Mies sotilasuralla

Kyllä sä totut, skypet ja kaikki. Hyvin nuo kaukosuhteet toimii jos itse vaan sitä haluaa :)

Ihan vaan tiedoksi:jokainen rauhanturvaaja lakkaa olemasta se luotettava kallio kun tarpeeksi kauan on ollut kohteessa---->Kaikki siellä käy vieraissa,ihan kaikki,ammattikunnasta riippumatta,papista puhumattakaan.
Valmistaudu tähän.
Kannattaa muutenkin miettiä hyvin tarkoin erossaoloaikananne kuinka valmis olisit elämään luotettavan kalliosi työkomennusten mukaan,kun sanoit olevasi mieluiten paikoillaan olevaa tyyppiä.
Mjooo,kai sitä riepotteluelämää voi siipan siivellä kokeilla,ainahan sieltä pois pääsee.Eri asia minkälaisissa mielentiloissa joutuu elämään saati palaamaan.
En uskaltaisi.

Noh..en suosittele sotilasta kellekään kumppaniksi. Varmaan siinäkin joukossa on kumppaniainesta, mutta valitettavasti työkomennukset ja kaveriporukka vievät lopulta useimmat mukanaan.

Sotilas on ryhmäsielu. Kun porukassa keksitään innostua tietystä asiasta, kaikki innostuu ja päähän ei muuta mahdu. Yksi hyvä puoli sotilaissa on, ja se on se, että kun niille sanoo että älä soita enää koskaan, niin ne uskoo.

Voit pärjätä sen kanssa, kun käsket = olet hierarkiassa ylempänä. Jonkun pitää aina käskeä, muuten homma karkaa käsistä.

Itselläni on kokemus kolmen vuoden kansainvälisestä kaukosuhteesta ja hyvin on toiminut! Nykyään on tosiaan Skype ja jos teillä on molemmilla älypuhelin, niin siihen voi asentaa kaikenlaisia sovelluksia joilla pitää ilmaiseksi yhteyttä.

Vinkkinä kuitenkin, että suhteelle on tosi tärkeää, että molemmilla on omat juttunsa, harrastuksensa ja ystävänsä, vaikka kaukosuhteessa elättekin. Suhteeseen tulee nopeasti ongelmia jos toinen ripustautuu liikaa ja alkaa pommittaa viesteillä tai kyttäämään milloin toinen on online :/

On hyvä, että teidän suhteessa luottamus tuntuu olevan kohdallaan! Se on kaiken perusta. Hyvältä lähtökohdalta kuulostaa myös, että tunnet vahvasti että mies on "se oikea". :)

Toki erossa oleminen on välillä rankkaa ja joskus ikävä on niin kova että itkettää, mutta muista, etteivät opiskelusikaan ikuisesti kestä. Itseäni helpottavat ajatukset siitä, että kaukosuhde on vain välivaihe, ja sen jälkeen saan olla loppuelämäni kultani kanssa yhdessä!

Lisäyksenä vielä edelliseen viestiini, että sotilaista en tosin tiedän yhtään mitään. Tuon viestini kirjoitin omien kokemuksieni pohjalta, ja minun poikaystäväni ei siis ole sotilas. Toivotaan, että sinun miehesi ei ole niin kamala kuin noiden muiden viestien kuvaukset sotilasmiehistä antavat ymmärtää!

Eräsinkin seurusteleva sotilas Suomessa olleessaan lähetteli viestejä ja kävi vieraissa. Se siitä luottamuksesta. En kuitenkaan usko, että kaikki ovat samanlaisia. Voi olla, että sinulla on jalat maassa oleva järkevä ukko. Selviä vain kokeilemalla ja elämällä eteenpäin.

Ai niin, sen verran sanon vielä. Jos hän on SE OIKEA, et kyselisi muiden mielipiteitä. Sen oikean takia lähtisi vaikka maailman ääriin ja tekisi ihan mitä vain. Todellisuudessa kuitenkin, pitäisi sinunkin joskus miettiä mitä elämästä haluat. Elää toisen varjossa? En sano, että näin käivisi, mutta varoitan. Paras olisi teidän kahden miettiä yhdessä mitä elämältä oikeasti haluatte. Jotta suhde toimisi, molemmilla pitäisi olla realistiset käsitykset siitä, mitä yhteinen tulevaisuus tuo mukanaan. Rakentakaa sitä tulevaisuutta yhdessä. Missä olet miehen suunnitelmissa? Onko teillä yhteisiä suunnitelmia? Mitä TE haluatte suhteesta ja tulevaisuudesta. Ei hän, vain te, yhdessä. Mieti myös tarkasti mitä haluat itse elämältään. Ole rehellinen ennen kaikkea itsellesi. Kuuntele sisäistä ääntäsi, usein se on oikeassa.

Jos hän on se oikea, älä kysele muiden mielipiteitä. Vain te kaksi tiedätte kestääkö suhde. Jokainen suhde tarvitsee töitä sen eteen, että se kestäisi. Olipa mies sotilas, myyjä, roskamies, palomies, poliisi, rakennusmies tai kuka tahansa, loppupelissä jokainen mies on yksilö! Muista se. Jokainen suhde on ainutlaatuinen ja jokainen ihminen on erilainen. Älä kuuntele muita liikaa. Jotaikin neuvoja pitää kuunnella, mutta lopulta vain SINÄ ja vain TE MOLEMMAT tiedätte mitä se tulee olemaan. Rakentakaa tulevaisuutta yhdessä.

Tätä voi ajatella monelta näkökulmalta. Tiedät varmasti itse vastauksen tähän paremmin kuin kukaan muu. Kukaan muu ei voi elää elämääsi puolestasi, eikä tehdä päätöksiä. Mielestäni tämä voi toimia (en tunne teitä ja teidän suhdetta) jos sen eteen tekee töitä. Aika näyttää.

Joskus olen miettinyt että silloin kun alkaa parisuhteessa mielessään ajatella eroamista, jotain on jo pielessä. Sitten taas, jos jatkuvasti pelkää ettei suhde kestä, siihen menee kaikki energia ja silloin se ei ainakaan toimi.

Jokainen on yksilö, en lähtisi sille linjalle että haukkuisin ammatin perusteella heti pettäjäksi tai joksikin...tai sanoisin pelkän ammatin perusteella toimiko joku juttu vai ei. Ei se vain mene niin tosielämässä. Jokainen on yksilö.

"Nyt edessä on aikamoinen muutos, hän lähtee aluksi täysin eri paikkakunnalle töihin pidemmäksi aikaa, ja siitä ajasta osan työskentelee ilmeisesti rauhanturvaajana jossain kaukana poissa."

On teilläkin suhde kun et edes tiedä mitä miehesi tulee tekemään ja missä.

Ulkomaankomennuksille ei ole pakko lähteä, tietysti jos haluaa yletä nopeasti niin se on puupäänkin mahdollisuus siihen. Ja jos nuo muutaman kommentoijan mainitsemat riemut kiinnostavat. Isänmaata siellä ei pahemmin puolusteta.

Kotimaassa on edessä se valinta, että lähdetkö samalle paikkakunnalle vai onko miehesi reppurina vuosikaudet. Harvaa suhdetta se parantaa ja avioerot ovat suhteellisen yleisiä. Jos reissaat mukanakin niin viimeistään lasten mentyä kouluun on pakko miettiä, lähdettekö aina kahden vuoden välein muuttamaan koko perhe.

Sotilasura ei tosin kestä koko elämää vaan eläkeikä on aika alhainen, mitä se nyt tilanteesta riippuen on viisissäkymmenissä. Ja moni vaihtaa siviilipuolelle hyväpalkkaisiin hommiin.

Suomalainen upseeri on parhaimmillaan hieno ihminen ja erinomainen puoliso ja itsepä tiedät, kenen kanssa olet tekemisissä. Ainainen epävarmuus ja osittainen kyvyttömyys vaikuttaa siihen, missä päin maata on töissä on sitten se huono puoli. Joudut miettimään siis pitemmälle kuin opiskelujesi aikaa ja muutenkin koko elämää.

itse hyppäsin tähän kelkkaan sinua vanhempana, mutta eivät ne kysymykset miksikään muutu ennen kuin se evp-aika koittaa...

Eipä se kaukosuhde kestä ja toimi.
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu, sitä vaan kaipaa toista kuitenkin.

Salli minun nauraa. Nyt olet itsesi kuseen laittamassa. Taidat olla vaaleaverikkö.

"Vaikka luotan häneen kyllä kuin kallioon, hän ei ikinä petä tai unohda, se on varma."

Hyvä, että luottoa löytyy. Mä olen näitä kallioden touhuja vuosikymmeniä työssäni joutunut seurailemaan ja totean vaan sen verran, että useimmiten ei olis kannattanut, luottaa nimittäin. Pääsääntönä voin todeta, että mitä kiltimpi ja uskottavampi kotona, sitä villimpi ja härskimpi baanalla.

Suomalainen mies tai upseeri ei ole se hienompi tai huonompi, kun mikään muukaan mies, hän on vain ja ainoastaan MIES. Kun mies joutuu pidemmäksi aikaa etäälle vakisuhteestaan, on hänellä ne samat seksuaaliset tarpeensa silloinkin. Johonkin hän ne purkaa, joko nyrkkiin tai kyllikkiin, tai molempiin. Jos kyllikkiä on puoli-ilmaiseksi tarjolla yllin kyllin, niin saattaapi olla, että se nyrkki jää harvinaisemmaksi vaihtoehdoksi.

Kaukosyhteessa on kyettävä elämään sen tosiasian kanssa, että todennäköisyys kumppanin vieraissa käymiseen on sangen korkea, olkoon kyseessä minkälainen kalliovuori hyvänsä. Jos tähän ei kykene, kannattaa moiset kaukosuhteet unohtaa heti alkuunsa.

Suomalainen upseeri on useimmiten narsisti tyyppi, pettää ja kenestäkään ei välitä. Vain oma napa on aina tärkeä, ja usein tämän ulkomaan komennuksen syynä onkin saada komea verovapaa auto jolla sitten elosteltaan ja naisia narrataan.
en tiedä ainuttakaan upseeria, joka ei olisi juuri tuollainen narsisti. Naisia vaihdetaan lapset uhohdetaan.
Ja ikävä kyllä näiden tarinoita kuunnellut, oikein ällöttää kuinka ovat näiden tinanappiensa ja nimitysten huumassa. Perhe on ihan toissijainen asia n'äiden miesten elämässä. Nämä kaverit luulevat tosiaankin omistavansa koko maailman .

Hei, anna miehesi lähteä ulkomaankomennukselle, jos se on hänen unelmansa. Olen itse kaukosuhteessa, tosin en suomalaisen miehen kanssa. Suhteessamme asuimme ensin samassa maassa, mutta sain "työkomennuksen" toiseen maahan ja tulemme olemaan erossa n. puoli vuotta ja hyvin toimii. Jutellaan skypessä ja lomaillaan toistemme luona kesälomat. Se on omasta halusta ja luottamuksesta kiinni. Itse arvostan miestäni että hän antoi minun lähteä ja odottaa jo innolla että palaan. tsemppiä!

Kiinnostaako ilmainen?

http://tc.tradetracker.net/?c=3080&m=104431&a=81475&r=&u=

Mun ystävättären ex-mies on sotilasuralla,tällä hetkellä Suomessa.
Kasarmielämä tuli ystävättärelleni tutuksi,myös oudot komentelevat ja kahlitsevat ukkonsa piirteet.
Kyseinen ltn oli NIIN mustasukkainen kauniista ystävättärestäni,että oli jopa helpotus että hän lähti YK-joukkoihin "seikkailemaan".
No,sillä seikkailulla tapahtui TIEtenkin yhtä jos toista.Ja kuten nämä YK-sotilaat ovat sopineet "se mitä komennuksella tapahtuu,ei vuoda kotiin",petti onneksi sillä kertaa;yksi soltuista sattui olemaan tuttuni ja kertoi minulle ystävättäreni miehen huoraamisista.
Kotiin tultuaan tämä ltn kuulusteli ja ahdisteli vaimoaan ja sai mustasukkaisuusraivareita.
Sitten minä avasin suuni :"I know what you did last summer.vol.2"

Siihen päättyi se paska liitto.Äidille jäi kolme sairasta lasta yksin hoidettavaksi,mutta hän on ikuisesti kiitollinen että sai tietää äijänsä kusipäisyydestä lisää.Nyt hän on uudessa hyvässä ei-sotilaallisessa ja tasa-arvoisessa avioliitossa jo kymmenettä vuotta.

tiedän.. Mutta yleisesti ottaen armeijassa töissä olevien perhe-elämä ei ole kukoistavimmasta päästä. Armeija on instituutiona niin suljettu, ettei se tarjoa perheen perustamiselle tai ylläpitämiselle kovin hyviä puitteita.

Omasta mielestäni suhteenne kuulostaa aika mielenkiintoiselta, mutta jos luotat häneen täysin ja tiedät, ettei hän petä ja että homma toimii, ei kai sinun tarvitse muilta neuvoa kysellä. :)

Olisi hauska kuulla upseereista, joilla on lapsia ja perhe ja jotka elävät onnellisesti vaimon/miehen ja lastensa kanssa. :) Itse en ole sellaisista juuri kuullut.

Meillä on varsin normaali ja tasapainoinen perhe-elämä mutta emme asukaan missään varuskunnassa. Herra paratkoon, en olisi koskaan lähtenyt siihen. Se on kuin kuuluisi johonkin suljettuun lahkoon.

Jonnekin se ukko aika pian jämähtää ja sitten on hyvä perheenisä. Ei puolustusvoimissa ainakaan liian suuren työtaakan alle kuole. Se on iso ero normaaliin työpaikkaan liike-elämässä. Sitäpaitsi sotiaat osaavat tehdä ruokaa. Pakko sanoa, että viinan kanssa on aika monilla ongelmia.

Olet kyllä nuori. Mutta itse olin yli 4 vuotta hommis laivoilla eli ttyöskentelin ala cartes tai baaris ja mahdollisuuksia olis ollut miljoonia. Mutta en ikinä pettänyt.
Toivon että poikaystäväsi on yhtäö järkyttämätön

En anna neuvoja, mutta kerron kokemuksestani. Useamman vuoden ajan seurustelin sotilaan kanssa. Uskoin hänen olevan Se Oikea. Mies oli pitkillä komennuksilla hyvin usein ja rauhanturvaajana ulkomailla vuoden verran ja takaisin palatessaan kertoi hurjia juttuja siitä, miten pojat rentoutuu lomilla. Siis tietysti ne muut, mutta ei mieheni. Karu totuus paljastuikin vuosia myöhemmin, kun sain tietää miehen seikkailuista. Kantapään kautta kaikki opitaan.

HEI!
Minä tiedän mitä sinun pitää tehdä. Sano miehellesi, että hän ei saa lähteä ja lukitse hänet kytkettynä tuoliin vessaan. Ja laita oven tielle betonia. Se auttoi anakin minulla.

Ei tuu kestään. Vai mistä luulet runsaiden avioerojen johtuvan? Ei ainakaan siitä että ihmiset tietää tulevaisuutensa.

Tuolla joku mainitsi sanan narsisti. Sanoisin, että tuollaisiin tehtäviin pyrkivistä ihmisistä 98% on narsisteja. Ylipäätään ihmiset, jotka ovat työn perässä valmiita matkustelemaan ovat taipuvaisia ja jopa halukkaita irtosuhteisiin. On ihan normaalia, että juuri tämän tyyppiset "kalliot" esiintyvät hienosti ja ovat "anoppien unelmia". Sitten kuitenkin pettävät ja joissain tapauksissa jättävätkin yllättäen.

no ei sivaria ainakaan! jos se on ajatuksena tässä

Maria, koita kestää. Jos miehesi käy muiden mukana bordellissa siellä jossakin, keskellä puolen vuoden rotaatiota, on se jotain mistä pitäisi sulle kertoa, mutta ehkä haluaa säästää. Useimmat rauhanturvaajat käy, koska se tulen alla ja jatkuvana maalina oleminen käy hermoon, mutta sillä ei halua kotioloja pilata.

Joten kun mies tulee takaisin, kysy ilman sarvia ja hampaita missä oli ja minkälaista oli (huumori auttaa), ja kenties voitte yhdessä (!) sivuuttaa koko asian. Näin yhden kafrun kodalla kävi. Suht "nuoruuden hairahduksesta" seurasi tähän mennessä pari vuosikymmentä kestänyt lämmin suhde ja paras pariskunta mitä tiedän, edelleen.

Multa ei tullut suoranaisesti apuja miten tuollaisen handlaa, joten toivottavasti parempia kohtalotovereita (girl power) löytyy. Laitoin kuiitenkin. Jos miehesi on todella wanhan liiton miehiä, eli ns. vahvaselkärankainen, tämä posti oli täysin turha, ja hyvä niin. (Itse olen myös mutta anyway.)

Täytyy sanoa vielä että 25-vuotias tyttöriepu pystyy actually ehdottomasti sanomaan että tässä on se oikea, koska niin se vieläkin toisinaan menee. Heiluvammat kyykkyyn mutta silti. Ugh!

Mieti ap mitä olet tekemässä. Nyt tuntuu ihanalta, mutta yksin viikkokausia pienet lapset helmoissa ei sitten aikojen päästä tunnu enää ruusuiselta. Huomaat sitten että perheen arki pyörii herran työn ympärillä ja sille pyhitetään kaikki. Jos nyt jo kysyt tällaisia, niin oletko tarpeeksi vahva kestämään pitkää yksinoloa ja raivaamaan omaa tilaa, missä herran työelämä ei ole ykkönen.

Pane muita suruusi, niin hänkin tekee.

Useimmat ulkomailla palvelevat sotilaan eivät todellakaan ramppaa bordelleissa. He tekevät komennuksilla työtään. Myytit ryyppäävistä vaimonhakkaaja-pettäjäkapiasista eivät pidä paikkaansa nykyisen upseerin kohdalla. He ovat tavallisia korkeakoulutettuja perheenisiä- ja äitejä.

Olen 60-luvun lapsia ja minulle olisi ollut täysin mahdoton ajatus rakastua "sotilasuraa" suunnittelevaan mieheen. Omassa nuoruudessani armeijan kapiaiset olivat kaikkein halveksittavin ammattiryhmä.

silloin kun olin vielä "alalla" oli minulla monta ukkoo, jotka olivat juuri lähdössä inttiin..oli kivat jäähyväiset;-) olivat iloisia ja antoivat pikkusen isomman taksankin :-)

Mä just sanoin mun yhdelle lapsuuden kaverille, kun se meinaa rauhanturvaajaksi, että älä mene sinne itseäsi tapattamaan. Pysy Suomessa ja ryhdy jollekkin vähemmän vaaralliselle alalle.

Se ei ole kiva katsoa uutisista, jos kaverin ruumista tuodaan sinkkiarkussa Suomeen.

Naisena mukana olleena (en tosin rauhanturvaajana, olin huoltojoukoissa) voin sanoa, että kyllä ne naimisissakin olevat miehet vaan tuppasi hairahtamaan. Aluksi jaksetiin kyllä paasata siitä, että kotona odottaa vaimo (ja ehkä lapsia), mutta mitä pidempi komennus oli, sitä helpommin se perhe unohtui ja kaverien painostus kasvoi. Kaiken kukkuraksi kun kotia soiteltiin milloin puhelimella milloin skypellä, niin päin naamaa kyllä pystyttiin valehtelemaan. Osa jopa aloitti riidan, kun vaimo oli niin uskomaton, ettei ukkoonsa luottanut ja kääntyipä jopa joskus siihen, että vaimo onkin käynyt pettämässä ja mies suunnittelee eroa vaimonsa ''pettämisen'' varjolla.

Kamalaa nähtävää, mutta tosielämää.

VOI VITU KUN MUN MIÄS LÄHTI JONNEKI LÄHI-ITÄÄ JA MUL O IKÄVÄ MUT MIKÄÄ EI AUTA TÄHÄ IKÄVÄÄ MUU KU VIINA!!! MAMMA O YRITTÄNY LOHDUTTAA JA OON SYÖNY PALJON LIHAPULLIA JA MUUSIA JA SIT LIHOTTAA JA MÄ OON IHAN LÄSKI EIKÄ MATTI ENÄÄ HALUU MUA KU SE TULEE TAKASI!!!! =NUDGE= =NUDGE= HAISTAKAA VITTU!!! MÄ LÄHEN NYT PYÖRÄILEE!!!! VAIK KUMI O PUHKI!!! VITTU!!!

Voi pikku majuriseni, tiedän tunteesi :( Myös minun mieheni on tällä hetkellä poissa Vantaalla työreissussa koko viikonlopun ja olen onneton kesäleski :(( Hymyä huuleen majuri, mentäiskö vaikka kahveelle joku ilta kun molemmat asutaan Ikaalisissa ja ollaan miestä vailla???? :DDDD

Ukko pettää jos on pettääkseen, ei se ammatista johdu. Kannattaa myös huomioida, että tällä sivustolla pääsääntöisesti postaavat "miehet" eivät ole sotilasta nähnyt muualla kuin korkeintaan kutsunnoissa, joten heidän huomionsa suomalaisesta upseerista voi jättää ihan omaan arvoonsa.

Vaikka sotilas olenkin ammatiltani, niin en todellakaan ole kuvatun oloinen ryyppääjä, vaimonhakkaaja tai jorma ojossa juokseva retale. Tämän threadin besserwisserit eivät taida tietää millainen työnantaja PV on..kaverilta on tietenkin kuultu ja Suoli24 luettu puhki.
Ihan samalla tavalla ne muutkin rellostaa menemään ja muistakaa tekin YK porukkaa mollaavat, sinne hakevat eivät kaikki ole edes sotilaita vaan ammattinsa puolesta tehtävään sopivia henkilöitä.
Eli ihan turha yleistää sotilaita, tai muitakaan ammattiryhmiä, olemaan petturisikoja ym. Heittäköön eka kiven se, joka ei IKINÄ ole pettäny tai edes ajatellu moista. Ei taida löytyä.
AP:lle sanoisin, että pysy kaukana Suoli24 "tiedon alttarista" ;) Elä omaa elämääsi, niin muutkin tekevät..suurimmaksi osaksi.

Sotilas ei ole vain huono mies, hän on myös huono ihminen. Inhottava sanoa näin kenestäkään, mutta nyt puhuu kokemus.

Unohdit listalta

-kaikki basistit on...

Sanoin kerran yhdelle vanhalle ystavalle, ettei kannata sinne itseaan menna tapattamaan jonkun terroristien takia, mukavammin sujuu esim poliisin tyossa kotosuomessa. Hoitaisi jenkit sen minka aloittivatkin maailmalla. Lansimaiden oma vika miksi on terrorismia.

suksikaa suolle

Se äijä satavarmasti homo, tai vähintää Bi, kuten kaikki armeijaan hinkuavat, siellä kun ollaan vaan poikien"kesken". Näillä on oikeus tutkia varusmiesten anusta aina kun ne lähtevät lomalle ja sieltä palaavat, se kiihottaa sotilasurassa.
Hankkiudu eroon, ennen kuin saat aidsin ja maineesi menee homon vaimona.

hyvä juttu Aattele 25 v ja jos ootte yhdessä alkaa yhteinen eläkeläiselämä . Miehellä - ei sull`?

Terve,

Miksipä kaukosuhde ei mietityttäisi. Sotilaiden elämä on tosiaan omanlaistansa. On useamman päivän sotaharjoituksia keskimäärin ne kestää 3-5 vrk. Itse olen vuodessa n. 60-80 vrk vuodessa pois kotoa. Työ ajat ovat joskus varsin ihmeellisiä, joskus päivä alkaa jo kuudelta ja päättyy vasta kymmenen aikaan. Vastapainoksi on myös arkivapaita.

On totta että raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta pettäminen ei kuuluu noihin huveihin. Se on ihan parisuhteesta ja miehestä kiinni. Se miten raskaat huvit näkyvät arjessa, on väsynyt mies sotaharjoituksen jälkeen (nukkuu) ja sitten on saunailtoja. Saunaillat ovat tärkeää vastapainoa työlle, sillä vaikka työ sinänsä ei ole äärimmäisen raskasta, on työkavereiden kanssa kiva tehdä muutakin kuin töitä, normaalia eikö?

Sotilasurassa on se hyvä puoli että joukko-osastoa jossa on töissä voi vaihtaa. Se ei välttämättä tapahdu samantien, mutta jossain vaiheessa ihan varmasti. Tiedän työkaveresitani monta jotka ovat ns. reppuri hommissa eli asuvat eri paikkakunnalla viikot ja viikonloput kotona. Siitä jopa maksetaan erillistä korvaustakin. Pyydä miestäsi selvittämään tämäkin mahdollisuus.

Tiedän ettei sotilaan rinnalla ole milläänlailla aina helppoa, töissä oleva hierarkia ja tapa toimia näkyy varmasti myös kotona. Muista että jos elämässä ei ota riskejä onnellisuuden eteen niin ei sitä varmaan koskaan myöskään saavuta.

Kuten varmaan päättelitkin jo, olen itsekkin sotilasvirassa. Elämä on joskus vaikeaa, minua petti vaimo. Otin kuitenkin riskin yrittää vielä yhdessä, eli siis riskin onnelisuuteni eteen. Vaimoni tuntuu olevan minulle se oikea.

Puhu miehesi kanssa avoimesti asiasta ja kerro huolesi hänelle, se toimii varmasti parhaiten. Ja lopun viimein tämähän on vain elämää.

Olen toiminut koulupsykologina varuskunnassa olevassa koulussa ja täytyy sanoa, että harvoin tapaa niin huonosti voivia lapsia. Luokkien kokoonpanot vaihtuvat jopa viikottain kun lapsia tulee ja menee vanhempien vaihtuvien työpaikkojen vuoksi.

Suurin osa näistä lapsista oli täysin juurettomia. Jatkuvat koulun ja asuinpaikan vaihdokset näkyivät mm. siinä, että harvoilla näistä lapsista oli todella läheisiä ystäviä. Millä muodostat läheisiä ja pysyviä ystävyyssuhteita kun potentiaaliset ystävät vaihtuvat koko ajan.

Myös oppimisen kannalta lapset olivat altavastaajan roolissa. Joillain oppilailla oli suuria aukkoja aineiden oppimäärissä, mikä johtui joidenkin kohdalla jopa useasti lukuvuodessa tapahtuvista koulunvaihdoista.

Edellinen kommentti pitää varmasti paikkansa. Mutta itse olen ainakin ollut kaikki kymmenen vuotta samalla paikka kunnalla. SSiihenkin voi itse vaikuttaa,

Tänne onkin tullut paljon sulle vastauksia ja kerronki vähän tarinaani. Kyse on veljestäni joka toimii tällä hetkellä Libanonissa rauhanturvaajana, hän on hieno mies ja voin olla ylpeä veljestäni. Totta on myös se että silloin kun hän lähti ensimmäistä kertaa rauhanturvaaja tehtäviin tiesin ettei hän sieltä takaisin tulisi samana ihmisenä ja niin kävi. Ensimmäisen kerran kun hän pääsi kahdeksi viikoksi kotiin en koskaan unohda sitä kuinka varuillaan hän oli. Jos kaapin ovi menikin kovaa napsahtaen kiinni hän säikähti mutta jollain tavalla halusi salata sen. Nyt pari vuotta myöhemmin kun hän pääsi uudelleen rauhanturvaaja tehtäviin ja tuli lomalle ei raukka voinut nukkua edes sängyssään. Mikä pahinta, hänen oli ostettava teltta ja mentävä ulos nukkumaan. Siskona tälläisen seuraaminen oli raskasta. Vertaistuki ryhmä veljelleni on varmasti tulevaisuudessa erittäin tärkeä ja sinuna miettisin miten jatkaa suhdetta jos mieystäväsi lähtee rauhanturvaajaksi. Kannattaa miettiä toden teolla ettei hän sieltä tule takaisin ihan omana itsenään. Siellä elämä on niin erilaista että me suomessa voimme vain kuvitella. Tuskaa lisäämään hehän eivät saa kertoa mitä siellä tapahtuu, eivät vaikka olisivat kotonaan. Minusta se tuntui ensin salailulta mutta sitten kun alkaa miettimään niin ehkä heidän on tärkeämpi jakaa kokemuksiaan vertaistensa kanssa ja sitä kautta elää sitä ns. normaalia elämää meidän läheisten kanssa.

15v sotilaan kanssa ja kyllä kaikki sp tausit tunnetaan meidän perheessä. Vai olitko lääkäri?

Ota kotin.e.e.k.e.ri! Joka pam.puttaa sua

Suhde toimii etänä, mutta sotilas on aina eriasia. Ensinnäkin kuten joku asiantuntijana mainitsi...Sotilas on laumasielu (Oletan, että et ole parisuhteessa Rambon kanssa) ja vaikka mies on luotettava kuin mikä niin...Miehesi tuskin muiden viettäessä pientä lomaa tehtävistä alkaa mitään villasukkia kutomaan, todennäköisesti ollaan riennoissa mukana ja se on melkeinpä vaatimus sotilaalta...Olla osana ryhmää.

Kukaan ei voi faktana väittää, että miehesi pettäisi. Hän voi olla täysin luotettava ja oikeasti tunnollinen, mutta muista että siinä tulee iso paussi ja sinulla on täysin eri ihminen siviilissä, kun sieltä takaisin tulee.

Kukaties, jos ystävystyt jonkun miehen kanssa ja asia etenee eteenpäin...Se on täysin mahdollista. Muista kumminkin harkita jokaista vaihtoehtoa ja mikä tärkeintä. Keskustella niistä.

Kaukosuhde on vaikea, harva selviää mutta jos hän on se oikea niin uskon ettäkestät henkisesti hänen poissaolonsa. Hän tähtää korkealle niinkuin sinäkin. Olen elänyt 2 kertaa kaukosuhteessa ja kumpikaan ei toiminut. Minun "se oikea" hairahti toisen naisen hoivaan kun näkeminen jäi vähälle. Toinen suhde oli alun alkaen kaukosuhde emmekä tutustuneet toisiimme tarpeeksi ennenkuin ikävät piirteet paljastuivat. Jos luotat mieheesi ei ole mitään hätää, sen jälkeen sinun pitää vain luottaa itseesi :)

Olen täysin samassa tilanteessa aloittajan kanssa ja painin vastaavien kysymysten parissa. Ei auta muuta kun laittaa kaikki likoon...

Oma mies oli rauhanturvaajana, ja hyvin sujui se aika kaukosuhteessa. Luottamus pelasi molemminpuolin, ja joka ilta oltiin mesen/skypen/puhelimen kautta yhteyksissä. Luottamus on edelleen tallella, ei ole pettänyt enkä pettänyt minäkään:)
Jokaisen loman (3kpl) mies vietti Suomessa minun kanssani. Ja ihan omasta halustaan se kotiin tuli, en ole kamala pirttihirmuvaimo joka vahtii ukkoaan kaulimen kera.
Luottamus ja puhuminen ovat avainasia suhteessa jotta se onnistuu.

Kapiaisten muijat ovat perinteisesti ne kapakan ´varmat ´kun ukot on komnnuksella jossakin.

Minkäänsortin sotahullun kanssa kannata alkaa suhteeseen.

Sanot vaan että Tervemenoo ja nautit nuoruudesta :-)

Avoin kirje keskusteluun !!

Sinä, joka olet aloittanut perättömän keskustelun nimimerkillä "kilroy" mainitusta ylivääpelistä 16.5.2012 23:10 ja te, jotka olette jatkanut keskustelua tarkistamatta asianomaiselta itseltään totuutta (yhteistiedothan teillä ovat tiedossa) sekä te, joiden tavoite on ollut jatkaa mustamaalaamista, voitte olla varmoja, että asia katsotaan viimeiseen syytöskohtaan asti.

Olemme olleet hyvin tietoisia viime vuosina käydystä mustamaalaamis- kamppanjasta, jota on käyty meitä kohtaan tämän vuoden keväästä erittäin aktiivisesti. Katsomme, että asia on kääntynyt vakavaksi herjaamiseksi vailla perusteita ja todisteita ja siksi olemme antaneet asian viime viikolla poliisin tutkittavaksi.

Sinä ("kilroy") ja te muut, jotka olette olleet osallisena / todistajana asiassa tulette varmasti saamaan myös kutsun kuulusteluun ja mahdollisesti käräjille.

Tiettyyn pisteeseen asti asioita voi katsoa sivusta - mutta nyt syytteet ja kommentit ovat menneet liian pitkälle ja mielestämme ne täyttävät herjauksen tunnusmerkistön.

Te, jotka olette tähän asiaan osallistuneet voivat varmasti esittää kommentinsa myös käräjäoikeudesessa, jossa asiaan saadaan lopullinen totuus. Onneksi kirjoitukset ovat netissä - koska näin kirjoituksia/herjauksia ei saa poistettua lopulisesti - mutta henkilöiden henkilöllisyys saadaan helposti selville - ja on jo meidän ja poliisin tiedossa.

Asian käsittelyä ja todisteita mielenkiinnolla odottaen ..

Ystävällisin terveisin

Timo Mursunen - Nummelasta ja vaimo

POISTETAAN

Siis ihanamanpaa miestä ei voi hakea kuin peacemaker!

Olen ollut sinusta huolissani, jonka kanssa keskustelin valon enkeleissä. vuosi sitten, olet Etelä-Suomesta. Miten olet voinut? terv. enkeli Rauha

Avoin kirje.......persereikä on persereikä, eikä miksikään muutu.

Nyt olkaa naiset tarkkoja. Tänne freffipalstoille ilmestyy Rauhanturvaajia, korkeissa armeijan viroissa(jopa kenraaleja) komeissa uniformuissa, jotka lupaa tulla avioliittoon ja omakotitaloa ostamaan Suomeen.

Takuu varmasti en tiedä lähettääkö nämä naiset rahaa näille miehille, mutta pienikin summa voi olla Afganistanissa tai Libanomissa iso summa.

Varokaa Skypen käyttöä koska laite kuvaa henkilön ja kodin.Tässä voi olla vaara
. Älkää uskoko viimehetkellä pelastuneista jossain kaukomaille pääseenä karkuun sodan jaloista. He tiedustelevat puh numeroa, pankkitiliä, työpaikkaa, ammattia yms... Ne voi paha ihminen tuhota millä hetkellä tahainsa.

(Nää viimeksi mainitut ovat naisia ja laittavat nuoria alle 30 v kuvia nettiin, miehet saa olla vaikka 90 v)

.Eräs nainen kertoi perineensä ison summan miljoonia eroissa ja rahat olisi saatava piiloon esim. Suomeen, jonkin tilille, koska näissä maissa nainen ei saa omistaa rahaa, se kuuluu miehelle. Takana on rahojen putsaus ja rikollinen toiminta.

Sieltä ei kukaan tule avioon ei ainakaan uskolliseen. Turvatkaa tuttuihin suomalaisiin. Vierasmaalaisella on oma tavat, kulttuurit ja uskonnot, vaikeeta tulee pian VARO.....

Joopa joo, kyllä on monelaista "yrittäjätä" on kukaan hyvässä asemassa oleva ei laita itseään facebookin valokuvien kanssa ja etsii sieltä sopivaa puolisoa. Nää naiset valitaan "uhriksi", joista hyvödytään jotain, vaikka ovat varattomiakin tai heidän kustannuksellaan "hassutellaan". Luulempa, että voi olla ajan pitkää kiristystä tai muuta pahaa tiedossa. Tai-tytöt ja muut sellaiset ovat aluksi kilttejä, mutta muuttuvat ilkeiksi. Vaikka alastontyötä miehelle tekevätkin Taimaassa. Taimaa onkin miesten hyvä maa sex-hurjastelussa, mutta kohtalo voi olla vaikka mitä. VAROKAA!

Olen itse kapiaisen lapsi,jonka kummatkin vanhemmat työskentelivät Puolustusvoimissa.Isäni oli sotilas ja äitini sihteeri.Kummatkin tapasivat töissä ja jäivät myös eläkkeelle ko.työpaikasta. Näköjään on oikein hyvin heillä on mennyt,kun yli 30 vuotta ovat naimisissa olleet.Toki jokaisessa avioliitossa on aina ylä-ja alamäkiä eikä omat vanhempani varmasti ole tästä mikään poikkeus.

Sotilaan ammatti on matkustusammatti ja joskus ennen vanhaan sotilasperheet muuttivat paikkakunnalta toiselle työn vuoksi,koska tuolloin sotilailta vaadittiin asumista lähellä tukikohtia.Oma siskoni on 70-80 luvuilla elänyt "ns.kapiaiselämää "ja ainakin kouluja ja paikkakuntia hän on vaihtanut muistaakseni 4 kertaa.

Itse olen elänyt kapiaiselämää 90-luvulla ja tuolloin ei sotilaita enää vaadittu asumista lähellä tukikohtia vaan asuttiin ihan omassa kodissa.Olen asunut yhdellä ja samalla paikkakunnalla koko vanhempieni työuran ajan.En ole esim.koskaan vanhempieni työn takia joutunut vaihtamaan koulua tai paikkakuntaa tai asunut kasarmeilla.Ihan vierasta minulle.

Pitää muistaa,että Puolustusvoimat on iso organisaatio,joten en todellakaan pysty puhumaan kaikkien sotilaiden tai heidän perheidensä suulla.Se on niin yksilöllistä miten joku kapiaiselämän kokee ja toki siihen vaikuttaa yksikkö ,jossa puolisosi työskentelee.Sotilaan puolisona sinun tulee tottua siihen,että sotilas matkustaa työnsä puolesta paljon.

Joku tuossa aiemmin jo sanoi,että sotilaat suhtautuvat asioihin intohimoisesti ja juu voin kyllä allekirjoittaa tämän.Jos isäni perehtyy
johonkin asiaan niin siihen todella paneudutaan ja käytetään aikaa.Pikkutarkkuus on sotilailla verissä.