Jatkuvaa kontrollointia, toisista pahaa puhumista, kun teen asiat kuten hän sanoo/toivoo olen hyvä, jos en, olen huono. Anna mun elää omaa elämää ja älä syyllistä, jos juuri sinä luet tätä ! En osaa koskaan tehdä asioita niin, että sinä olisit tyytyväinen, haluatko kuulla asiat mihin minä en ole tyytyväinen sinussa, en sano, koska koen että se ei ole sellainen joka kannattaa, jos pitää olla jonkinlaiset välit olla.
Minun tarinani
HaJA61
12790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Okei, okei.
Tee kuten tahdot!
Sano anopille että minuun on tyydyttävä koska poikasi valitsi minut.
Pulinat pois.
Niin minä tein, viis veisasin anopin puheista.
Hei. Minulla on myös melko ahdistava suhde anoppini kanssa, ollut jo usean vuoden ajan (n. 9 vuotta) mikä aika ollaan puolisoni kanssa yhdessä oltu. Anoppini arvostaa puolisoani poikanaansa kovasti, (ja olen ymmärtänyt että myös minua tai ainakin näin on antuanut ymmärtää) on auttanut meitä kaikki nämä vuodet kovasti, vaikka aina ei avulle ole edes tarvetta ollut... Olen kuitenkin kohteliaana ihmisenä mukisematta avun ottanut vastaan vaikkakin välillä on jopa tuntunut ahdistavalta ja liialliselta puuttumiselta ja "häsyämiseltä"... Saimme ihanan tyttövauvan sitten viime syksynä, anoppi auttoi kovasti vaatteiden hankkimisessa ym.. Puuttui ristiäisten valmisteluun, ehkä jopa liikaa (valistemamme kastemalja vääränlainen, liina pöydässä samaten...) Kaikkia pieniä asioita siis.Tukea hän ei kyllä lapsen syntymän jälkeen antanut, mitä tosiaan olisin kaivannut.. Lapsemme oli 3 vko sairaalassa syntymän jälkeen..
Ei muutenkaan minulta juuri koskaan kysy mitä kuuluu.. Tulee yleensä vain paikalle ja pyöräyttää "show:n" käyntiin. Koen anopin vierailut aina vain ahdistavimpina ja tilanne on äitynyt nyt lapsen syntymän jälkeen. Tuntuu kuin anoppi olisi koko ajan "iholla" hyysää ja hääsää (tosin osaksi ymmärrän koska onhan mennyt tietenkin uudesta lapsenlapsestaankin sekaisin) Olenkin koittanut olla ihan hiljaa, antaa hyysätä.. Nyt kuitenkin jouduin sanomaan anopilleni takaisin hänen kommentistaan liittyen lapsen hoitoon ja siitäkös soppa syntyi... Sanoin vastaan kohteliaasti, enkä tarkoituksena loukata.. Lopputulema kuitenkin oli, että lähetti miehelleni
viestin, että laittaa välit minuun poikki... Yritin perustella antamaani palautetta hänelle ja pyytelin anteeksi yms olin nöyränä, mutta anopin vastaus oli, että välit on nyt poikki... Ahdistus on nyt melko suunnaton koska olen huolissani jo tyttäremme puolesta.. Ahdistaa jatkossa enään ollenkaan edes viedä lasta sinne hoitoon.. Anoppihan on hyvin dominoiva ja katkaissut mm toiseen poikaansa välit.. Toisella pojallaankin on lapsia ja olen vuosia seurannut kuinka tämä anopin ja heidän isän välinen välirikko on heihin vaikuttanut...
Asennemuutos lasten hoidossa! Mitä lapsi itse tahtoo?
Itse mummuna ja anoppina ihmettelen tätä ehdotonta hoitovelvoitetta, jota odottavat niin äidit kuin isoäiditkin.
Minun aikanani ei olisi tullut kuuloonkaan viedä lapsia isovanhemmille. Jos he tarvitsivat hoitopaikkaa, se järjestettiin naapuriin, koulutyttö viereisestä talosta tuli tarvittaessa, iltaisin ei menty mihinkään, aina oli lapset mukana, kun lähdettiin kotoa. Erimielisyydet lasten kasvatuksessa eivät haitanneet mummujen ja vanhempien välejä, koska tapaamiset olivat lyhyitä ja lapsille oli teroitettu hyvää käytöstä vanhaa mummua kohtaan.
Käsittämätöntä. että lapsenlapsen hoitamisesta tulee niin vaikea asia mummulle, että katkaisee välinsä miniään.
Vielä käsittämättömämpää on, että miniä ihmettelee, voiko hän enää viedä lastaan mummulle hoitoon.
Ei TIETENKÄÄN voi. Jos anoppi todella on noin pikkumainen ja pahansuopa, kostaa hän rikkonaiset välit lapselle. Ikinä en luottaisi puolta tuntia mummun lojaalisuuteen tai hoivaviettiin. Äitinä kiertäisin kaukaa mummun ja estäisin yhteydenpidon viimeiseen asti. Lapsi ei sitä suhdetta tarvitse.
Lapsi joutuu aina välikäteen. Hän ei voi edes valittaa huonosta kohtelusta, koska aikuiset ovat aina oikeassa. Lapsen on otettava vastaan nöyrästi kaikki epäjohdonmukaisuudet, kiellot ja käskyt ja yritettävä luovia aikuisten, toisiaan inhoavien ihmisten välillä. Pahinta on, että lapsi kokee aina syyllisyyttä. Ei hän käsitä muuta kuin sen, että hän olemassaolollaan aiheuttaa riitaa aikuisten elämään.
Kaiken lisäksi oletetaan aina, että lapsi rakastaa ja kaipaa isovanhempia, jos nämä eivät ole kaiken aikaa maisemissa. Varmasti on tuhansittain lapsia, jotka kiittävät onneaan välirikosta, niin että ei tarvitse mennä mummulaan.
Lapsillakin on mielipiteensä, eivät he ilman muuta käskystä "rakasta" ketään.
just just....yritä jaksaa....mä en voi kuin olla surullinen, ja kysyn miksi nämä anopit ei anna omaa elämää ja miksi pitää jokaiseen asiaan puuttua, se sairastuttaa jokaisen suhteen jos nämä anopit ei pysy omillaan.
Joo kyllä se hankalalta tuntuu ymmärtää mitä niitten päässä oikein liikkuu... No jos jotakin posiivista tästä löytää niin ainakaan ei tarvi anopin kanssa olla takemisissä koska välit on poikki. Poikansa eli puolisoni kanssa meillä onneksi on vahva suhde, enkä usko että kovin kovasti tämä meihin vaikuttaa. Mennään nyt päivä kerrallaan..
Eläkäähän kaikessa rauhassa omaa elämäänne ja antakaa anopin elää omaansa.
ÄLÄ missään nimessä syyllistä itseäsi, et ole tehnyt mitään pahaa!
Anoppisi nyt vain on ilmeisen keskenkasvuinen halussaan hallita teitäkin.
Antakaa olla.
Pitäkää miehesi kanssa suhteenne kunnossa, älkääkä antako ulkopuolisten puuttua asioihinne. Silloin Lapsennekin voi paremmin:)
Juu, en jaksa välittää tuosta anopista. Nythän on keksinyt, että minulla olisikin raskauden jälkeinen masennus kun kerrankin menin sanomaan mitä ajattelen (tästä masennuksesta itselläni on kyllä tietoa, enkä todellakaan allekirjoita tuota väittämään, eikä kukaan läheisenikään--> siis ihmiset jotka oikeasti minut tuntee) Anoppihan ei juuri kuitenkaan minua kovin hyvin tunne, välimme ovat aina nämä vuodet pysyneet hyvin kylminä... Mutta kun asetuin kerrankin poikkiteloin hänen tielleen veti heti tällaisen johtopäätöksen ja käski minun mennä lääkäriin... =)
Me tosiaanki eletään nyt omaa elämää!
meillä kysytään rahan käyttöä, paljonko maksoi, miksi ostit ja voi kauheeeee
jos heidän mielestään oli liikaa, kysytään kaikki. pää on jo seonnut ainakin mulla :)))
Tällaista seuraa, jos miettii, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Anoppi on anoppi, sehän ei periaatteessa sinulle kuulu, mitä hän ajattelee. Jos anoppi hyppii rajojen yli, niin työnnä pois niin kuin kenet tahansa, joka yrittää hallita liikaa elämääsi.
Sinähän kun et pysty vaikuttamaan siihen, miten joku toinen sinuun suhtautuu, vaikka haluaisit. Jos yrität, tulokseksi saat vain klassisen vaikerrusvirren: "yritin kaikkeni, jotta olisit minuun tyytyväinen, mutta et koskaan ollut". Kannattaa olla itse itseensä tyytyväinen, niin sitten on ihan sama, ovatko muut sinuun tyytyväisiä. Tai ei pelkästään kannata: itse itseensä tyytyväinen oleminen on ainoa vaihtoehto, joka oikeasti toimii.
"Kannattaa olla itse itseensä tyytyväinen, niin sitten on ihan sama, ovatko muut sinuun tyytyväisiä. Tai ei pelkästään kannata: itse itseensä tyytyväinen oleminen on ainoa vaihtoehto, joka oikeasti toimii."
Kiitos suuresti tästä muistutuksesta! Tämän kun aina muistaisi kaikkien inhottavien luulottelujen kohteena ollessaan.
myös miehillä on joku vastuu tässä asiassa. miehen pitää puolustaa vaimoaan ja laittaa omalle äidilleen rajat. ei ole miniän tehtävä se.