Seksittömyyttä puoli vuotta

Tuollaisesta herää kysymys... mikä pitää sinut tuossa suhteessa? yksinjäämisen pelko? eikö elämä yksin olisi mieluisampaa kuin tuo nykyinen pelossa eläminen. Eihän tuo mies arvosta sinua yhtään, pitää vaan ajankulunaan "parempaa odotellessa". Syyttelee sinua asioista, joihin et ole syyllistynyt. Yleensä se on merkki siitä, että on itse pettänyt ja pettää, yrittää kaikinkeinoin peitellä tekemisiään ja latistaa toisen itsetunnon täysin halveksimalla ja syyttelemällä. Lopulta kuvittelet että vika on sinussa ja pidät itseäsi pahana ihmisenä joka ei ansaitsisi parempaa. Se on väärä luulo, jos arvostat elämääsi yhtään niin lopetat tuollaisen katsomisen, lähde lätkimään ja elä onnellinen loppuelämä, et tarvitse tuollaista pahoinpitelijää ja sortajaa.

Miehes yrittää vähätellä omia tekemisiään ja pettämistään syyllistämällä sua ja alistamalla sua omaan tahtoonsa. Teidän suhde on kuollut jo ja rakkautta ei ole miehes osalta. En ymmärrä siis et miksi olet sen miehen kanssa vielä. Ja sit se käy vielä käsiksi kun jää häviölle väittelyssä. tyypillinen narsistin piirteitä. Jätä se ennen kun tapahtuu pahempaa.

Tuollaiseen vanhanaikaiseen ajatusmaailmaansa jumittuneet erilaisuutta sietämättömät mutta kuitenkin tavallaan hyvää tarkoittavat vanhemmat ovat todella rasittavia lapsilleen. Itsekin poden huonommuudentunnetta omien vanhempieni vuoksi, joiden mielestä heitän elämäni hukkaan kun menin rakastumaan itseäni 14 vuotta vanhempaan mieheen, enkä heidän mielikseen ole hakeutunut töihin joksikin tilintarkastajaksi, joka työnä ei voisi vähempää kiinnostaa. Muutenkin on ollut jotakin käsittämättömiä odotuksia siitä mitä minusta tulee ja miten tulen elämäni elämään. Kieroa syyttelyä vääristä valinnoista ja hirveän isot odotukset... potenut olen koko ikäni masennusta osaltaan vanhempieni takia. En kuitenkaan ole suostunut hyppimään heidän pillinsä mukaan, elän elämäni tavallani ja vierailut heidän luonaan ovat jääneet aika vähään sen heidän masentavan ilmapiirinsä vuoksi. Sitä tuntee itsensä niin hirveän huonoksi ihmiseksi kun siellä käy. Se ahdistus, riittämättömyyden tunne kulkee aina mukana. Voisivat hyvät ihmiset jo 4 vuoden jälkeen hyväksyä edes kumppanini, jossa ei heidän mukaansa ole yhtään mitään muuta vikaa kuin se ikä (37).

Antakaahan poikanne elää elämänsä tavallaan ja kokea ja kuulostella mitä elämältään tahtoo. Jos seurustelevat niin seurustelevat minkä seurustelevat, voi olla ettei suhde kestäkään pidemmän päälle, mutta pitää hyväksyä myös se jos se jatkuukin loppuun asti, mikä on nykyaikana aikamoisen harvinaista. Jos löytää jonkun kaltaisensa, ihmisen jonka kanssa jakaa mielellään elämänsä ilot ja surut, niin on se sen varran arvokas suhde ettei sitä kannata heittää hukkaan, ei ainakaan ulkopuolisten pahojen katseiden vuoksi.

Erotkaa, ennen kuin henki lähtee.