Mitäköhän tämän miehen päässä liikkui? Olemme olleet tuttavia jokusen vuoden ja tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua. Olen pitänyt häntä ystävänä enkä ole hänestä tippaakaan kiinnostunut "sillai". Emme ole tavanneet kahdestaan emmekä ole netissäkään keskustelleet mistään intiimistä, kaksi tai kolme viestä olemme vaihtaneet työhön liittyvistä keskustelunaiheista, siinä kaikki. Vähän aikaa sitten aavistelin pahaa, koska mies mm. lähetti minulle syntymäpäivälahjan, mutta kuitenkin rakkaudentunnustus tuli yllättäen, mies oli jopa suunnitellut yhteistä tulevaisuutta!
No, ystävyys loppui siihen. (Olemme molemmat naimisissa.) Mutta minua jäi askarruttamaan miten pelkästään ystävällisyyttä voi tulkita noin väärin. Muistan sinkkuvuosiltani, että kävi muutamia kertoja samalla tavalla. Minä olin ystävä ja mies rakastui. Ilmeisesti miehen kanssa ei voi olla ystävä? Muuten käy niin, että hän tulkitsee ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ainakin jos on jotenkin "alttiissa" tilanteessa, avioliitossa vaikeuksia tms.
Harmittaa vaimon puolesta, hän varmaan vihaa minua. Mutta emme enää ole tekemisissä, joten toivottavasti saavat suhteensa kuntoon, lapsetkin pieniä. Itse asiassa menetin täysin kunnioitukseni tuota miestä kohtaan. Nyt vasta olen ajatellut tarkemmin miten hän on kohdellut omaa vaimoaan jo aikaisemmin. Heidän suhteensa on huonossa jamassa ja varmaankin syy rakastumiseen on siinä. Minä vain satuin olemaan lähellä ja sattumalta edustin jotakin mitä hän kaipasi.
No, ystävyys loppui siihen. (Olemme molemmat naimisissa.) Mutta minua jäi askarruttamaan miten pelkästään ystävällisyyttä voi tulkita noin väärin. Muistan sinkkuvuosiltani, että kävi muutamia kertoja samalla tavalla. Minä olin ystävä ja mies rakastui. Ilmeisesti miehen kanssa ei voi olla ystävä? Muuten käy niin, että hän tulkitsee ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi. Ainakin jos on jotenkin "alttiissa" tilanteessa, avioliitossa vaikeuksia tms.
Harmittaa vaimon puolesta, hän varmaan vihaa minua. Mutta emme enää ole tekemisissä, joten toivottavasti saavat suhteensa kuntoon, lapsetkin pieniä. Itse asiassa menetin täysin kunnioitukseni tuota miestä kohtaan. Nyt vasta olen ajatellut tarkemmin miten hän on kohdellut omaa vaimoaan jo aikaisemmin. Heidän suhteensa on huonossa jamassa ja varmaankin syy rakastumiseen on siinä. Minä vain satuin olemaan lähellä ja sattumalta edustin jotakin mitä hän kaipasi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todennäköisesti mies luulee rakastuneensa sinuun kun haluaa olla nyt johonkin rakastunut. Ilmeisesti edustit juuri niinkuin sanoit jotakin mitä hän luulee kaipaavansa. Älä nyt syyllistä itseäsi ainakaan. Miehet rakastuvat nättiin hymyilevään kaupankassaankin kun muodostavat omat mielikuvansa taivaalta pudonneesta enkelistä. Siihen mielikuvaan riittää kun joku hymyilee nätisti. Minulle on käynyt samoin ja olen joskus sanonut tälläiselle tuttava miehelle ihan suoraan että hän luulee minun olevan jotakin mitä en todellisuudessa edes ole. Pyydän että mies katsoisi omaa vaimoaan samalla tavoin kuin minua sillä hänellä on jo ihminen jota saa rakastaa. Kaikilla ei ole, ajattelisi sitä. Rakastuminen minuun on vain hänen harhakuvansa.
Tuo "taivaasta pudonnut enkeli" kuulostaa tutulta.... En osannut siihen mitään viisasta sanoa kun hän rakkautensa tunnusti, olin niin tyrmistynyt. Ja ryhdyin perkaamaan tekemisiäni ja sanomisiani, olenko tehnyt jotakin väärin. Mutta hyvä kuulla, etten ole ainoa. Sittenkin tuntuu, etten kyllä rupea enää kenenkään miehen ystäväksi. Vaimolle oli varmaan kerrottu asia ihan toisin, koska mies oli vähän kuin loukkaantunut minulle, kun suunnitelmat menivät aivan pieleen :) Voi taivas!
Kunnioitan sinua vaimo!
Itselläni on miespuolisia ystäviä ja olen sinkkunainen: Aina piilee vaaransa naisen ja miehen välisessä ystävyydessä, että voi rakastua. Sinun tapuksessa on ollut turvallista, että sinä et ole temputunut mukaan tuohon tunteeseen. Si siinä olis ollut mitään, jos tuo äijä olisi tiedostanut tilanteen ja vastuunsa aviopuolisoansa kohtaan ja myös sinun suhdetta mieheesi. Hän on alkanut viettelemään sinua. Kyllä tämä ystävyys nyt varmasti on loppu. Toivottavasti miehen vaimo ei ala vihaamaan sinua, koska olet ollut ystävyydessä vilpitön ja et ole lähtenyt miehen hölmöilyyn mukaan.
Itse olen joskus ihastunut ystävättäreni puolisoon, mutta olen pitänyt asian visusti omana tietonani. Tuskin edes ihastuksen kohde on aavistanut asiaa, jos on niin. On ollut tosi fiksu ja ei ole käyöksellään alkanut lisäämään vettä kiukaille.
Jos tulee puheeksi vaimon kanssa niin sano, että et ole halunut sellaista. Tietenkin hän voi olla sinulle alitajuisesti mustasukkainen.
Ei ihminen tunteilleen mitään voi, mutta miten lähtee toteuttamaan tunteitaan - siinä on se vastuu ja uskollisuus.
Ei se sua rakasta. Se haluaa vaan panna sua ja naiset on niin yksinkertasii et jos toinen sanoo yhtäkkiä rakastavansa niin nainen uskoo kaiken ja menee sekaisin ja sit oletkin jo naimassa sen miehen kanssa.
Miksi aloittajan piti katkaista ystävyyteensä mieheen, joka kertoi rakastuneensa asianomaiseen? Rakastuminen on mielenhäiriö - tulee ja menee. Kyllä se mies olisi rahoittunut, kun ei saa vastakaikua.
Moisesta pitäisi olla imarreltu. Ja jos ei kykene vastaamaan tunteeseen, niin se on ihan okei, mutta toimia nyt noin kuin aloittaja ja vielä olla asiasta tekopyhän pöyristynyt täällä...en tajua!
Se on niin noloo että parempi ettei ole tekemisissä sen kanssa. Jos joku josta itsekkin välittää kiinnostuu sinusta se imartelee. Ei kaikkien ihastumiset imartele vaan nolottaa.
Kiitoksia vastauksista. Ilmeisesti naisen ja miehen näkökulma poikkeaa tässä, naisen on helppo ymmärtää, ettei kaikista ihastumisesta olla imarreltuja, vaan pikemminkin noloja. Ensimmäinen ajatus: mitä tein väärin kun näin kävi. Olisihan se mies varmasti tullut järkiinsäkin, sitä en epäile, mutta tuskinpa hänen vaimonsa enää suvaitsisi meidän "ystävyyttämme" kun kerran asiasta tietää joten ei siinä ollut enää ystävyyden jatkumiselle mahdollisuuksia.
Mun kaverin mies lähetti kännipäissään mulle kiihkeän viestin. Se tuli ihan nurkan takaa. Kaverini oli itse löytänyt tän viestin miehensä puhelimesta mikä oli minulle osoitettu mutta se ei ollut tullut kuitenkaan minulle saakka. Oli lähtevissä ei lähetetyissä. Kaverini itse otti muhun yhteyttä ihan paniikissa että olinko saanut sen viestin ja pahoitteli miehensä typerää käytöstä. En ollut saanut ja kyllä olin hämmentynyt. Mun kaveri painotti satasella että tämä ei vaikuta meidän keskinäiseen ystävyyteen eikä mun pidä tuntea syyllisyyttä. Minulla ei ollut mitään osuutta asiaan enkä ollut hänen miehensä kanssa millään tavoin läheisissä tekemisissä. Olemme edelleen parhaat kaverit vaimon kanssa mutta he erosivat kyllä myöhemmin toisistaan. Syy ei ollut miehen viesti minulle vaan ihan muut.
Muuten, sinkkunainen, joka vastasit minulle, kiitos kauniista sanoistasi, mutta en oikein voi ottaa kunniaa oikein toimimisesta sen takia, kun mitään kiusausta ei ollut koska tuo tyyppi ei ollut yhtään minun mieleiseni. Oman mieheni kommentti kun kerroin mitä tapahtui oli: miesparka. Solidaarisuutta löytyy miehiltäkin toisiaan kohtaan, tässäkin ketjussa. Minunkin mieheni oli ensin vaikea ymmärtää, miksi olin äkäinen enkä mielissäni tunnustuksesta. (Naisen logiikkaa...)
Mutta kun luin näitä vastauksianne tuli mieleen, että ehkä vaimo olikin sen verran ovela, että käski miehensä tehdä tunnustuksen! Eli arvasi ja näki, etten ole kiinnostunut. Vaimo nimittäin tuntee minut paremmin kuin mies, koska olemme keskustelleet ja viettäneet aikaa enemmän yhdessä. Siinä tapauksessa se olisi ollut minua kohtaan luottamuksenosoitus vaimolta.
Ja jos, niinkuin joku epäili, kyseessä olisi ollut seksinkalasteluyritys ja "vaimo tietää" hämäystä niin siinä tapauksessa mies joutui selittämään jotakin vaimolleen, kun yhteydenpito loppui. Vaimo ei ole soittanut minulle kertaakaan tai ottanut yhteyttä, vaikka me aiemmin sovimme tapaamisista. Mitä se "jotakin" on ollut, voin vain arvailla... Mutta eipä tuo minua haittaa eikä asia minulle enää kuulu. Olipahan vain kokemus tämäkin.
HyväYstävä2, kiva kun kerroit tuosta, näitä ilmeisesti sattuu! Jospa tässäkin oli viisas vaimo kyseessä, olen nähnyt hänet kerran tapahtuneen jälkeen kauempaa ja tervehdimme toisiamme normaalisti, mutta emme jutelleet mitään.
Omituisia salaliittoteorioita aloittaja rakentaakin?
Ja väite, että tämä olisi jokin "naiset ymmärtää - miehet ei" -kuvio ei pidä paikkaansa. Tuollaista väärin ymmärtämistä tapahtuu molemmin päin. Minullakin on kokemus siitä, miten nainen ihan vauhdilla "rakastui" minuun ja kun en vastannut hänen tunteisiinsa, niin hän veti herneet ja katkaisi ystävyytemme. Hmmm...tästähän voi vetää johtopäätöksen,että naisillehan se ystävyyden ylläpitäminen miehiin on vaikeampaa :D
Mutta joo, aloittajan viesti saa minut vaan entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että naisten ajatustavasta saatikka reagoinneista ei ota pirukaan selvää.