Kokemuksia henkitorviavanteesta eli trakeostomiasta

Isoäidilläni todettiin ensin kurkkusyöpä, joka hoidettiin sädehoidolla. Toisena tuli kuitenkin ruokatorven syöpä. Se todettiin aikaisessa vaiheessa, eikä etäpesäkkeitä ehtinyt muodostua. Sädehoitoa ei kuitenkaan voinut käyttää, joten tehtin koko päivän kestänyt leikkaus, jossa koko ruokatorvi ja äänihuulet poistettiin. Puhe- ja nielemiskyky menetettiin: nämä kaikki pitää opetella uudelleen. Esim. puheen oppiminen kestää kauan: yksinkertaisia lauseita saattaa osata vasta monen kuukauden päästä. Kädestä otettiin siirre, josta muotoiltiin uusi ruokatorvi.

Pärjääminen on vähän niin ja näin. Limaa, jota puheproteesiin kertyy, tulee hirvittävästi ja sitä ei kunnolla edes varta vasten saadulla saa imettyä sieltä pois. Proteesia pitäisi myös harjata päivittäin, mutta kädet loppuu kesken: pitäisi harjata, näyttää valoa, pidellä peiliä (wc:n peili on liian korkealla).

Noin kotiutumisen jälkeen tehdyssä tähystyksessä huomattiin, että ruokatorvi oli irronnut, joten edessä on taas uusi leikkaus ja monta kuukautta sairaalassa oloa.

Sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu kynällä ja paperilla. Myöhemmin puheproteesilla, kunhan oppii puhumaan.

Trakari on muovinen.