Olemme saaneet vaimoni kanssa ensimmäisen lapsemme ja olen pohdiskellut tämän seurauksena isän roolia ja isyyttä. Mielestäni vallitsevan käsityksen mukaan nykyajan isän tulisi olla apuäiti. Provosoivasti sanottuna nössöisä. Hyvä isä hoivaa, vaihtaa vaipat, jää pitkälle isyyslomalle ja uhraa kaiken aikansa lastensa hoivaamiseen.
Miksi isä ei voi osoittaa tarpeellisuuden perheelleen myös miehille kulttuurisesti ja fyysisesti perinteisemmillä ja mielestäni monille miehille sopivammilla tavoilla? Miksi mies ei voi olla kodin kunnossapitäjä, elannon hankkija, perheen suojelija ja ehkäpä myös kurinpitäjä?
Ainakaan minulla ei edes yksinkertaisesti riitä aika olemaan varaäiti, jos hoidan nuo muut hommat. Autan kyllä vaimoani lastenhoidossa ja pidän lapsemme hoivaamisesta, kunhan saan muut asiat tehtyä. Vaimoni onneksi hyväksyy tilanteen, mutta tiedän tapauksia, jossa vaimo vaatii täydellistä "tasa-arvoa" lapsen hoidossa.
En halua tuomita äärimmäistä hoivaisää, mutta toivoisin, että keskusteluissa tuotaisiin esille myös perinteisemmän näkökulman edut.
Miksi isä ei voi osoittaa tarpeellisuuden perheelleen myös miehille kulttuurisesti ja fyysisesti perinteisemmillä ja mielestäni monille miehille sopivammilla tavoilla? Miksi mies ei voi olla kodin kunnossapitäjä, elannon hankkija, perheen suojelija ja ehkäpä myös kurinpitäjä?
Ainakaan minulla ei edes yksinkertaisesti riitä aika olemaan varaäiti, jos hoidan nuo muut hommat. Autan kyllä vaimoani lastenhoidossa ja pidän lapsemme hoivaamisesta, kunhan saan muut asiat tehtyä. Vaimoni onneksi hyväksyy tilanteen, mutta tiedän tapauksia, jossa vaimo vaatii täydellistä "tasa-arvoa" lapsen hoidossa.
En halua tuomita äärimmäistä hoivaisää, mutta toivoisin, että keskusteluissa tuotaisiin esille myös perinteisemmän näkökulman edut.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ai, että "kodin kunnossapitäjä, elannon hankkija, perheen suojelija ja kurinpitäjä"?
No, tässähän on tässä kerrostalokaksiossa ihan julmetusti kunnossapidettävää, karhuja ja susia vaanii lähisiwan takana ja pikkuvauva se vaatiikin kovaa kuria ...
... ettei olisi vaan kysymys siitä, että mies haluaa päästä helpolla?
Äiti herää kuukausitolkulla imettämään parin tunnin välein ja on vauvassa kiinni 24/7. Sepä onkin totista nössöilyä, se.
Minun mieheni vaihtaa kädenkäänteessä vauvan vaipan, vie vauvaa vaunukävelylle ja antaa viikonloppuisin pumpattua maitoa pullosta aamuisin, että saisin nukkua edes vähän enemmän. Hän höpöttelee vauvalle ja pitää tätä sylissä, saa tämän rauhoittumaan ja nukkumaankin. Kaiken vauvanhoitoon liittyvän hän osaa aivan yhtä hyvin, kuin minäkin.
Minun mieheni on enemmänkin, kuin apuäiti. Hän on oikea unelmaisä!
Hoivaaminen ei ole nössöilyä. Päinvastoin! Pehmoisät ne ovat tosimiehiä.
Pikkasen rupes naurattaa tää avaus. :)
Täytyy myöntää, että koen riittämättömyyttä, koska en kykene asettumaan ideaaliseen hoivaisän rooliin. Sen vuoksi haluan herättää keskustelua aiheesta. Mielestäni varsinkin haastavan työn ja perheen yhteensovittaminen on myös miehelle vaikeaa nykyään.
Koen, että minun tulisi olla samaan aikaan täysillä mukana lapsen hoivaamisessa, kotihommien tekemisessä ynnä muussa suoraan perheen hyvinvointia ylläpitävässä toiminnassa, mutta samaan aikaan työhön olisi sitouduttava samalla panoksella. Yhtälö on hankala.
Kykenen tarjoamaan hyvän elämän edellytykset ja auttamaan kotihommissa sekä hoivaamaan lasta jahka pääsen töistä, mutta en pysty esimerkiksi jäämään kuukausiksi koti-isäksi, jollen halua hyväksyä sitä, että se heikentäisi huomattavasti työuraani. Tuntuu hieman karmealta kirjoittaa tuo edellinen lause. Luulen, että en paini ongelman kanssa yksin.
Mikä siinä sitten on niin vaikeaa, että kun työpäivä on ohi, viettää aikaa perheensä kanssa ja tekee yhdessä kumppaninsa kanssa sen, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Tarttuu kotityöhön, jonka huomaa olevan tekemättä? Mitä palkkatyön lisäksi ovat ne "muut asiat", jotka hoidettuasi vasta ehdit olemaan "varaäiti"? Ja miksi lapsen kanssa aikaa viettäessäsi koet olevasi varaäiti etkä isä? Eikö omasta lapsesta huolehtiminen ihan läsnäolemalla ja omasta itsestäsi jotain antamalla ole mielestäsi miehekästä?
No juu... Varaäiti...
Meillä on 4 lasta, olen työelämässä, mies yrittäjä, iso ok-talo ja muut arkipuuhat...
Ajoittain mies tekee töitä 07-21, jolloin minä hoidan kaiken muun. Lapset, kauppareissut, ruoan laitot, pyykkihuollon ym ym.. Minulla ei ole vapaa-aikaa, jos menen johonkin on minulla vähintään nuorin 2v mukana. Vapaa päivinäni (hoitoalalla on usein viikko vapaita) lapset eivät ole päiväkodissa.
Nyt siten suunnitellaan miehelle ystävineen rentouttavaa mökkilomaa....
Voi morjens tollaset ulisijat!!
Voi teitä isä-parkoja, kun teillä on NIIN rankkaa. Olisin ihan mielellään joskus 24/7 töissä, että mies saisi tehdä sen mitä minä normaalisti teen... Taitais aika äkkiä lakata hymyilyttämästä ;D
Jos tädillä ois munat niin se ois setä. Siihen kai tää keskustelu kiteytyy, mikäli oikein oivalsin. Onko vanhemmuus jaoteltu jotenkin rooleihin, että joku tuo rahat ja toinen miettii kuinka ne käyttää? Missä vanhempi, jompi kumpi käyttää aikaa? Käyttääkö hän aikaa netissä, töissä, baarissa, bordellissa vai voisiko sukupuolesta huolimatta vain antaa itselleen oikeuden tunnustaa sen mikä on tärkeintä?Toivottvasti meille isille ja isän puolikkailelle keskiössä on ensin vaimo, äiti ja lapsi. Siinä lienee ainut jota jää kun on aika mennä.
http://puolikkaasta.blogspot.com/
"Ainakaan minulla ei edes yksinkertaisesti riitä aika olemaan varaäiti, jos hoidan nuo muut hommat. Autan kyllä vaimoani lastenhoidossa ja pidän lapsemme hoivaamisesta, kunhan saan muut asiat tehtyä"
Voisit lattaa tänne edes jonkinlaisen aikataulun muutaman tavallisen päiväsi ajalta niin joku voisi oikeasti uskoa että sinulle ei kerta kaikkiaan jää aikaa lastenhoitoon.
"Miksi mies ei voi olla kodin kunnossapitäjä, elannon hankkija, perheen suojelija ja ehkäpä myös kurinpitäjä?"
Tottakai voi olla. Mutta tämä ei sulje pois sitä että miehestä on samalla myös moneen muuhun. Miksi haluat rajata oman roolisi niin tarkasti etukäteen? Nyt näyttää lähinnä siltä että haluat tekosyyn laistaa joistakin sinulle vähemmän mieluisista tehtävistä.
Mitenkäs ajattelit perhettäsi suojella ja pitää kurissa (tarkoittaa lapsen kasvattamista), jos aikasi kuluu pääasiassa muissa hommissa?
Kotityötkin ovat muuten kodin kunnossapitämistä mitä suuremmassa määrin. Niihin elämän aikana uppoava tuntimäärä on huomattavasti suurempi, kuin mitä satunnaiset remontit tai talopaketin pystyttämisen valvominen kerryttävät.
Mikä tässä on ongelmana? Kyllä meidän isä jo kolmisenkymmentä vuotta sitten syötti, puki ja hoiti lapsiaan siinä missä äitikin, kävi myös töissä ja hoiti kotia äidin ohella. Tarvittaessa piti kuria tai otti syliin ja lohdutti. Ei tarvinnut tapella, että kuka tekee mitä, kun se teki, joka ehti. Kutsuiko joku silloin meidän isää nössöisäksi? En usko. Oliko hän apuäiti? Ei tietenkään, hän oli ISÄ.
"Miksi mies ei voi olla kodin kunnossapitäjä, elannon hankkija, perheen suojelija ja ehkäpä myös kurinpitäjä?" Kyllähän isä yleensä onkin. Ihan nämä nykyisätkin, joita ehkä kutsut nössöiksi. Mutta niin on kyllä äitikin. Jos äiti on kotona ja isä töissä, niin silloin toki isän tärkeä tehtävä on hankkia se elanto, ja äiti panostaa enemmän kodinhoitoon. Mutta sitten nuo muut jutut... Kuten edellinenkin totesi, niin kotityöthän nimenomaan on sitä kodin kunnossapitoa. Rempat yms. on yleensä kuitenkin vähän harvinaisempaa hommaa kuin se päivittäinen tiskaus, pyykkäys, siivous jne. Miten sinä ajattelit perhettäsi suojella ja miltä? Eikö sekin parhaiten onnistu siten, että olet aktiivisesti mukana arkielämässä ja lapsen hoitamisessa? Miten suojelet häntä, jos et ole hänen luonaan? Samoin tuo kurinpito. Ajattelitko jostain ylhäisyydestä seurata lapsen puuhia ja kytätä, milloin tehdään oikein ja milloin väärin? Eiköhän se kurinpitokin suju ihan luonnostaan, kun puuhailet lapsen kanssa ja olet mukana siinä, mitä lapsi tekee. Toisin sanoen ainoastaan työssäkäynti ja suuremmat kodin kunnossapitoon liittyvät hommat on näistä asioista sellaisia, jonka aikana et voi osallistua lapsen hoivaamiseen. Eli ei sitä "miehistä" hommaa sulle nyt niin hirveästi ole. Ole nyt kunnon mies ja ole valmis hoitamaan sitä lasta siinä missä äitikin. Jos lapsella on nälkä, syötä. Jos tarvitsee kylvyn, kylvetä. Jos lasta väsyttää, nukuta. Teillä on nyt perhe. Teillä on yhteinen talous. Teidän lapsella on äiti ja isä, joiden tehtävä on pitää huolta lapsen hyvinvoinnista. Ei se ole nössöä, se on kunniakas tehtävä.
Tottakai työ on tärkeää, mutta nyt on vain opittava tasapainottamaan työ ja perhe. Ei sun tarvitse jäädä kotiin hoitamaan lasta, mutta nauti nyt sen lapsen kanssa olosta vapaa aikanasi, äläkä keksi mitään muita "tärkeämpiä" hommia itsellesi.
Teki mieli jo kirjoittaa asiasta, mutta maku meni kun luki vastauksia. Anyway, yhdyn aloittajan ajatuksiin ja näitä kannattaa pohtia... Ihan samalla tavalla kuin on äiti ja nainen on myös isä ja mies. Naiset vaan ehkä näkee sen miehisyyden perheessä enemmän isän roolina kun taas miehet eivät näe naiseutta äidin roolina? Naiset siis kokevat enemmän olevansa Naisia ollessaan äitinä, mutta miehet eivät koe toteuttavansa itseään Miehenä unelmaisän roolissa. Ainakin itse ja monet miehiset tuttavani ollaan pohdittu tätä seikkaa...
" mutta miehet eivät koe toteuttavansa itseään Miehenä unelmaisän roolissa. Ainakin itse ja monet miehiset tuttavani ollaan pohdittu tätä seikkaa..."
"MIehiset" miehet voisivat kyllä joskus pohtia, kumpi on tärkeämpää, toteuttaa itseään miehenä vai olla hyvä isä?
Minkä vuoksi miehisyys ja "unelmaisyys" sulkevat toisensa pois? Millaisissa asioissa mies sitten kokee toteuttavansa itseään Miehenä? Ja jos kokee isyyteen panostamisen syövän miehisyyttään, miksi edes perustaa perhettä?
" Ja jos kokee isyyteen panostamisen syövän miehisyyttään, miksi edes perustaa perhettä?"
Tämä on erittäin hyvä kysymys johon toivoisi vastauksia "tosimiehiltä".
Vai onko kysymyksessä klassinen "rusinta pullasta" asetelma eli halutaan kyllä perhe mutta sen eteen ei sitten tarvitsisi kuitenkaan tehdä kauhean paljon vaan halutaan piiloutua jonkun roolin taakse loikoilemaan kun vaimo hoitaa kodin ja lapset.
Voi hyvä luoja... Tarviiko äärimmäisyyksiin mennä jälleen kerran. "miks perustaa perhe jne" eikö asioita voi pohtia tölvimättä?! Jos ette ymmärtänyt pointtia ja etenkin omien kommenttien jälkeen, nii antaa olla...
Ei ollut tarkoitus tölviä, vaan kysyin, koska en ymmärrä: Mikseivät miehet koe toteuttavansa itseään Miehenä unelmaisän roolissa? Lapsen kannalta unelmaisä on varmaankin sellainen, joka on aidosti läsnä lapsen arjessa, välittää ja rakastaa, kokematta sitä uhrauksena. Mitä sinä tarkoitat kirjoittaessasi "unelmaisä"?
No aika useat perheet perustetaan nimenomaan naisen (yksipuolisella) päätöksellä. Miehiltä jos kysytään niin harvemmin mitään ihmeempää vauvakuumetta ilmenee ;). Ei vauvansaannilla ole miehelle samaa merkitystä kuin naiselle. Muutenkin ihan outoa, että perhettä pidetään jonain työleirinä ja hirveät tappelut roskapussin viemisestä. Minä en ainakaan mitään miehiä tarvitse apulaiseksi, vaan ihan saan kyllä itse hoidettua kaikki asiat ja työt.