Mulla menee rutiini näin:
Ma-Pe töissä. Mukavaa, koska aika kuluu todella nopeasti töissä. Töitä on paljon ja monipuolisesti. Samalla voi jutella/vitsailla työpaikalla. Ainoa sosiaalinen ympäristö elämässäni. Sitten illaksi kotiin. Kattelen telkkua, kuuntelen musiikkia, selaan nettiä, pelaan Xboxilla, treenailen jumppaillen ja käsipainoilla. Ei ehdi masentua tai tuntea oloansa yksinäiseksi.
Perjantai - iltana se sit alkaa...yksinäisyydestä johtuva masennus. Panetus iskee.
La - Su Menee sitten kärsiessä yksinäisyydesta, puutteesta, läheisyyden kaipuusta, rakkauden kaipuusta. Toisaalta on kiva, että saa levätä mutta karmealla hinnalla...yksinäisyyden tuska ja masennus. Sitten sunnuntai-iltana alkaa vähän helpottamaan ja sit vähän alkaa iskemään stressi tulevasta työviikosta. Yleensä nukun huonosti Su - Ma välisen yön.
Sitten alkaakin vapauttava työviikko uudestaan eikä ehdi murehtia omasta tilastaan. Onneksi on töitä...työttömänä se oli yhtä helvettiä koko ajan ja riittämättömyyden tunne oli suurempi kun ei edes töihin ollut kelvannut minnekään lukemattomista työhakemuksista ja työhaastatteluista huolimatta.
Näin siis minulla menee viikot AINA.
Voimia työttömille ja yksinäisille atm:lle sekä atn:lle.
Ma-Pe töissä. Mukavaa, koska aika kuluu todella nopeasti töissä. Töitä on paljon ja monipuolisesti. Samalla voi jutella/vitsailla työpaikalla. Ainoa sosiaalinen ympäristö elämässäni. Sitten illaksi kotiin. Kattelen telkkua, kuuntelen musiikkia, selaan nettiä, pelaan Xboxilla, treenailen jumppaillen ja käsipainoilla. Ei ehdi masentua tai tuntea oloansa yksinäiseksi.
Perjantai - iltana se sit alkaa...yksinäisyydestä johtuva masennus. Panetus iskee.
La - Su Menee sitten kärsiessä yksinäisyydesta, puutteesta, läheisyyden kaipuusta, rakkauden kaipuusta. Toisaalta on kiva, että saa levätä mutta karmealla hinnalla...yksinäisyyden tuska ja masennus. Sitten sunnuntai-iltana alkaa vähän helpottamaan ja sit vähän alkaa iskemään stressi tulevasta työviikosta. Yleensä nukun huonosti Su - Ma välisen yön.
Sitten alkaakin vapauttava työviikko uudestaan eikä ehdi murehtia omasta tilastaan. Onneksi on töitä...työttömänä se oli yhtä helvettiä koko ajan ja riittämättömyyden tunne oli suurempi kun ei edes töihin ollut kelvannut minnekään lukemattomista työhakemuksista ja työhaastatteluista huolimatta.
Näin siis minulla menee viikot AINA.
Voimia työttömille ja yksinäisille atm:lle sekä atn:lle.
Vastaukset 25
Vanhimmat
minunkin elämäni on ja varmaan monen muunkin työssä käyvän "kunniallisen" (erotuksena syrjäytyneisiin) AT-miehen. Juu, onneksi on töitä. Työttömänä elämä olisi varmasi ihan hirveää.
kärsi työttömyydestä yhtään (ns sosiaalipummit) mutta he saavatkin usein helposti naista.
kateus puhuu. Kadehditaan jopa pienimmillä sosiaaliavustuksilla eläviä syrjäytyneitä, jos heillä sattuu olemaan parisuhde. Ei hyvin mene sullakaan.
Sama mulla. Viimeiset 6 v Ma-pe töitä ja monesti myös tein ylitöitä ettei olis kotiin tarvinnut tulla yksinään. Töiden jälkeen suihkuun ja sit salille, salilta kotiin ja nukkumaan ja aamulla takas töihin. Sit firma meni huonoon jamaan ja sain monen muun kanssa loparit ja erorahan. Nyt kärvistelen kotona koneen äärellä päivät pitkät. Ei töihin ole kiiretta kun olen säästänyt rahaa sen 6 vuotta kun olin töissä. Mihinkä sinkku sitä muka rahaa tarvii ja vois tuhlata kun ei käy missään muualla kuin kaupassa. Vuokra ja sähkölaskut voi maksaa netissä joten pankkiin ei tarvii mennä. Baariin yksin ei jaksa mennä joten rahat säästyy siinäkin.
Mulla huono palkka ja aloitin vasta 2 kk sitten tässä työssä. Rahaa menee dvd:in kun ostelen joitakin sarjoja mitä haluan. Ei sitten juuri muuhun vapaa-aikaan. Ruokaan ja laskuihin.
Ei YTM:lläkään pelkkää juhlaa ole.
Mun rutiini:
Viikonloppu.
Fiilis ihan katossa, kova meno, ollaan pokaamassa naisia ja pitämässä hauskaa. Koitan pokata mahdollisimman hyvännäköisiä naisia ja yleensä tarkoitus saman illan aikana saada homma hoideltua. Sen jälkeen on aika voittajafiilis aina. Jos ei tarpeeksi hyvää naista löydy niin menen mieluummin yksin kotiin.
Ma - Pe
Paluu arkeen ja kaamea tiputus maan pinnalle. Surkea fiilis aluksi mutta rutiinilla vetää työviikon läpi ja ainoastaan mielessä odotus viikonlopusta.
Onhan tää tapahtumarikasta ja jännää, juttuja ja kerrottavaa riittää vaikka muille jakaa, mutta kun miettii niin aika säälittävää kyllä omalla tavallaan tämä munkin elämä. Pimpsa ja hauskanpito vaan mielessä koko viikon.. Välillä kelaa että olis paljon järkevämpää seurustella jonkun kivan naisen kanssa ja jättää nää viikonloppu hölmöilyt.
Meinasin just sanoa että terveisiä atn:ltä täältä korvesta.. mutta tajusin etten ole ATN koska alakerran haulikolla ikkunasta ampuva huumausaineriippuvainen yritti iskeä 3 kk. sitten meikäläistä ja viimeviikolla Siwassa vaippahousuinen hampaaton 80v. mies lähenteli kassa jonossa... nyt kysyn näin of topic kelle annan pimpsaani ensinnä?
noista. Tule pois sieltä korvesta ihmisten ilmoille niin löydät kyllä seuraa.
Anna pimpsaa mulle.
palstalla huumorintajua?...ei se ei voi olla mahdollista
Minä panen tässä tilanteessa ketä tahansa, missä asut? Olen äärimmäisen epätoivoinen, komea ja normaalipainoinen 30-vuotias ATM.
Totta se on, joskus suorastaan hervotonta heittoa. Naamiotu vain niin taitavasti että harva löytää.
Mulla vähän ristiriitaiset ajatukset et kumpi sit parempi, työviikko vai viikonloppu? Töissä on joinakin päivinä todella kivaa jos hommat on helpot ja kaikki kivalla tuulella. Sillon se viikonlopun tulo saattaa joskus jopa vituttaa hieman. Sit taas kun on viikonlopun viettäny omissa oloissaan (nettaillu, käyny salilla, lenkkeilly ja kirjoja lukenu), niin alkaa aina miettimään et muut ne vaan riemusta repeää kun ssaavat isoissa kaveriporukoissa pyöriä kaupungilla pinessä sievässä ja nauru vaan raikaa. Itsekkin tollasesta pidän ja onhan mulla kokemustakin, enhän muuten osais kaivata sitä, mutta työnperässä muuttaneella vain ne kaverit puuttuu. Voihan ne naapuritki miettiä et miks nuori tyyppi juoksee tuulipuvussa lenkkipolulle joka viikonloppu ku normi nuoret juoksee alkon kautta kotibileisiin ja sieltä baariin. Sunnuntai iltaisin stressaan yleensä vaan sitä et taas työkaverit kyselee et mite viikonloppu meni. Varmaan pitäs alkaa jo valehtelemaan.
Vähän samantapaista munkin elämäni on. Työssäni olen hyvä ja saan siitä jatkuvasti kiitosta. Se kohottaa itsetuntoa. Saan myös ihan hyvän korvauksen työstäni, joten rahaa oman asunnon maksamiseen ja ihan hyvinvoivaan elämäntapaan. Vaikka työssäni olen sosiaalinen, olen yksityisesti ujo. Niinpä -yllättätys yllätys- en ole löytänyt itselleni elämänkumppania. Aivan kokematon naisten suhteen en ole, mutta parisuhteeseen asti en koskaan ole päässyt. Olen nyt suosiolla lakannut hakemasta pettymystä toisestensa perään. Vietän viikonloput omia juttujani (lukeminen, lenkkeily, musiikin kuuntelu, elokuvien katselu yms) tehden ja olen pikku hiljaa alkanut hyväksyä sen tosiasian, että vietän ehkä loppuelämäni yksin. Lohdutusta olen löytänyt kirjallisuudesta, jota luen paljon. Kirjallisuuden fiktiiviset hahmot ja kuolleet kirjailijat ovat minulle monessa mielessä läheisempiä kuin elävät ihmiset.Vuorvaikutsuhteita olen löytänyt (ulkomaalaisilta) kirjallisuussivustoilta, joissa olen keskustelut lukemistani kirjoista. Lisäksi olen alkanut meditoida ja tutustunut buddhalaiseen perinteeseen. Minusta tuntuu, että olen löytämässä rauhan.
Näitä viestejä on mukava lukea. Tuo on todella mahtava tunne kun voi vain myöntää itselleen,ettei ollut parisuhde tyyppiä ja lakata haaveilemasta mistään toivottomasta. Sen jälkeen voi lopettaa myöskin baareissa ravaamisen ja keskittyä seesteisen mielen tuomaan hyvänolon tunteeseen. Ikäänkuin hypätä pois oravanpyörästä ja siirtyä flow tilaan,sen kun ihailee maisemia ja katsoo mitä elämä tuo tullessaan.
on luovuttamista.
Se on luovuttamista vain jos katsoo,että parisuhde on se voitto.. Muussa tapauksessa se on vain sitä,että ymmärtää lopultakin oikeasti sen mikä olisi pitänyt ymmärtää jo aikaa sitten.
Onhan tuossa varmaan välimuotojakin. Ravaa "seesteisellä mielellä" baarissa silloin kun ravaa.
Itellä nimenomaan nämä viikonloppu illat, varsinkin tämä lauantai on kaikkein parasta laatuaikaa itseni kans. Jotenkin tämä upea rauha mikä mulla tässä on kun saa vaan tsillailla ja taustalla soi hyvää musaa, taikka soitella skebaa ynnä muuta.. sekä iltapäivän treenien tuoma endorfiinikin taitaa jyllätä vielä, niin nämä on oikeen niitä hetkiä mitä jäis kaipaamaan parisuhteessa. Ja sitten vielä se kun tietää,että huomenna kukaan ei tuu repiin mua mihkään kyläilyreissuille, vaan saan edelleen touhuta omiani ja vain sitä mistä pidän.
Täytyy vaan löytää nainen, joka viihtyy kotona eikä ole juuri koskaan menossa mihinkään. Niitäkin on olemassa.
Naiset on yleensä sähköjäniksiä, jotka pitkästyvät heti jos aina ei ole "toimintaa"
Tekipäs gutaa tollainen pieni 4.4 km:n lenkki. Eihän se paljon ole, mutta hiki tuli ja tästä se kunnon kohottaminen lähtee. Mullakun on aika huono kunto. Nyt meinasin tässä ottaa sellaisen projektin, että ikieni 35-40 välisenä aikana pääsisin elämäni huippukuntoon. Eli siis nyt seuraavan 5 vuoden kuluessa. Tähän sisältyy lenkkeilyä, kuntosalia ja talvisin hiihtämistäkin. Tavoite on saada kroppa kuntoon niin että ehkä joku vetävä mimmi voisi minusta kiinnostua iästäni huolimatta. Sen tiedän että olen nuorekas.
Sitten päätin että alan säästämään silmien laserleikkaukseen, missä korjataan näkö. Ei sitten tarvitse silmälaseja enää pitää vasta kun sitten vanhana kun vanhuusnäkö iskee. Mutta on tässä vielä vuosia joita voisi ilman laseja olla. Sitä ennen saatan vaihtaa piilolinsseihin ja/tai tyylikkäämpiin sankoihin.
Kyllä muuten huomaa miten liikunta pistää aivot toimimaan ja tulee hyvin keskittynyt ja upea olo. Endorfiinit toimii! Kannattaa harrastaa liikuntaa!
Tästä se lähtee!
Olen ajatellut tuhlaavani kauhean määrän rahaa johonkin etelän matkaan kesällä. Viikko tai pari jossain hyväs hotellis meren rannalla mis auringo paistaa ja tarjoilu pelaa. Emmä halua ostella mitään asuntoja tai autoja. En omista ajokorttia edes. Olen päättänyt hemmotella itseäni kunnolla.
hyvältä. Kokeile myös paikallisia naisia.
hyvä investointi