Joku vuosi sitten päättyi n. kahdeksan vuoden ihmissuhde, jonka ei olisi koskaan pitänyt alkaakaan. Se ei ollut oikein miltään osin hyvä parisuhde. Syynä jutun pitkittämiseen oli varmaan osaltaan se, että olin kyllästynyt etsimään sopivaa kumppania. Jostain syystä en pääse harmituksesta eroon. Vieläkin mietin melkein joka päivä, miksi erehdyin niin pahasti. Vastaavia tuntemuksia kellään?
Mennyt harmittaa
sarastusta
1199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samoja fiiliksiä itselläkin. Olen solminut kaikki parisuhteeni liian hätäisesti, enkä uskalla enää luottaa siihen, että osaisin tehdä oikean valinnan. Kuitenkin ihastun ja kiinnyn liian helposti.
Jokaisessa suhteessa on ollut jokin aika iso asia, jota en ole voinut hyväksyä. Olen kuitenkin sinnitellyt suhteissa pahimmillaan sen vuoksi, että en ole halunnut jälleen kerran epäonnistua, yleensä kuitenkin kiltteyttäni.
Meidän pitää vaan katsoa eteenpäin, ei parisuhde päämääränä vaan tyytyväisyys omiin valintoihin.