mitenkähän lapsen tapaamiset järjestetään, kun olen päättänyt erota miehestäni, joka on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti niin minua kuin 2.v lastamme kohtaan. lapseen kohdistuneet väkivaltaisuudet ovat "pieniä" tukistamista, mutta raivo on ihan kamalaa, ei esim. kestäö, että laposi itkee kun hän raivoaa ja rankaisee lisää, huutaa, laittaa sänkyyn, ei anna minun puuttua vaan uhkaa minuakin. olen aina ihan paniikissa. väkivalta on yleensä todella ilkeää ja sadististakin minua kohtaan. olen oollut yhteydessä lastensuojeluun yms. terapiaan ja ääliömäisyydessäni en ole kertonut kaikkea siellä.
muutimme jo jokin aikaa sitten eri osoitteisiin, ja tilanne rauhoittui, keskustelimme yms, terapiaa, mutta olen huomannut että taas ihan samaan mennään ja erottava on. mieheni osaa olla hyvä isä ja analysoida ongelmiaan, mutta raivo vaan on niin rajua ja leimahtaa ihan milloin mistäkin..
onko jollain kokemusta, miten huoltajuus tälläisessä tilanteessa jaetaan? jos nyt kerron lastensuojelussa kaiken, kun haluan erota, uskovatkohan minua? tuntuisi aivan järkyttävälle antaa lapsi vaikka viikonlopuksi miehelle....ensimmäisen vuoden vauva oli käytännössä koko ajan kanssani, mies leikki yms. muttei ottanut niinkään hoitovastuuta. siteen lähdin opiskelemaan, lapsi päiväkotiin, sillä en halunnut, että on miehen kanssa. iltapäivisin on miehen kanssa kotona. nyt en enää ollenkaan luota mieheen, enkä halua jättää lasta hänen kanssaan. mies kuitenkin on saanut ymmärrystä osakseen terapia yms. aputahoilta ja meitä on kannustettu selvittämään asioita. minulla on näyttöä hänen väkivaltaisuudestaan kyllä. en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä enää, siksi haluan erota. liian raskasta.
saako tälläinen vanhempi yleensä millaiset tapaamiset? lapsi on niin pieni, ettei osaa kertoa, jos jotain tapahtuu.....kun ensimmäisen kerran menimme lasten suojeluun, kun asumuserottiin, niin siellä ihan sanottiin, että yhteishuoltajuus, ja sopikaa itse tapaamisista, minulle se oli kamalan rankkaa ja ajattelin, että helpointa palata yhteen ja yrittää, tiedämpähän missä mennään.kun mies sai tukea ja ymmärrystä, minusta tuntui, että minun kokemaani väkivaltaa ei ymmärretty ja kaikki vastuu jäi minulle.
oikeastaan ainoa asia, minkä takia vielä jatkan on se, etten vaan tiedä, miten asiat eron jälkeen menevät, millainen show on tulossa, oikeutta, uhkailua, itkun tuhruisia katumakirjeitä....ja pitääkö minun jättää lapseni yksin isänsä kanssa......
muutimme jo jokin aikaa sitten eri osoitteisiin, ja tilanne rauhoittui, keskustelimme yms, terapiaa, mutta olen huomannut että taas ihan samaan mennään ja erottava on. mieheni osaa olla hyvä isä ja analysoida ongelmiaan, mutta raivo vaan on niin rajua ja leimahtaa ihan milloin mistäkin..
onko jollain kokemusta, miten huoltajuus tälläisessä tilanteessa jaetaan? jos nyt kerron lastensuojelussa kaiken, kun haluan erota, uskovatkohan minua? tuntuisi aivan järkyttävälle antaa lapsi vaikka viikonlopuksi miehelle....ensimmäisen vuoden vauva oli käytännössä koko ajan kanssani, mies leikki yms. muttei ottanut niinkään hoitovastuuta. siteen lähdin opiskelemaan, lapsi päiväkotiin, sillä en halunnut, että on miehen kanssa. iltapäivisin on miehen kanssa kotona. nyt en enää ollenkaan luota mieheen, enkä halua jättää lasta hänen kanssaan. mies kuitenkin on saanut ymmärrystä osakseen terapia yms. aputahoilta ja meitä on kannustettu selvittämään asioita. minulla on näyttöä hänen väkivaltaisuudestaan kyllä. en haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä enää, siksi haluan erota. liian raskasta.
saako tälläinen vanhempi yleensä millaiset tapaamiset? lapsi on niin pieni, ettei osaa kertoa, jos jotain tapahtuu.....kun ensimmäisen kerran menimme lasten suojeluun, kun asumuserottiin, niin siellä ihan sanottiin, että yhteishuoltajuus, ja sopikaa itse tapaamisista, minulle se oli kamalan rankkaa ja ajattelin, että helpointa palata yhteen ja yrittää, tiedämpähän missä mennään.kun mies sai tukea ja ymmärrystä, minusta tuntui, että minun kokemaani väkivaltaa ei ymmärretty ja kaikki vastuu jäi minulle.
oikeastaan ainoa asia, minkä takia vielä jatkan on se, etten vaan tiedä, miten asiat eron jälkeen menevät, millainen show on tulossa, oikeutta, uhkailua, itkun tuhruisia katumakirjeitä....ja pitääkö minun jättää lapseni yksin isänsä kanssa......
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerrohan totuus miehesi käytöksestä lastenvalvojalle. Mies saa ns. "valvotut tapaamiset" neutraalissa paikassa eli paikalla tilannetta seuraamassa on lastensuojelun työntekijä. Näin se homma menee :-).
Minun ex-mieheni käpälöi silloin 6-vuotiasta tytärtämme. Tyttö itki joka kerta, kun olisi pitänyt mennä hänen kanssaan viikonlopuksi. Sitten en päästänyt tyttöä enään ja ilmoitin asiasta lastensuojelijalle. Eivät tehneet mitään! Tapahtui Ruotsissa. Isää oli käytetty hyväksi lapsena lastenkodissa Helsingissä. Mistä syystä tekee joku mies samat pahat omille lapsilleen, mistä on itse kärsinyt lapsena?
Suojele lastasi kaikin voimin, minä en voi tehdä sitä enää.
Jos suinkin mahdollista, tee eron yhteydessä rikosilmoitus sekä itseäsi että lasta koskevasta väkivallasta. Eivät lastensuojeluväkikään mitään telepaatikoita ja selvänäkijöitä ole, jos isä on yhteistyöhaluinen ja äiti vaikenee, niin he tekevät duuninsa ja sillä siisti. Suu auki, mustaa valkoisella jätä asiasta päättävilöle kirjallinen selostus (allekirjoitettu) miksi et halua suostua kuin valvottuihin tapaamisiin. vastuu on sinun suojella lastasi. Käykää sekä lapsi että sinä neuvolapsykologilla vaikkapa puolen vuodemn ajan juttelemassa kokemastanne ja miten olette toipumassa. Salailu tässä on todella tyhmää, lapsi kärsii siitä eniten. Hyvää loppuelämää!
Ihan vain tiedoksi, ettei lastenvalvoja voi määrätä valvottuja tapaamisia vastoin tapaajan tahtoa. Sen pystyy tekemään vain käräjäoikeus.
Entä jos toinen vanhempi todistettavasti on väkivaltainen ja arvaamaton. En jaksanut lähteä penkomaan lastensuojeluasioita, mutta onhan paikallisilla viranomaisilla suuri päätäntävalta, välillä liiankin suuri ottaen huomioon heidän omat ns. inhimilliset tekijänsä. Eli puutteellisen aineiston perusteella yksi tai kaksi virkanaista joutuu päättämään suuria asioita esim. yksittäisen lapsen kohdalla.
Aloittajalle vielä: jos et saa mieleistä päätöstä, muuta pois mahdollisimman kauas, ns. opiskelemaan vaikka. Kun on sanotaanko vaikka 500 km välimatkaa mieheen, niin tapaamisasiassa voi vedota ettei järjesty, jos myöhemmin kysellään miksi isätapaamiset eivät ole toteutuneet. Tällöin myös pääset itse selvittämään asiat ilman miestä uuden asuinkunnan uusille viranhaltijoille. Sinua uskotaan.Onnea!
Todellakin, sinun velvollisuutesi on lasta kohtaan.
Miksi et ole tehnyt rikosilmoitusta miehesi pahoinpitelystä? Kuinka ulkopuoliset voisivat lukea ajatuksianne? Sinun täytyy kertoa siitä ja tehdä se kirjallisesti, sitä kautta saat lähestymiskiellon.
On hyvä että miehesi ymmärtää oman mielipuolisuutensa. Siitä on vielä pitkä matka ennenkuin hän kykenee/haluaa taltuttaa raivokohtauksensa. Se vie vuosia.
Vie lapsesi suojaan joko vanhemmillesi tai jos sinulla on luotettavia ystäviä, heidän luokseen. Mutta suojaan lapsi ON saatava.
Tietenkin on helpointa jatkaa samaa ruljanssia miehesi kanssa ja tyytyä sairaaseen ajatukseen että : "Mies on hyvä silloin kun ei hakkaa!". Sillätavalla sinä kylvät huolelliseti harkiten lapseesi kauhua päivittäin ja teet lapsestasi myos hermoheikon ja henkisesti raunioitunen jo aivan pienestä saakka.
Hinta tuosta "helposta valinnasta" on aivan liian korkea lapsesi maksaa.
Sinulla ei yksinkertaisesti ole oikeutta antaa tuon raivoavan pedon tuhota lastasi!
Joten nyt aikomuksetja puheet roskiin. Sinä olet aikonut ja puhunut tarpeeksikauan. Nyt on tekojen aika! Poistu lapsesi kanssa tuon hirvion ulottuvilta ja alkakaa turvallinen ja rahallinen elämä joko kahdestaan lapsesi kanssa tai vanhempasi mukaan lukien.