Tapasin pari viikkoa sitten mukavan ja kauniin 3-kymppisen naisen. Pian kävi ilmi, että nainen on juuri eronnut 16 vuoden suhteestaan ja hänelle on jäänyt 2,5 vuoden ikäinen lapsi. Kyseessä ei siis ole mikään kännisen teinin vahingonlaukaus, vaan ilmeisen harkittu tapaus.
Vähän heitti hiekkaa rattaisiin. Tykkään tehdä soppani itse, joten valmiiseen soppaan en lusikkaani mielelläni laita. Naisen mukana tulisi siis myös toisen miehen lapsi, jota en itse ole halunnut. En osaa oikein asennoitua asiaan, koska en tunne itseäni oikein isäkandidaatiksi, joten en ole edennyt naisen kanssa yhtään pidemmälle. Jos hän olisi lapseton, varmaan yrittäisin viedä asiaa eteenpäin.
Kertokaa miehet, mitä kokemuksia teillä on vastaavista tilanteista ja yh-äideistä. Kannattaako jättää asia sikseen?
Vähän heitti hiekkaa rattaisiin. Tykkään tehdä soppani itse, joten valmiiseen soppaan en lusikkaani mielelläni laita. Naisen mukana tulisi siis myös toisen miehen lapsi, jota en itse ole halunnut. En osaa oikein asennoitua asiaan, koska en tunne itseäni oikein isäkandidaatiksi, joten en ole edennyt naisen kanssa yhtään pidemmälle. Jos hän olisi lapseton, varmaan yrittäisin viedä asiaa eteenpäin.
Kertokaa miehet, mitä kokemuksia teillä on vastaavista tilanteista ja yh-äideistä. Kannattaako jättää asia sikseen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
...että asia kaivelee, niin jätä homma hyvän sään aikana, ennenkuin sotket muiden sopat.
Huomioi kuitenkin seuraava:
1. Et ole koskaan tuon 2,5v lapsen isä, koska hänellä on jo sellainen. Olet lapselle vain miehen malli, vaikka hän saattaa sinua ruveta joskus isäksi kutsumaankin.
2. Et ryhdy parisuhteeseen tuon lapsen kanssa, vaan hänen äitinsä.
3. Jos suhteenne toteutuu, viimeistään muutaman vuoden päästä rakastat tuota lasta kuin omaasi.
Näitä perskeleen viisauksia vois keksiä muutamat lisää, mutta riittäköön tältä erää, joku muu voi jatkaa.
Oikeassa olet. Katsellaan kuitenkin vielä. Tilanne on uusi minulle, joten vähän se pistää miettimään.
vaan jos mimmi kiinostaa, et vielä siinä vaiheessa sekoita mitään.. Jos tuntuu hyvältä niin jatkat pidemmälle.. Älkää ihmeessä muuttako yhteen heti, se sekoittaa vaan lapsen elämää liikaa.. Katsele maistele tunnustele rauhassa, lapset kasvaa nopeasti ja ei sinun varmastikaan ole tarkoitus ryhtyä isäksi tosta vaan.. Eihän sitä lapsikaan pystyisi sulattamaan noin vaan. Sillä on jo isä ja tulee aina olemaan..
Tsemppiä
Jos et niin lähde heti pois!
Sain kyllä hiukan sellaisen kuvan että ei sinun kannata paljon katsella tuota naista.
Ei se ole tykkäämisestä kiinni. Olen vain ajatellut, että lapsen tekemisen tulisi olla tarkkaan harkittua. Nyt se lapsi tulisi valmiina minulta mitään kysymättä. Tilanne on uusi minulle, joten kyllähän se mietityttää!
..susta nyt vielä parin viikon jälkeen olla isiä tekemässä???
Se vaan on niin että aika paljon vapaina liikkuvia 3-kymppisiä naisia sitoo lapsi. Ja mikäs siinä, lapset on kivoja, ota koko paketti niin huomaat!
Ei olla, mutta miten onnistuu ns. "normaali" seurustelu, jos naisella on lapsi? Lapsi on mukana joka tilanteessa. Mielestäni seurusteluun kuuluvat yllätystempaukset kuten ravintolareissut, matkat yms. kariutuvat, jos lapselle ei olekaan hoitajaa. Kaikki pitäisi suunnitella alusta pitäen lapsi silmällä pitäen.
Näin se valitettavasti on, olet aivan oikeassa. Se "ongelma" on ei yksinhuoltajillakin, ehkäpä vielä konkreettisemmin, ei saada yhteistä aikaa, eikä välillä omaakaan aikaa. Tsemppiä päätökseesi! :)
sitten vasta parisuhde. Jos et sellaista kestä, etsi niin nuorten seuraa, että liikut itsekin vielä samalla tasolla.
Justiinsa! Se että yh-äidin kanssa seurustelu arveluttaa, ei ole kypsyyden puutteen merkki toisin kuin kommenttisi! Yh-äidin kanssa seurusteleminen on täysin eri asia kuin lapsettoman.
Kukahan tässä liikkuukaan nuorten tasolla! Vähän järkeä kommentteihin!
...niin, ja jos lapsen isä sattuu olemaan mustasukkaista sorttia, hän pistää hiekkaa ex-vaimonsa tulevaan suhteeseen parhaansa mukaan ja järjestää piruutta ja hankaluuksia minkä ehtii...
Lapsen vuoksi naisen on pakko olla kontaktissa ex-mieheensä enemmän tai vähemmän.
Arvostan sitä, että pohdit tätä asiaa jo tutustumisen alkuvaiheessa. Minusta se on vastuullista toimintaa kaikkien kannalta.
Älä sano suoraan ei... jos nainen yhtään kiinnostaa.
Totta on, että seurustelussa yh:n kanssa täytyy ottaa lapsi/lapset huomioon. Mutta kyllä siinäkin kerkee lapsenvahdin hommata jos etukäteen varottaa et silloin tehää jotain kivaa yhdessä ja kahdestaan. Tai voithan järjestää kunnon yllätyksen ja hommata lapsenvahdin itse ja viedä naisen syömään samoin kuin voi tehdä lapsettomallekkin.
Vaikka suhde yh:n kanssa vaatiikin enemmän suunnitelmallisuutta niin voisin melkein taata, että yh:n kanssa saat aikaiseksi paremman ja jopa kestävämmän suhteen kuin lapsettoman kanssa. Ja tämän vuoksi saan nyt tietenkin ison osan syytteitä niskaani, mutta joillakin kirjoituksillani olen jo saanut hyvää harjoitusta kestää ne iskut.
Joten jos nainen yhtään kiinnosti sinua korvien välistä niin anna mennä. Katso mitä tulee, mutta älä tee tuttavuutta lapseen ennen kuin olet varma pystytkö siihen. Sillä lapsi voi kiintyä sinuun tosissaan, vaikket isä olekkaan.
Ja sanonpa vielä sen etten itse aikoinani isää etsinyt, vain miehen mallia pojalleni. Itse saa miesystäväni kertoa/opettaa pojalleni miten haluaa itseään kutsuttavan... isäksi vai nimeltä.
Miten mä näen punaista noista asenteista, vaikka olenkin täysin sitä mieltä, että on parempi miettiä etukäteen ennen kuin pilaa useamman sopan.
Sä olet päässäsi laukannut asioitten edelle, ja yhdistelet asioita niinkuin hemmoteltu ja kokematon kakara, eikä suinkaan kuin aikuiseen suhteeseen kykenevä mies.
Et tuntenut itseäsi isäkanditaatiksi. Ei sun pitänytkään, sillä lapsella on jo isä. Ja toi kännisen teinin vahinkolaukaus. Ihan kuin kukaan ei ryhtyisi äidiksi/isäksi muuta kuin kännissä ehkäisyn unohtuessa. Sä et varmaan ole mitenkään jyvällä siitä, mitä aikuisessa naisessa tapahtuu..naiselle tulee ennemmin tai myöhemmin tarve lisääntyä, ja jopa jotkut miehet kokevat halua isyyteen. Ei kaikki maailman lapset synny huijaamalla tai pakottamalla, vaan on pariskuntia jotka tuntevat aidosti ja vapaaehtoisesti olevansa just parhaat vanhemmat lapsilleen. Aika harvat varmaan panttaavat lapsen saantia varmuuden vuoksi ts. "jos joutuvatkin toistamiseen etsimään kumppania on lapsettomuus vain eduksi.", vaan silloin on todella jotain vikaa ja joku saattaa jopa kärsiä lapsettomuudestaan, eikä suinkaan lue sitä positiiviseksi ominaisuudeksi itselleen.
Mulla on itselläni peräti kolme (jokainen harkittu ja haluttu, eikä yksikään teinin känninen vahingonlaukas) lasta. On myös ikäiseni naimaton ja lapseton naisystävä, joka ei nauti osastaan yhtään, vaan on sanonut kahdehtivansa mun lapsiani ja mua. Vaikka mulla ei ole miestä, mulla sentään on lapset. Hänellä ei ole kuin lähes koskematon immenkalvo, ja synnyttämätön alapää. Ei koe itseään yhtään halutummaksi, eikä onnellisemmaksi vanhassapiikuudessaan. Minä taasen en ole koskaan kuvitellutkaan, että lapsettomuus tekisi minusta onnellisemman.
Jos joku ei tätä siedä, ei voi mitään, hän menettää enemmän kuin minä. Ja toisaalta, en mä tähän mitä tahansa ruojaa kelpuutakaan.
No hohhoijaa! Kukahan tässä on asenteellinen, hemmoteltu ja kokematon kakara? Oman suppean asenteellisuutesi takia et edes ymmärrä jutun pointtia ja lukemaasi, vaan vetelet irrallisia ja virheellisiä johtopäätöksiä. Opettele ensin ymmärtämään lukemasi ja kommentoi vasta sitten. Muut ovat ymmärtäneet, mutta sinulle se näyttää tuottavan vaikeuksia!
Lapsi kuuluu pakettiin ja se vaan on hyväksyttävä että silloin ei lennetä baarissa uuden ihastuksen kanssa samalla tavalla kuin sinkkupimujen. Otapas nyt asiat silleen hitaamman kaavan mukaan, tutustut ja katsot miten asiat etenee. Ei aina kannata kiirehtiä asioissa. Isäksihän sinä et joudu vaan lapsen kaveriksi kuten joku muukin aikuinen. Ja isyys muuten on asia johon ei omankaan lapsen kohdalla osaa välttämättä asennoitua, moni pari suhde on lähtenyt alaspäin lapsen synnyttyä ja puolisoiden alettua etääntyä toisistaan...
Minä haluaisin muistuttaa siitä, että sille yh:lle omat lapset ovat sinua tärkeämpiä. Tämähän on täysin luonnollista ja ymmärrettävää, mutta pidä se mielessäsi. Minulla oli kerran orastava suhde, joka kaatui naisen lapsiin. En vain kestänyt sitä, että kolmas osapuoli (l. lapset) määräsivät, milloin pystyimme tapaamaan ja mitä voimme tehdä. Naisen ex ei ollut hankala, mutta mutkan kautta hänenkin menonsa vaikuttivat meihin. Halusin itselleni naisen, jonka kanssa voimme elää ja olla niin kuin itse haluamme. Omat lapset vaikuttavat joskus elämäämme, mutta ne ovatkin lapsia, joiden syntyyn voin itse vaikuttaa.
Seurustelen 3:n lapsen yh:n kanssa ja olen valtavan rakastunut naiseeni.Mietimme yhteenmuuttoa,oltu yksissä jo 2 vuotta.
Minulla ei ole omia lapsia.Tapasin naiseni harrastuksen parissa ja kiinnostuin hänestä naisena,ihmisenä.Ystävystyimme ja vähitellen hän kertoi elämäntarinaansa.
Hänellä tosi huonoja kokemuksia miehistä ja vaikea ero takana,ex-puoliso hylkäsi omat lapsensa ja häiriköi vielä vuosien kuluttua.
Ihailin alusta alkaen sitä,miten hyvin hän pystyi pitämään hommat hanskassa: lapset,työ,kotityöt,läheisten auttaminen jne.
Ja kokemuksistaan huolimatta (tai ehkä niistä johtuen?) aina positiivinen,ilonen ja valmis auttamaan muita.
Nainen torjui kaikki ehdotukseni aloittaa vakavampi tutustuminen.Jaa miksikö?
No,hän ajatteli,että en minä lapseton poikamies mitään elämästä ymmärrä.Se on kai osittain tottakin..
Harrastuksen kautta tuttavuus jatkui ja kuin varkain tapasin myös hänen lapsensa ja kas kummaa,tulimme hyvin juttuun.
Rakastuttiin pikku hiljaa,minä sain kertaheitolla elämää ympärilleni.Pidän lapsista,mutta en ole löytänyt aikaisemmin naista,jonka haluaisi lasteni äidiksi.Sinkkunaiset ovat usein uskomattoman itsekkäitä ja omiin menoihinsa kiintyneitä.Minulla on ollut ennen tätä suhdetta vaikeuksia löytää yhteistä aikaa sinkkujen kanssa!
Meillä on sekä kahdenkeskisiä että perhekeskisiä viikonloppuja.Seksi naiseni kanssa on parasta,mitä koskaan olen kokenut.Hellyyttä,intohimoa,villejä kokeiluja.Olen myyty!
Puhumme asioista joskus lähes läpi yön hänen kanssaan.On niin paljon sellaista,mitä tahtoo tietää.Kun ei ole yhteistä menneisyyttä.
Ex-puoliso on joskus hankala,asuu liian lähellä.Tarkoitus muuttaa kauemmas.Kun ei kerta halua lapsiaan edes tavata,ei ole pakko asua lähekkäin.
Niin että jos olet oikeasti kiinnostunut,kannattaa tietysti tutustua paremmin.Yh-äidit ovat paljon kypsempiä kuin samanikäiset sinkut.Tämä on minun kokemukseni ja olen onnellinen mies tätä nykyä.Kannatti olla sitkeä,vaikka minut aluksi torjutiinkin melko töykeästi ja sukukin vastusti edes minua tuntematta.Ne ennakkoasenteet!Nyt olen saanut luottamusta sieltäkin taholta.Ja lapset uskovat,että en ole pahasusi,joka vie äidin pois.
Meillä on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.Elämme käytännössä koko ajan yhdessä,mutta on kaksi asuntoa.Siihen tulee muutos syksyllä.Ja omia,yhteisiä lapsia tarkoitus yrittää väsätä ainakin yksi.
Kovasti sitä harjoitellaan...!
olen tätä seurustelua käynyt lävitse mielenkiinnolla. Juuri siksi etten oikein osaa ajatella aina miksi miesystäväni haluaa minut yh:n kun tarjolla olisi paljon muitakin. Tiedän, että pystyn antamaan hänelle paljon sellaista mitä muut eivät... Mutta joskus se on hankalaa juuri oman menneisyyteni takia, sainhan jo kerran pettyä.
Nyt haluan kiittää kirjoituksestasi, sillä se kertoi paljon miehen ajatuksista joka on uskaltanut sen yh:n ottaa ja vakiintua. Ne saivat ainakin minut miettimään miestäni hieman uudelta näkökantilta myöskin, samoin hänen mahdollisia ajatuksiaan.
Kesän jatkoja teille ja onnea asunnon etsintään :)
...kirjoitus. Hyvin alkutaipaleellahan tässä vielä ollaan, mutta kyllä minä ajattelin rauhassa katsella, mitä tästä tulee.
Onnea teille!