Kuinka kauan teiltä on mennyt aikaa kipinän syttymiseen? Kauanko olette sitä odotelleet naista tapaillessanne? Milloin ja mihin olette luovuttaneet? Mikä on saanut jatkamaan?
Tapailussa on nyt nainen, jonka kanssa löytyy kaikkea yhteistä ja jonka kanssa on hyvä olla. Puuttuu vain se jokin.
Tapailussa on nyt nainen, jonka kanssa löytyy kaikkea yhteistä ja jonka kanssa on hyvä olla. Puuttuu vain se jokin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos 'se jokin' puuttuu ja suhde on tapailuasteella... kannattaa miettiä vakavasti. 'sen jonkin' puuttuminen voi tulla vastaan vuosien tai jopa kymmenien päästä. kannattaa kuunnella sitä pientä ääntä alitajunnasta joka kertoo, että kaikki ei nyt natsaa. se on vuosien päästä se "mitäs minä sanoin"-ääni, jonka ei haluaisi olevan oikeassa.
järki ja sydän ei aina ole samaa mieltä, mutta sitten kun ovat niin sen kyllä huomaa. tsemppiä!
'sen jonkin' puuttuminen tulee vastaan aina... tyypillisesti siten, että lopulta elämään ilmaantuu joku toinen, jossa on 'sitä jotain'. Se herättää, vaikkei sen ihmisen kanssa aikoisi edes mitään ja monet myös aikovat ja tekevät.
"Järki" saa toki jatkamaan kipinään puhaltamista joskus, että jos vaikka kerran. Vaikuttaa siltä, ettei se kipinä ikinä oikein roihahda, jos yrittäminen on ollut teennäistä jo alussa.
Toinen puoli asiaa on, että jos tavikset odottaa liian pitkään sitä rajua kipinää, niin elämä tulee elettyä, eikä ketään löytynytkään. lopulta.
Kyllä se kipinä on löytynyt heti, jos sitä on ollut. Kipinä voi johtua kemioista, samankaltaisista luonteista tai vaikka yhteisistä intohimoista. Parasta tietenkin on jos on ne kaikki.
Omassa heilassa viehättää terävyyden ja lempeyden kiehtova yhdistelmä, ja onhan hän myös ilo silmälle. Ei pelkoa kyllästymisestä.
Komppaan. Olen ollut suhteissa joissa ei ole kemiaa, ja nyt olen suhteessa jossa sitä on. Ero on uskomaton. Vaikka muissakaan suhteissa ei ollut erityisesti valittamista, niin tämän nykyisen seurassa vaan on sitä jotain. Kemiat vaan sopii yhteen, ei sellaista todellakaan ole kaikilla. Edellisissä suhteissa sitä sai yrittämällä yrittää että edes joskus hetkittäin olisi kipinää, nyt sitä on ihan itsestään. Jossain vaiheessa sellainen alkaa hiertämään ja suoraan sanoen ketuttamaan. Kyllä sellaisen pitäisi tulla itsestään. Lisäksi nykyisen kanssa on tosi luonnollista ja helppoa olla yhdessä.
Kipinä? MItä se sitten on? Sitäkö että sukkien pitäis pyöriä jaloissa joka kerta ihan konkreettisesti kun näkee? En jaksa uskoa että kaikki suhteet on samanlaisia ja tollainen kipinä tuskin kestää kovin kauaa tai välttämättä riittää muuhun kuin illuusioon, sori tää on mun mielipide 2 kertaa pitkässä suhteessa oltuani :)
Musta parempi fiilis on yhteenkuuluvuudentunne ja mukava olo kun toisen näkee, vaikka tietysti alussa sitä ihastumista oliskin. Itsellä yleensä sellainen "kipinäfiilis" on ollu jonkinlainen illuusio tai jopa suojautumiskeino eli ihastuu johonkin mahdottomaan ja kuvittelee että "toi on se oikea kun katseet säkenöi" vaikka todellisuus on ihan toinen eikä sitä koskaan tiedä mitä sen toisen päässä liikkuu tai onko se edes samanlainen kuin itse on. Mä arvostan enemmän kumppanuuden ja rakkaudellisuuden fiiliksiä kuin mitään ylimääräistä "kipinäfiilistä", mitä se sitten onkaan...
Kumppanuus ja yhdessä viihtyminen ovat hienoja ja arvokkaita asioita joita kannattaa ehdottomasti vaalia. Mutta suhde ilman kipinää on vain ystävyyttä joka tietysti on hienoa sekin.
Kipinää on ihmisten välillä joko heti alusta asti tai sitä ei ole lainkaan se ei mitenkään kasva ajan kuluessa.
Rakkaus suhteessa "se jokin" on melkeimpä tärkeintä mitä voi olla, jos sitä ei ole kannattaa jatkaa ystävinä ja siirtyä eteenpäin!
Se jokin syttyy heti kun tapaa ihmisen.Sitä ei voi järjellä selittää.Onko se sitten molemminpuolista kemiaa sitä alkaa kelaamaan.Reagointi on niin voimakasta ettei itse tajua toisen viestejä.
Ei ole mitään mitä ei voi jollain lailla järjellä selittää. Et vain halua miettiä sitä.
Kumpi on pysyvämpää? Muutaman vuoden roihu, joka hiipuu hiipumistaan... vai hiljalleen syttyvä liekki, joka vain kasvaa ja kasvaa suureksi rakkauden roihuksi? Itse uskon jälkimmäiseen. Kun oppii askel askeleelta tuntemaan toista ja näkemmään toisesta uusia puolia, keskustelemaan kaikesta, nauttimaan hetkistä ja intohimosta, on tunteilla silloin mahdollisuus kasvaa. Saman kaltaisuutta tämä kyllä vaatii ja samanlaista asennetta elämään. Jos jompi kumpi alkaa miettimään heti alussa, että ny puuttuu 'se jokin', silloin tuhoaa vain itse mahdollisuutensa. Kai se on pelkoa, ettei uskalla katsoa eteen päin. Ei kaiken pidä olla siinä heti ja nyt, vaan hiljaa rakentamalla voi syntyä luottamus ja hyvä kumppanuus, pysyvä rakkaus toista kohtaan.
Kuin myös! Kahdesti roihunnu alussa, mutta liekki hiipunut yhtä nopiaan.
Itse uskon kipinän voimaan. Olen ihastunut harvoin. Seurustelin juuri pari vuotta miehen kanssa, jota kohtaan en tuntenut suuria tunteita alussa, enka oikeastaan myöhemminkään. Arvostimme toisiamme ja kiinnyimme toisiimme. Lopulta suhde oli aivan kuollut. Seksielämä ei ikinä lähtenyt kunnolla käyntiin vaan oli sellaista tasaista säätöä. Nyt haluan seuraavalla kerralla sellaista kipinää, että jalat menee löysäksi. Olen muutenkin aina ihastunut sellaisiin, ei niin peruskomeisiin miehiin. Exä oli todella komea, mutta se jokin uupui. Haluan kunnollista ja vapautunutta seksiä miehen kanssa, jota haluan intohimoisesti. Uskon, että vain tällöin lähtee 'estot' nurkkaan ja voin nauttia täysillä. Ihastuksen kipinä jaksaa viedä pitkälle. Tietysti joillain tuo todellisuus voi iskeä liian raskaasti kasvoille kun on rakennettu joku fantasia toisesta ihmisestä. Luulisin, että kestän senkin yli :) Mukavaa kesää kaikille!
Itselläni oli aivan loistava tyttö, mutta juuri sitä "kipinää" ei niinkään löytynyt. Kaikki tavallaan vaikutti hyvältä, mutta kuitenkin jo alkoi ajallaan vaivaamaan. Kuitenkin välitin hänestä todella paljon, joten suhteen lopettaminen oli todella vaikeaa.
Seuraavassa olikin sitten niin maan perkeleesti kipinää, ja voi herrinjee että tuli turpaan. Lujaa. Siitä toipumiseen menikin sitten hetki aikaa.
Nyttemmin on sitten törmännyt taas neitiin, jossa on sitä jotain, eli käännyn sille kulmalle jossa on sitä jotain. Jos ei muuta hyvää ole pikku s-marketeissa, niin törmäsinpähän siellä tähän:).