronnat ja kaikenlainen yleinen paapominen ja passaaminen.
Siis haloo, karkeasti kuvailtuna, kun haluat lasin maitoa, otatko sen mieluummin jääkaapista vai lähdetkö navettaan aamuviideltä ruokkimaan lehmän, pesemään sen, siivoamaan alustat ja lypsämään saadaksesi sen hetkellisen maidonjanon tyydytettyä?
Eihän se itse lypsetty maito vie yhtään paremmin janoa pois kuin se helpommalla jääkaapista otettu?
Ja mistä johtuu, että vaimot puhuvat aina "antamisesta"?
Onko seksi joku palkitsemismenetelmä, eli kun olet riittävän kiltti poika, vaimo voi palkinnoksi antaa?
Sitten tämä eroaminen ihan ilman sitä pettämistä. Toki hienoa on jos tämä onnistuu, mutta usein se vaan on paljon vaivalloisempaa. Nyt puhun ihan omasta kokemuksesta.
Kun eroa haluava ilmoittaa aikeensa, alkaa painostus ja itku ja hampaiden kiristys. Halutaan yrittää uudelleen, halutaan perheterapiaan, valjastetaan ystävät ja sukulaiset käännyttämään eroa haluavaa (joka ei yksinkertaisesti halua mitään näistä vaan pelkästään avioeron). Aneluvaiheen jälkeen uhkaillaan kaikella mahdollisella ja yritetään syyllistää. Jos edelleen toinen pysyy kannassaan, alkaa masennusvaihe jotta syyllistäminen tästäkin voi jatkua.
Näin jälkikäteen olisi ollut melkeinpä helpompaa tehdä se syrjähyppy ja ottaa vihat päälleen.
Kakkoset:
Ihan jatkuvasti joku teistä ilmoittaa, ettei sitä miestä haluaisikaan muuta kuin seksikumppaniksi.
Jos on vaan seksikumppanin tarve, miksi helvetissä täytyy sekaantua varattuun?
Kai niitä vapaitakin olisi petiä lämmittämään?
Ja turha on sanoa, että varattu on helppo kun ei jää nurkkiin roikkumaan, kyllä niitä sitoutumiskammoisia vapaitakin.
Mitä ihmeen tyydytystä saatte täällä solvatessanne vaimoja, varsinkin jos se mies on vain petikumppani?
Miksi edes ette voi tunnustaa että haluaisitte sen miehen ihan kokonaan itsellenne?
Olisi ihan kiva kun joku vastaisi ihan suoraan eikä mitään niitä liirumlaarumeita ja moraalisaarnoja.
Haukkuakin saa, ei tee kesää ei talvea :D
Asioista ei puhuta rehellisesti ja samat kummalliset myytit toistuu lähes joka ketjussa.
Nyt haluaisinkin esittää kysymyksiä jotka askarruttavat mieltäni.
Vaimoille:
Jatkuvasti toistuu sama käsitys, eli se että kakkonen on pelkkä seksikumppani.
Samaan aikaan sanotaan että mies saa riittävästi / usein seksiä kotonakin.
Siis tässähän lyö toinen asia toistaan korvalle, jos saa riittävästi seksiä kotona, miksi hakisi toisen pelkästään seksikumppaniksi?
Tutkimuksen mukaan 25-45 vuotiaat miehet sanovat että 1-3 kertaa viikossa seksiä on riittävästi.
Onko niin, että miehen riittävästi ei olekaan sama kuin vaimon riittävästi?
Vai onko kuitenkin niin, että seksi on vain osa sitä kakkossuhdetta?
Sitten tuosta haluttomuudesta. Aina ja jatkuvasti tulee ilmi se, että se kakkonen on jalat levällään pienestäkin vinkistä ja kehuu miten hyvää seksiä saa rakastajaltaan. Vaimon haluttomuus taas on miehen itsensäaiheuttamaa, ei osaa/halua/viitsi saada vaimoaan halukkaaksi.
Siis puhummehan edelleen samasta miehestä???
Edelleen samasta aiheesta eli haukutaan kakkosia rumilla nimillä, koska nämä ovat ns "helppoja", aina valmiina.
Vaimon halukkuuden ja "antamisen" takaisi miehen tekemät kotityöt, kynttiläillalliset, hieronnat ja kaikenlainen yleinen paapominen ja passaaminen.
Siis haloo, karkeasti kuvailtuna, kun haluat lasin maitoa, otatko sen mieluummin jääkaapista vai lähdetkö navettaan aamuviideltä ruokkimaan lehmän, pesemään sen, siivoamaan alustat ja lypsämään saadaksesi sen hetkellisen maidonjanon tyydytettyä?
Eihän se itse lypsetty maito vie yhtään paremmin janoa pois kuin se helpommalla jääkaapista otettu?
Ja mistä johtuu, että vaimot puhuvat aina "antamisesta"?
Onko seksi joku palkitsemismenetelmä, eli kun olet riittävän kiltti poika, vaimo voi palkinnoksi antaa?
Sitten tämä eroaminen ihan ilman sitä pettämistä. Toki hienoa on jos tämä onnistuu, mutta usein se vaan on paljon vaivalloisempaa. Nyt puhun ihan omasta kokemuksesta.
Kun eroa haluava ilmoittaa aikeensa, alkaa painostus ja itku ja hampaiden kiristys. Halutaan yrittää uudelleen, halutaan perheterapiaan, valjastetaan ystävät ja sukulaiset käännyttämään eroa haluavaa (joka ei yksinkertaisesti halua mitään näistä vaan pelkästään avioeron). Aneluvaiheen jälkeen uhkaillaan kaikella mahdollisella ja yritetään syyllistää. Jos edelleen toinen pysyy kannassaan, alkaa masennusvaihe jotta syyllistäminen tästäkin voi jatkua.
Näin jälkikäteen olisi ollut melkeinpä helpompaa tehdä se syrjähyppy ja ottaa vihat päälleen.
Kakkoset:
Ihan jatkuvasti joku teistä ilmoittaa, ettei sitä miestä haluaisikaan muuta kuin seksikumppaniksi.
Jos on vaan seksikumppanin tarve, miksi helvetissä täytyy sekaantua varattuun?
Kai niitä vapaitakin olisi petiä lämmittämään?
Ja turha on sanoa, että varattu on helppo kun ei jää nurkkiin roikkumaan, kyllä niitä sitoutumiskammoisia vapaitakin.
Mitä ihmeen tyydytystä saatte täällä solvatessanne vaimoja, varsinkin jos se mies on vain petikumppani?
Miksi edes ette voi tunnustaa että haluaisitte sen miehen ihan kokonaan itsellenne?
Olisi ihan kiva kun joku vastaisi ihan suoraan eikä mitään niitä liirumlaarumeita ja moraalisaarnoja.
Haukkuakin saa, ei tee kesää ei talvea :D
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olet niin oikeassa! Itsekin olen miettinyt ihan samanlaisia asioita! Kaikki meuhkaavat, mutta eivät huomaa, että asiat ovat ristiriidassa keskenään! Hyvä saikkulainen, ansaitsisit palkinnon tuosta puheenvuorosta! Varmaan jollakin tulee taas sanomista tähänkin :D
"Miksi edes ette voi tunnustaa että haluaisitte sen miehen ihan kokonaan itsellenne?"
Vaikka toisaalta haluaisikin rakkauden kohteensa kokonaan itselleen, niin tässä asiassa sotii vastaan se tosiseikka, että mies on pettäjä. Pettäisi siis aika varmasti kakkostakin, jos olisivat parisuhteessa. On vain ihanaa rakastella miehen kanssa, jota kohtaan on niin voimakkaita tunteita, osa naisista kun ei kykene yhden yön suhteisiin eikä halua mitään "seksiä" vaan läheisyyttä ja rakastelua tietyn miehen kanssa. Sitä voi nainen omasta puolestaan jatkaa kunnes löytää parisuhteen.
Tietysti tuossa on vaara, että miten ne tunteet sitä miestä kohtaan kuolisivat, jos ollaan tekemisissä, intiimissäkin kanssakäymisessä. Helpompaa unohtaa tuo mies olisi tietysti olla olematta tekemisissä, ainakaan läheisissä. Oikea parisuhde tulee eteen sitten kuin se tulee, mutta asiaa saattaisi helpottaa kun olisi ensin päässyt yli jostain toisesta.
Voin tuohon kohtaan että miksi väitetään että kakkonen ei "muka" halua miestä itselleen todeta että minulla ainakin on oma mies jonka kanssa seksiä ei ole tarpeeksi. Tämä toinen mies rakastui minuun ja siksi välillemme syntyi suhde. Molemmat siis tahoillamme varattuja. Hän eroaisi, minä en. Minä en koskaan voisi luottaa häneen koska tiedän pettävän nykyistä vaimoaankin.
Petäthän sinäkin omaa miestäsi. Etkö voisi eron jälkeen, uudessa suhteessa enää luottaa itseesi?...
Vastasin tässä keskustelussa aloituksessa esitettyyn kysymykseen. Tuo sinun vastakysymyksesi ei siksi ole tässä keskustelussa olennaista, tiesin kyllä että joku puuttuisi tuohon asiaan.
En ole kakkosnainen mutta olen kyllä samaa mieltä että voisi olla vaikea luottaa sellaiseen mieheen joka on pettänyt puolisoaan, siis jos sellaisesta minulle kertoisi. Ainahan sitä ajattelee että sellainen mies on peluri joka pettää vaimoaan.
Vastasit ap:lle, muttet tähän kysymykseen, miksi? Kiinnostaisi nimittäin myös minua. Sinäkin petät miestäsi. Miten sinun pettämisesi eroaa kakkosmiehesi pettämisestä? Onko se jotenkin "parempaa"? Entä luottaako sinun miehesi sinuun, ainakaan sen jälkeen, kun tietäisi tilanteesta? Jos hän haluaisi erota, mitä tekisit, miltä tuntuisi?
Kakkosmiehelläsi on sen verran sentään selkärankaa, että haluaisi erota. Sinä jäät valheelliseen liittoosi, koska et voisi luottaa kakkosmiehen uskollisuuteen. Melkein alkaa naurattaa tuollainen ristiriitaisuus.
TIetämättä osapuolten tilanteista heität noita kommenttejasi. En halunnut ensinnäkään alkaa vaihtamaan keskustelunaihetta, vaan halusin pitäytyä aloitetussa aiheessa ja kysymyksissä. Tuolle sinun kysymyksellesi voisi sitten perustaa jo oman kirjoitusketjun. Ihmissuhteita ja tilanteita on monenlaisia, niitä ei voi noin yksinkertaistaa tietämättä osapuolten suhteista ja mitä keskenään on keskusteltu ja sovittu.
TIetämättä osapuolten tilanteista heität noita kommenttejasi. En halunnut ensinnäkään alkaa vaihtamaan keskustelunaihetta, vaan halusin pitäytyä aloitetussa aiheessa ja kysymyksissä. Tuolle sinun kysymyksellesi voisi sitten perustaa jo oman kirjoitusketjun. Ihmissuhteita ja tilanteita on monenlaisia, niitä ei voi noin yksinkertaistaa tietämättä osapuolten suhteista ja mitä keskenään on keskusteltu ja sovittu.
Olipa hyvä kirjoitus. Omalta kohdaltani voin vain vastata etten koskaan ole täällä vaimoa haukkunut mitenkään. Olen vain kertonut miksi minä olen tälläisessä tilanteessa, siis kakkosena. Vaikka kuinka haluaisit avointa rehellistä keskustelua, sitä on vaikea saada aikaiseksi. Kaikenlaista haukkumista saa kyllä lukea.
Itselläni on petikumppanina varattu mies jota en havittele omakseni. Mielellään vapaa saisi olla mutta sellaista jonka kanssa kolahtaisi ei vain ole eteen ilmaantunut.
Läheisyyden tarpeet ovat kuitenkin minullakin ja tällä hetkellä tyydytän ne ukkomiehen kanssa. Vaihtuvaa petikumppania en halua vaan vakituinen tuttu on paras. Ja kun vielä kohtaa kiinnostuksen aiheet muutenkin elämässä ja hänen kanssaa on hauskaa ja mukavaa ja turvallisen oloista niin jatkan sitten näin.
Monia tämä asia tietenkin vaivaa mutta jollekulle vaan sopii tälläinen, ainakin tällä hetkellä elämässä. Huomisestahan kukaan ei vielä tiedä mitään.
Siteeraan itseltäni viestin, jonka juuri kirjoitin toisaalle:
"Läheskään kaikki eivät elä rakkausliitossa. Usea pari elää kämppis tai ystävyysliitossa. Molemmilla on oma elämä, yhteistä elämää ei ole tai se rajoittuu pieneen osa-alueeseen. Tällaiset liitot ovat erittäin otollista maaperää kaikenlaisiin rinnakkaissuhteisiin. Ts. liitto on rinnakkaissuhteen multa ;)."
Tavatessaan rakkauden, lähes tulkoon jokainen eroaa esim. kämppis- tai kulissiliitostaan. Erorumba vie aikansa. Sanoisin, että ihan yhtä kauan oli sitten toisella rinnakkaissuhdetta tai ei. Mikäli siis vain toinen puolisoista haluaa erota. Aivan loistava tilanne, jos molemmat ovat ns kypsiä eroon edes suurinpiirtein samaan aikaan.
Totta turiset. Mielestäni näissä asioissa saa käyttää järkeä.Avioliitosta erotaan, kun jompikumpi ei voi enää sietää puolisoaan tai sitten rakastuu toiseen. Selkeää faktaa, jota ei tunnusteta täällä kovin helpolla ainakaan.
Hyvin pieni murto-osa eroaa mistään muusta syystä. Oikeastaan aika hassulta kuullostaisikin ero "varmuuden vuoksi", ettei vain rakastuisi toiseen ennen kuin tapaa rakkauden. Samoin ero vielä ihan siedettävästä puolisosta kuullostaa hätävarjelun liioittelulta. Koskaanhan ei voi tietää minä päivänä puolisosta tulee sietämätön.
Hei, nainen täällä.
Vastauksena kysymykseesi miksi, siksi kun ihmiset ovat kapeakatseisia tolloja jotka katsovat asioita aina sieltä omasta karsinastaan.
Jos katsoo pinnan alle on näissä asioissa joku ihan muu motivaattori kuin seksi.
Kakkoset ovat usein syystä tai toisesta haavoittuvassa elämäntilanteessa tai kärsitään huonosta itsetunnosta. Varatun henkilön huomio pönkittää egoa. En halunnutkaan muuta kun seksiä, nostetaan itsensä kaiken yläpuolelle. Egosta siis kyse. Jos ihmisellä on vahva "jalusta", ei ole tarvetta paneskella muiden miehiä tai muitakaan. Usein kuitenkin kakkoset hakevat rakkautta, jota omasta elämästä puuttuu. Rakkaus voi yllättää väärän ihmisen muodossa ja voi olla vaikea vastustaa tunnetta jos sitä tunnetta on kaivannut. Ihan inhimillistä, vaikkakaan ei aina järkevää.
Pettäjät ovat ihan yhtälailla ihmisiä joilla ei alunperin ole tarkoitus loukata ketään. Heidän elämästään usein puuttuu jotakin tai kärsitään huonosta itsetunnosta. Jotkut voivat hakea vain seksiä mutta usein niissäkin tapauksissa on kyse huonosta minäkuvasta ja egon pönkittämisestä. Useimmiten kokemukseni mukaan ihmiset pettävät koska eivät saa arvostusta kotona. Heitä ei huomioida , heitä vähätellään tai läheisyydestä pidättäydytään. Tai jollakin tapaa muuten heidän tarpeensa eivät täyty. Miesten ja naisten tarpeet voivat olla erilaisia ja on aika tyypillistä että toisten tarpeita ei ymmärretä. Tätä tarvetta lähdetään sitten täyttämään muualta. Usein nämä asiat olisi olleet korjattavissa jos vaikeistakin asioista osattaisiin puhua kotona. Joskus taas se puoliso ei vaan ole "se oikea". Ei silti ole oikein pettää, mutta maailma ei aina ole niin mustavalkoinen että ihmiset aina jättäisivat ennenkuin pettävät. Omat tunteet voivat olla sekavia.
Petetyillä puolisoilla on usein myös sopassa roolinsa mitä ei haluta myöntää. Usein liitossa on kaksi osapuolta, ja jos ei se toimi ei se ole yksin toisen vastuu. Ei tietenkään ole oikein että toinen valehtee tai pitää yllä salasuhdetta. Mutta usein , hyvin usein petetyillä on painavat syyt pettämiseen. Joskus voi tietysti olla että pettäjällä on joku oma elämänkriisi menossa johon puoliso on täysin syytön. Elämä ei ole aina reilua. Joka tapauksessa kakkosen syyttäminen suhteesta on naurettavaa. Kakkonen ei ole vastuussa puolisoiden parisuhteesta millään lailla eikä koskaan mitään tälläisiä lupauksia tehnyt. Pettämis tapauksissa kommentit tulee kohdistaa tasan sinne omaan puolisoon joka on tilivelvollinen. Ja usein kannattaa tällöin katsoa myös peiliin.
Joka tapauksessa elämä on täynnä harmaita alueita ja on aina helppoa huudella miten tulisi toimia jos ei ole itse koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Itse olen oppinut olemaan tuomitsematta ketään ja yritää ymmärtää kaikkia osapuolia.
Sorruitkos itsekin nyt vähän tuohon kapeakatseisuuteen?
Kerroit kakkosen olevan tietynlainen.
Haavoittuvainen (no, tietysti jokainen ihminen on),
huono itsetunto, (mistäs tämä tulee ?),
varatun huomio pönkittää egoa sekä nostatus itsensä kaiken yläpuolelle.
Omasta mielestäsi olisi vain egosta kyse! Eikös ole aikasmoista kapeakatseisuutta?
Mielestäsi hyvällä jalustalla ei ole tarvetta paneskella muita? Siis eikö todellakaan mielestäsi ihmisellä voi olla seksuaalisia tarpeita?
Aikanaan minä en edes tiennyt petikumppanini olevan varattu. Kemiat vaan kohtasivat ja päätettiin pitää hauskaa. Minulle oli aivan sama oliko varattu vaiko ei. Sitten vaan olikin niin kivaa että halusi lisää, molemmat, silloin tietysti piti kynnys ylittää, aloitanko suhteen varatun kanssa vaiko en. Aikuisena ihmisenä annoin hänen omalta osaltaan päättää mitä elämässään tekee, kaipa sitä aikuinen ihminen itse tietää tekonsa ja niiden seuraamukset.
Nyt on vuosia kulunut, suhde jatkuu, ei ole kyse pelkästä seksistä tai rakkaudesta. On vain kaksi ihmistä jotka viihtyvät toistensa seurassa hirveän hyvin. Nauttivat olostaan ja toisesta, yhteisistä tekemisistä.
Vaimoa en yleensä ajattele tai hänestä emme puhu. En tiedä tietääkö, ei vaan kuulu minulle. Hänellä on oma elämänsä kuten minullakin.
Ei tämä tän ihmeellisempää ole.
Elämä on täynnä nimenomaan harmaita alueita. Jokaisella meillä on omat valkoiset ja mustat hetkensä elämässä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Silti kaikkia tarvitaan. Myös niitä mustia. Elämä luistaa paremmin, kun ymmärtää, että sama asia voi olla musta tai valkoinen, riippuen miltä suunnalta sitä katsoo.
Helppoa sanoa noin: elämässä on harmaita alueita ja ylä- ja alamäkiä ja olen vastuuton niistä. Pettämistä tapahtuu ja tilanteet muuttuu. Oikeutetaan oma moraaliton toisia loukkaava käytös tuollaisella puheella. Pääasia että itse saa kaiken, viis muiden tunteista.
Kuka tuossa puhui vastuuttomuudesta mitään? Pettäminen on tosiasia, sitä tapahtuu. Se on aina mahdollista. Sekä sinulle että minulle. Ellei hyväksy elämän tosiasioiden eteentuomia ikäviä tunteita eikä osaa käsitellä niitä, kannattaa alkaa erakoksi. Jos syyttää omista tunteistaan muita, on vastuuton itse. Juuri sinun täytyy selvittää omat tunteesi.
Häh...tuossa edellisessähän nimenomaan ei otettu kantaa kenekään puolesta tai vastaan vaan yritettii ymmärtää kaikkia osapuolia... ja esimerkit oli vain esimerkkejä, eivät tiedenkään päde kaikkiin..kuka puhunut vastuuttomuudesta mitään.