Voiko pettäjästä tulla koskaan uskollista?

Jos ihmisellä ei ole tarpeeksi selkärankaa oppia yhdestä pettämiskerrasta, niin kyllä se silloin jatkuu. Pettävän puolison kanssa voi kituuttaa vuodesta toiseen, mutta onko se oikeasti aitoa rakkautta ja välittämistä, kun toinen joutuu pelkäämään että milloinkas puoliso taas hyppää toisen sänkyyn? En ole koskaan itse henkilökohtaisesti voinut olla missään tekemisissä pettäjän kanssa, koska pidän sitä halpamaisena tekona kumppanille.

Siis pahalta kuulostaa. Olet kuplassa. Et näe nyt selkeästi, millaista elämäsi on. Eihän se voi olla kovin onnelista tuollaisen ihmisen kanssa. Jos olisin sinä, jättäisin miehen. En tiedä, voiko hän vielä joskus olla uskollinen, mutta mikään hyvä mies hän ei ole.

Onpa sinulla hankala paikka...

Itse olen 44-vuotias nainen ja tällä hetkellä ollut suhteessa kymmenen vuotta.
Ja mikä ihmeellisintä,olen ollut uskollinen kaikki nämä vuodet.Mieheni on hyvin vanhoillinen eikä ole kertomansa mukaan pettänyt koskaan ainuttakaan naista elämänsä aikana ja uskon sen hyvin.

Suhteemme alussa kerroin miehelleni,että olen pettänyt lähes kaikkia entisiä kumppaneitani,salaa,jäämättä kiinni.Eikä juuri tuntunut missään.Kerroin myös,että osalle kumppaneistani tein sen tahallani ja paljastin vasta kun halusin eron.
Mieheni kyllä arvosti rehellisyyttäni,mutta alkoi kuitenkin vähän tilittämään parin vuoden päästä kun tuli suhteessa hieman laskuvaihe.Ja kuten sanoin,en pettänyt vaikka suhde olikin vaikeassa vaiheessa.Mieheni sen sijaan epäili,että miksi en muka pettäisi häntä koska olin kaikkia muitakin pettänyt.
Eipä minulla ollut muuta sanottavaa kuin se,että rakastan ja arvostan häntä niin paljon ,enemmän kuin ketään koskaan,etten siksi petä.

Kyllä nainenkin voi olla yhtä lailla "patologinen" pettäjä kuin mieskin ja oikeasti siitä voi päästä eroon kun on kohdalla juuri se OIKEA kumppani.
Itse asiassa kaikkien vaikeuksien keskellä minulle ei ole edes tullut mieleen vieraissa käynti vaikka toinen on joskus tuntunut maailman yököttävimmältä kumppanilta.

Voihan olla,että olen jo tarpeeksi vanha ,oppinut mokistani ja valmis rakastamaan ehdoitta.Huomisestahan ei koskaan tiedä,mutta uskon ,että tiikeri voi päästä raidoistaan.

Tsemppiä!

Kuten sanoin ,nuo mieheni epäilyt olivat silloin PARI vuotta seurusteltuamme kun tuli laskuvaihe suhteessamme.
Onhan tässä eletty jo sen jälkeen kahdeksan hyvää vuotta ilman ihmeempiä laskuja,joten ei tämä asia ole ollut tapetilla siis vuosiin.
Ei minun silloin eikä nytkään tarvitse tehdä mitää tavanomaisista poikkeavia rakkauden tekoja.Tavallisessa arjessahan me tässä rakastetaan ja toisiamme kunnioitetaan.Ja silloin aikoinaan kun mieheni heitti niitä minun exien pettämisjuttuja kun oli huolissaan,niin sanoin vaan etten minä voi menneitä taikoa pois,ja että tässä olen enkä ole minnekään menossa sutimaan ja sähläämään,että kannattaa katsoa ihan rauhassa vaan.Näin hän tekikin.

Joten nämä on jo vanhoja haamuja jotka ei enää kummittele eli ulkopuolisen apukaan ei ole tarpeen.
Sitä paitsi me olemme melkein aina yhdessä jos ei töitä lasketa.Me tykätään olla kahdestaan ja touhuta kimpassa.Tässä suhteessa ei ole kumpikaan tarvinnut hajurakoa missään vaiheessa,ei edes silloin jos on riitaa ja toinen tuntuu ällöltä.Meillä ei lähdetä huushollista ennen sopimista,ei ainakaan ovet paukkuen.Aika hyviä olemme sopimaan.
Irtiotot ovat aika harvinaisia,vain pari kertaa vuodessa saatetaan olla erossa parin päivän ajan jonkun oman kaverin mökillä tmv. ja silloinkin ehtii tulla ikävä.Ollaan kasvettu tiiviiksi paketiksi.
Jatkukoon näin.

"Kerran h***a, aina h***a"

up