Onko sinulla koskaan ollut suhteen ensimmäisenä vuosina ristiriitaisia tunteita, välillä kaipaat ja välillä ärsyttää. Oletko sitten jossain vaiheessa kokenut valaistumisen, että haluat todella olla tämän ihmisen kanssa tai päinvastoin? Tämä on rasittavaa kun ei tiedä mitä haluaa, mutta toisaalta vielä rasittavampaa olisi erota kokonaan.
Ristiriitaiset tunteet...
gdsfgsdfgdssgdf
131015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On ollut ja nyt sitten onkin mietinnässä miten jatkaa..itsellä tunteet voimistuneet jatkon kannalle, mutta toisesta ei tiedä..
Jep...ja miten tälläisessä "välivaihe"-tilanteessa sitten tulisi käyttäytyä... Mielestäni paras keskittyä omaan elämään ja pohtia samalla tunteitaan ja tavata silloin tällöin. Kun vaan tietäisi, että onko tämä vain kiintymystä ja yksinäisyyden pakenemista ja tottumista, vai olisiko hän oikeasti sellainen ihminen kenen kanssa olla koko loppuelämä... Onkohan tämä vain että pidetään toisiamme hätävarana... Mutta toisaalta tämä on vain elämää, että sitä suurta rakkautta joka vaikuttaa täydelliseltä ei välttämättä koskaan tule. Välitän hänestä, tai ainakin luulen niin. Voisin jopa rakastaa.
Mitäs se toinen osapuoli ajattelee? Oletteko uskaltaneet ottaa asiaa puheeksi?
Hänellä on oikeastaan samankaltaiset tunteet. Alussa hänellä oli enemmän tunteita mutta nyt ei enää. Pohtii että onko tämä vain sitä että siihen on tottunut. Ei tiedä. Sanoo että kertoo sitten kun tietää mihin päin haluaa edetä. On muuten erittäin moraalinen ja empaattinen mies eikä halua satuttaa. Joskus häntä satutettu niin pahasti eikä halua satuttaa ketään. Hänellä on lisäksi paljon töitä ja rahahuolia, stressiä, lievää masennusta ollut aikoinaan ja ehkä nytkin. Entisessä suhteessaan koko elämä pysähtyi eikä edennyt ollenkaan missään, joten nyt haluaa varmistaa ettei käy samoin...
Hmm..jossain määrin kuulostaa samanlaiselta tilanteelta kuin meillä. Itse olen sitä mieltä, että jos suhteessa on kuitenkin sitä hyvää niin parempi miettiä rauhassa. Meillä nyt ihan selkeä tauko menossa ja yhteydenpitokin ollut vähäistä. Ei helppoa, mutta haluan katsoa kuitenkin.
Jep. Kiva kuulla joku joka on samaa mieltä.:)
Kuin myös.. :)
Jossain vaiheessa suhdetta tulee esiin koitinkivi jolloin erottuu puolisosta kaikki negatiiviset pirteet esiin enemmän ja ne ärsyttää suunnattomasti. Alussa on pinkit lasit silmillä ja huomaa vaan ne hyvät puolet.
Jos tämän ajan kestää ja hyväksyy ihmisen niin huonoine kuin hyvine puolineen niin suhde on sen jälkeen vakaammalla pohjalla.
Samaa mieltä..On myös asioita joita voi joutua työstämään, ihmisillä kun on omat historiansa. Kaiketi sitoutumisen määrä näkyy siinä miten paljon valmis tekemään työtä toisen kanssa? Olemaan tukena?
Niin..minua on aina ahdistanut seurustelu-termi. Kyllä sitä suhteessa osaa luottaa toiseen ilmankin virallistamista.
Tutulta kuulostaa.. Paitsi että me ollaan jostain syystä naimisissa(en ees enää muista miks). Ärsyttää kaikki mitä toinen tekee tai sanoo.
Mulle on käyny just niin että olin ekat vuodet vaaleenpunaset lasit päässä ja nyt vasta oon heränny todellisuuteen. En keksi keinoja hyväksyä huonoja puolia. Ahistaaaa...
Ois aika synkkä elämä, jos pitäisi vaihtaa puolisoa joka kerta kun toinen alkaa ärsyttämään tai muuten vaan on rankkaa. Ite oon ehkä jotenkin vanhanaikainen tai jotain, kun mielummin sitkuttelen niiden vaikeiden aikojen ohi. Jos on avoin, rehellinen ja rakastaa, niin eipä siinä kai muuta tarvitakaan kuin kärsivällisyyttä ja rakkautta, jotta pääsee niiden aikojen ohitse.
Joo, vain idiootti kuvittelee, että kaikki on koko ajan täydellistä... onhan se rakastumisen tunne mahtava, mutta jos siitä jää riippuvaiseksi, niin sitten saa vaihtaa kumpania melkeenpä kuin kalsareita. Kaikki ongelmat on lähtöisin aina omasta päästä.