Olen elänyt monessa suhteessa elämäni aikana ja jotkut olleet onnellisia ja jotkut ei.
Nykyisin elän naimisissa ja olen 37-vuotias. Olen ihan ok töissä ja mitään ei pitäisi olla meidän keskiluokkaisen elämän varjona.
Jotenkin nykyisin tuntuu, että tukehdun. Jos elämä on tässä ja ainut mitä voin tehdä, on jatkaa tätä seuraavat vuosikymmenet, jonka jälkeen elämä on ohi.
Sen tukehtumisen takia olen alkanut etsiä näitä kakkosia elämääni.
Se tunne jonka saa siitä, että joku uusi ihminen huomioi sinut on huumaava. Tunnet, että elät taas.
En halua erota, mutta en halua myöskään tukehtua.
Kakkosille pitää kertoa mitä suhteelta haluat. Ei saa luvata liikaa ja antaa se mitä lupaa. Samoin vaimo pitää ottaa huomioon ja antaa mitä hän haluaa.
Minusta on ok jos vaimo tekee samoin, en voi tietenkään ajatella asiaa vain omasta kannastani. Emme ole koskaan asiasta varsinaisesti keskustelleet, mutta molemmat tietää missä mennään.
Olen kysynyt eräältä suhteeltani miten hän sen koki ja hän pitäny itseään mitenkään hyväksikäytetyksi.
Mitä haluan sanoa, on se että uskottomuus ei aina ole huonoa ja tuomittavaa, jos siihen osallistuvat tietää missä mennään ja ei luvata liikoja mitä siitä tulee. Kaikenlainen hyväksikäyttö on tuomittavaa.
Nykyisin elän naimisissa ja olen 37-vuotias. Olen ihan ok töissä ja mitään ei pitäisi olla meidän keskiluokkaisen elämän varjona.
Jotenkin nykyisin tuntuu, että tukehdun. Jos elämä on tässä ja ainut mitä voin tehdä, on jatkaa tätä seuraavat vuosikymmenet, jonka jälkeen elämä on ohi.
Sen tukehtumisen takia olen alkanut etsiä näitä kakkosia elämääni.
Se tunne jonka saa siitä, että joku uusi ihminen huomioi sinut on huumaava. Tunnet, että elät taas.
En halua erota, mutta en halua myöskään tukehtua.
Kakkosille pitää kertoa mitä suhteelta haluat. Ei saa luvata liikaa ja antaa se mitä lupaa. Samoin vaimo pitää ottaa huomioon ja antaa mitä hän haluaa.
Minusta on ok jos vaimo tekee samoin, en voi tietenkään ajatella asiaa vain omasta kannastani. Emme ole koskaan asiasta varsinaisesti keskustelleet, mutta molemmat tietää missä mennään.
Olen kysynyt eräältä suhteeltani miten hän sen koki ja hän pitäny itseään mitenkään hyväksikäytetyksi.
Mitä haluan sanoa, on se että uskottomuus ei aina ole huonoa ja tuomittavaa, jos siihen osallistuvat tietää missä mennään ja ei luvata liikoja mitä siitä tulee. Kaikenlainen hyväksikäyttö on tuomittavaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vieraissa käynti voi jopa parantaa suhdetta. Näin ainakin meillä
on ihan pakko kysyä, miksi pitää olla suhteessa, jos kerran pitää pettää?
Näiden nyrjähtäneiden persoonien "pitää" olla parisuhteessa, koska muuten niiden addiktio "saalistamisesta" ja alistamisesta ei tuo tyydytystä. Ap:n kaltaista voisi verrata vaikka pelihimon riivaamaa onnetonta, joka saa saman tunteen pelaamisesta .
Jos ap olisi sinkku, niin se uuden naisen kaataminen ei tuntuisi yhtä hyvältä, kuin tietoisuus siitä, että pettää vaimoaan. Se on se juttu. Sairaus.
Hyvin kirjoitettu. Tämä pätee varmaankin minun jo menneeseen suhteeseen. Tuo uusi nainen naapurirapusta oli exäni uusi ja varmaan kiihkeä suhde niin kauan kuin minä olin mukana kuviossa. Luulen että nyt miehen pitää saalistaa taas seuraava ja pettää tätä naista koska tuo petos on se joka koukuttaa. Suhteeseen liittyy myös henkistä riistoa: välittömästi kun mies aloittaa uuden rinnakkaissuteen, joutuu tämä nykyinen henkisen väkivallan kohteeksi koska rakkaus kohdistetaan aina siihen tuoreeseen.
Aloittajan kannattaisi sopia vaimonsa kanssa ns. avoimesta suhteesta, jossa molemmilla voi olla ulkopuolisia suhteita. Sitten pitää tosiaan muistaa olla rehellinen myös niitä kakkosia kohtaan. Tulee selvästi kertoa, että suhteella ei ole mitään tulevaisuutta muuta kuin seksisuhteena. Parasta olisi, jos myös kakkosella olisi parisuhde. Vapaan ihmisen ei kannattaisi ryhtyä suhteeseen varatun kanssa missään tapauksessa, ei vaikka saisi heti aluksi tietää, että kyseessä on vain seksisuhde. Ainakin naisilla tunteet tulevat kuitenkin mukaan ja se on näissä suhteissa tosi surullista.
Siis etsi seuraa varatuista ja ole rehellinen kaikille osapuolille, myös itsellesi.
Hyvin sanottu. Ja lisäisin vielä että vientiä riittää vielä reilusti yli seitsemänkymppisinäkin jos vaan kunto kestää. Eli pidä itsesi kunnossa ja komeana,ja muista ennenkaikkea rehellinen ja avoin keskustelu vaimon kanssa.
Hyvä ap,
elät kriisin keskellä. Kriisi on t ä y s i n normaali elämänkaareen liittyvä juttu joka tulee kaikille. Kriisiin reagoimisessa on eroja.
Olet valinnut täysillä elämisen tunteen hakemisen liittosi ulkopuolelta vaikka saman asian voisit saada myös sen sisäpuolelta. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole rakentavin, vaikkakin jännittävämpi. Jälkimmäinen sitä vastoin on työläämpi mutta usein pitkässä juoksussa paljon palkitsevampi. Kiteytettynä voisi sanoa että uskottomuus on kuin leikki-ikäisen housuun pissaaminen kesken pihaleikkien talvella: lämmittää hetken, mutta kylmettyessä se tavara on sieltä housuista siivottava kuitenkin.
Suosittelen myös avointa keskustelua vaimosi kanssa. Tavallisen arjen keskellä kumppanin huomiointi ja kuuntelu tuppaa jäämään askareitten jalkoihin. Mutta ongelman purkaminen tässä vaiheessa on taatusti helpompaa kuin silloin kun jäät kiinni uskottomuudesta. Ja jossain vaiheessa jäät aivan varmasti, tavalla tai toisella.
Avoin suhde voi toimia hyvinkin, mutta edellyttää ettet ole päättänyt siitä yksin. Pettämisen julki tullessa helv**ti pääsee valloilleen usein ei niinkään pettämisen, vaan valehtelemisen takia koska petetty joutuu kirjoittamaan oman historiansa uudelleen, eikä taatusti pysty luottamaan mihinkään mitä pettäjä hänelle kertoo.
Toivottavasti et sotke asioitasi.
Lukekaapa asiantuntijoiden mieipiteitä salasuhteista.Kaikki yksikantaan samaa mieltä.Eli pitävät sitä erittäin huonona asiana ja epävarmojen ihmisten itsekkäinä tekoina.Nimenoman itsekkyyttä siellä on korostettu.Ja ovat täysin oikeassa.
Joka harrastaa seksiä monen kanssa ja ei halua sitoutua tulee lopulla juuri niin kuin isnä. Hän voi rakastua ja luulee että nyt tämä sihde kestää. No jokaisessa suhteessa on se romanttinen vaihe mutta sehän ei kestä loputtomiin. Nämä itseänsä moneen suuntaan janeet ovat näitä lastuja lainehilla ja tuulten viemiä. He alkavat ennen pitkää kokea vakiintuneet parisuhteen tunkkaisena. Heitä ajaa jokin levottumuus koko ajan takaan. Näitä on moraalin rappion seurauksena paljon.
Jumalan säätämä aviolittomoraali kunniaan.
Jumalan vai kirkon?
Niin jumalahan ei ole kirjoittanut tänne meille oppaaksi mitään raamattua tai moraaliohjeita. Kaikki on ihan tavallisten ihmisten kirjoittamia. Jokanen oman mielensä ja käsityksensä mukaan.
Ne ohjeet on monet ihan hyviä ja järkeviäkin, mutta myös tosi vanhoja ja siksi osittain mahdottomiakin noudattaa.
Edelleenkin maailmassa on ihmisiä jotkä näkevät näkyjä ja voisivat kirjoittaa niistä oman raamatun. Heidät vaan nykymaailmassa ohjataan hoitoon, usein diagnoosi on skitsofrenia.
Kirkon kirjoitukset on ihan tavallisten pulliaisten kirjottamia sääntöjä joilla saa hallittua isoja joukkoja ja heidät saa puhuttua kannattamaan aatetta.
Niin teki muuten Hitlerkin.
En halua ivata, enkä herjata, jokainen uskoo johonkin ajatukseen elämässä ja olemassaolossa. Minäkin.
Koen hyvin samalla tavalla kuin aloittajakin. Neuvot, että pitää tehdä jotain omalle suhteelle kuulostavat järkeviltä vaan eivät välttämättä ole toteutettavissa. Elän vaimoni kanssa kohtuullista arkea. Seksiä meillä ei ole ollut kuitenkaan aikoihin. Se vaan hiipui pois olematta koskaan mitenkään erityisen onnistunutta. Parhaimmat seksikokemukseni olen saanut salasuhteissani :)
Vaimoni todennäköisesti aavistaa jotain, mutta koska olemme jo olleet todella pitkään yhdessä niin viisaana ja fiksuna hän ymmärtää olla tekemättä tikusta asiaa. Kaipa hän kokee, että kuulumme yhteen. Siihen ajatukseen minäkin olen sopeutunut.
Vaikka salasuhteissani on ollut suuria tunteita ja eron myötä järkyttäviä sydänsuruja, niin koskaan en ole vakavasti harkinnut vaihtaa vaimoa salarakkaaseen. Miksikö? Koska salarakkaani ovat olleet vuosia, vuosikymmeniäkin minua nuorempia. Olen tehnyt heille tiettäväksi jo alussa, että minua ei saa kokonaan, ja että heillekään ei ole tulevaisuutensa kannalta järkevää sortua minuun ajatellen minun olevan heidän tuleva miehensä. Näillä eväillä ovat suhteet alkaneet päättyäkseen ennen pitkää omaan mahdottomuuteensa.
Jokainen suhde on ollut ihana. Tiedän toki, että olen aiheuttanut ilon ohella myös tuskaa, mutta en kuitenkaan kadu, koska jokaisella salarakkaistani on ollut täysi vapaus ryhtyä tai olla ryhtymättä suhteeseen kanssani. Heidän motiiveistaan en tiedä (niitä kyllä ihmettelen, koska kuka tahansa heistä olisi saanut vapaankin ), mutta olen yrittänyt elää jokaisen annetun hetken täysillä.
Olen paatunut. Tiedostan, että etsin parhaillaankin uutta salasuhdetta. Ehkä sitä ei enää synny, koska jossakinhan se nuortenkin naisten raja menee (vain nuoret kiinnostavat minua). Vääjäämätön vanhuuden tulo heikentää markkina-asemaani :) Mutta niin kauan kuin kelpaan, niin kauan suhteilen.
Mun mielestä jokainen voi elää ja tehdä hyvällä omallatunnolla sellaisia valintoja kuin haluaa, KUNHAN pitää huolen siitä, että oman elämän valinnat eivät ole toisten ihmisten selkänahoista pois.
Aloituksessa kalskahti aika pahasti korvaan se, että aloittaja pitää itseään reiluna, koska kertoo kakkosille tilanteen realiteetit ja sen, mitä ei kannata/kannattaa odottaa. Pitää vielä sanansa.
Oletko samalla tavalla kertonut vaimollesi realiteetit ja sen, missä teidän elämä menee? Vai luuletko/kuvitteletko, että hän on samaa mieltä ja hyväksyy asian?
Jos hän hyväksyy ja asiasta on avoimesti keskusteltu, ei teidän valinnoissa ole mitään väärää tai pahaa. Avoin liitto on liitto muiden joukossa. Silloin vain uskottomuus-palsta ei ehkä ole oikea asioiden käsittelyyn.
Uskottomuudessa keskeistä on se, että toimitaan toisen selän takana, valehdellaan, pimitetetään ja petetään. Sen on jotain aivan muuta kuin avoimen liiton reilut ja yhdessä sovitut pelisäännöt.
Pettävä mies/nainen on pettäjä, vaikka olisi kuinka fiksu tai analyyttinen. Vaikka kuinka yrittäisi elää hienosti ja toiset huomioon ottaen. Ja suurin osa ihmisistä ei pidä pettäjiä arvossa, olivat nämä kuinka hienoja ihmisiä itsensä mielestä.
Jos ap ei ole keskustellut vaimonsa kanssa tilanteesta, kannattaa silmäillä joitakin sivustoja, joissa pettämisestä puhutaan asiallisesti. Tällä palstalla sitä keskustelua ei juurikaan käydä. Pettämällä tekee parisuhteen kannalta pahimman mahdollisen teon puolisoaan vastaan. Oli pettäjä kuinka hieno ihminen tahansa, niin sitä asiaa ei vain pääse karkuun. Pettäminen sattuu ja aiheuttaa kipua ja tuskaa, ja pettäjä on se henkilö, joka sen kivun tuottaa.
Hyvin kirjoitettu, mutta mitä kun tämä yksi tai useampi salasuhde tulee puolison tietoon. Oletteko pettäjät ajatelleet asiaa yhtään pidemmälle? Meillä miehen salasuhde tuli esille yhden ulkopuolisen kautta, joka ystävällisesti tuli kertomaan minulle. Hän ei ole minulle sukua eikä edes ystävä tai naapuri. Nyt ollaan siinäpisteessä, että haluan eron. Meillä ei ole ollut avointa suhdetta ja en tällaista alaarvoista käytöstä voi missään tapauksessa hyväksyä. Mies kyllä yrittää tehdä kaikkensa, että saisi minut ja lapset jäämään, mutta olen tehnyt päätökseni. Mies teki omansa kun aloitti salasuhteen sekä valehteli menonsa ja minä omani kun lopetan meidän suhteen. Omaisuus menee jakoon ja mikä ihmeellistä en edes tunne sääliä miestäni kohtaan. Ainut asia mitä tunnen häntä kohtaan on viha ja inho. Vaikka hänen suhteensa paljastumisesta on kulunut aikaa jo kohta vuosi niin silti tunteeni ja luottamukseni miestäni kohtaan ei ole palannut. Mies teki juuri niin kuin tekin, joten toivokaa parasta ja pelätkää pahinta sillä kun salasuhde paljastuu ei siitä ole paluuta entiseen "turvalliseen" elämään.. Meidän suhteessamme oli seksiä, joten se ei ollut syys. Mies ei ole edes keksinyt mitään syytä miksi oli aloittanut salasuhteen ja sitä jatkanut.Jokainenhan meistä tietää miksi? Jännitys, uutuuden viehätys jne.. syitähän on paljon..
Olen miettinyt, pääsemättä mihinkään lopputulokseen.
Toisaalta olen ajatellut että sillä ei ole väliä ja jatkan elämääni siitä eteenpäin. Toisaalta en halua erota ja jatkaa elämää kuten tähän asti.
Siinä se ristiriita juuri onkin. Kai kukaan pettäisi, jos tämä olisi selvää. Eli jos ei ole onnellinen niin erotaan ja etsitään jotain uutta elämään. Mutta kun ei ole varma tunteistaan, toisaalta puolison kanssa on pitkä historia ja paljon hyvääkin elettynä yhdessä.
En ole mitenkään onnellinen tässäkään tilanteessa, jossa jokin sisäinen tuli pakottaa etsimään uudestaan ja uudestaan sitä mitä kuitenkaan ei voi tällä touhulla saavuttaa.
Se että pettäjä pettää yhä uudestaan on totta. Varsinkin jos ei jää kiinni. Se tunne jonka siitä saa tylsän arjen keskelle ja ei jää edes kiinni, on liian voimakas.
Kai tästä joskus vielä järkiintyy. Se onko mitään enää jäljellä nykyisestä elämästä jää nähtäväksi. Mutta niin tai näin itse aiheutettua kaikki.
Parisuhteen ongelmista keskustelusta ei tule mitään vaimon kanssa. Hän ei vain suostu puhumaan ongelmista. En enää edes yritä.
Jo jos siitä kerran noin kovat kicksit saa, niin taidanpa minäkin kokeilla ja pettää vieraissa juoksevaa miestäni. Viis siitä mitä hän siitä ajattelee, jos jään kiinni. Vitut muista, kunhan MINÄ vaan saan sen ihanan tunteen arkeni keskelle.
Ap:ltä kysyisin, mitä tarkoitat tukehtumisella. Mitä halauat elämääsi näiltä kakkosilta ja mitä varten juuri kakkosilta, eikö ole mitään muuta tapaa löytää elämän mielekkyys.
Itse ymmärärän, että elämä on matka, joka kulkee omaa latuaan nuoresta ihmisestä perheen perustamiseen ja yhteiseen vanhuuteen, mutta ei sen tarvitse olla tukahduttavaa, eikä tylsää.
Pettämisestä en suvaitse, sillä en usko sen auttavan yhtään mihinkään, sillä kyllä tämän toisenkin ihmisen kanssa elämä kulkee juuri sitä samaa latua vanhuuteen.
Karkuun vanhenemista kukaan ei pääse, vaikka vaihtaisi kumppania lähes joka vuosi, saa vain paljon pahaa aikaan.
Tukehtumisella tarkoitan sitä ahdistuksen tunnetta joka tulee ajoittain. Opiskeluaikana oli elämä edessä ja tapahtui kaikkea. Valmistui, pääsi töihin, tapasi uusia ihmisiä. Koko ajan oli jotain mitä odottaa.
Nyt käyt töissä, elät elämääsi ja oikeastaan mikään ei muutu. Samaa jatkuu ja jatkuu. Huomaat kymmenen vuoden kuluneen...
Silloin haaveili siitä kaikesta mitä sinulla nyt on, nyt sen saavutettuasi huomaat ettei se tuonut sitä mitä halusi sen tuovan. Onnellisuutta.
Se että vaihtaisi vaimoa ei toisi kuitenkaan sitä sen enempää. Arki muuttaa taas kaiken samaksi.
Kakkoset tuovat muiston ja haaveen siitä mitä joskus oli, vaikka silloin ei ollut mitään. Sitä on tukehtuminen. Olemalla tässä en kohta ole enää tässä, mutta muuttaakaan ei sitä pysty.
Ehkä syy on siinä että todellakin on vain MINÄ kuten joku asian ilmaisi. Mutta minulla ei ole kuin yksi elämä.
Ehkä ja näin kai onkin, kaikki on pelkästään pakoa todellisuudesta. Saamalla uuden ihastuksen elämäänsä, saa jotain mikä saa sinut irti siitä nykyisyydestä jossa elät.
Eli suomennettuna etsit onnellisuuden syvintä olemusta naisten jalkovälistä? Kuvitteletko oikeasti, että orgasmi uuden sutturan kanssa on se onnellisuusjuttu?
Sinähän olet sitten vaan ihan tavallinen häntäheikki, joka haluaa pitää vaimon pönkäämässä kulisseja ja tarjoamassa kotipalvelua, sekä varalta hoituriksi siinä tapauksessa, että vanhenet ja saat vaikka parkinsonin, tulet impotentiksi ja saat keuhkoahtauman ja infarktin.
Arvaapa, mitä vaimot tekevät silloin, kun saavat sinunlaisista tarpeekseen?
On jotenkin lohduttavaa, että on täsmälleen samoin ajattelevia ja kokevia kuin minäkin. Tsemppiä sinulle ap!
Ilmiselvästi elämäsi on tylsää puurtamista vuodesta toiseen,. Ei mikään ihme, että ahdistus hiipii. Etsit onnea sivusuhteista, löytämättä silti kuin hajun menneisyydestä. Mitäpä jos pistäisit elämäsi todelliseen remonttiin? Alkaisit elää tässä hetkessä? Sillä ainoastaan tämä hetki on todellista. Mennyt on mennyttä eikä nyt voi elää tulevaisuutta.
Myös vanhempana voi tavata uusia ihmisiä, keksiä kaikenlaista kivaa mitä odottaa. Jopa opiskella uuden mielenkiintoisen ammatin ja hakeutua töihin. Joku viisas on sanonut, että ihminen jaksaa olla kiinnostunut max 5 v töistään. Sitten hän kaipaa uusia haasteita. Ilman haasteita elämästä todella tulee ennenpitkään tylsää. Niin myös parisuhteesta, jossa ei ole muutosta. Parisuhde kaipaa muutosta viimeistään 12v päästä. Ellei sitä saa järjestettyä suhteeseen, on ero ainoa vaihtoehto. Muuten alkaa ahdistaa ja tukehtuu.
Astmapiippu ja antihistamiini auttaa, jos hengitystiet tukkeutuvat. Mutta ensin lekuriin. Voip olla muutakin diagnosoitavaa saman tien.
Aloittaja pelkää selvästi vanhenemista ja tuntee tukehtuvansa, koska elämä ei keski-ikää lähestyttäessä olekaan samanlaista kuin nuorena. Nuoria tyttöjä/naisia, tukehtumisen tunne siitä, että nuorena kaikki oli edessä ja elämässä oli säpinää jne.
Kasva aikuiseksi. Ei aikuisena olo ole synonyymi tylsyydelle. Jokainen voi itse valitan, miten hyvän tai huonon aikuisuuden haluaa elää. Sinä olet mielestäni valinnut aika huonon aikuisuuden mallin, josta viime kädessä kärsit itse huonona olona ja tyytymättömyytenä. Eikö kannattaisi hoitaa vaiva jatkuvan laastaroinnin sijaan? Niin tekee aikuinen ihminen. Aikuinen ei viitsi kärvistellä ja kiemurrella vaan tekee asioille jotain.
Näin se juurikin on.
Rakastan vaimoani ja hän on juuri se mitä haluan, mutta miksi tarvitsee etsiä jotain mitä sinulla jo on.
Haluaisin lopettaa, mutta en siihen pysty. Tai oikeastaan päättänyt lopettaa jo monta kertaa, mutta kun mahdollisuus tulee eteen, niin se vie mukanaan...
Saako tähän ongelmaan apua jostain?
Tuohon kun tietäisi vastauksen olisi monenkin ihmisen elämä paljon helpompaa. Se, että ihminen tuntee itsensä onnelliseksi on aika harvinaista. kaikillahan se ei tarkoita sitä ydinperhettä ja suhdetta jotkut ovat onnellisimpia yksin toiset taas suhteessa. Se että löytää sen oikean ihmisen jonka kanssa tuntee olonsa ehyeksi ja kokonaiseksi on harvinaista sillä moni suhdehan on solmittu nuorena jolloin ihminen ei ole monestikkaan tarpeeksi kokenut ja kypsä tietämään mitä elämältä tahtoo ja mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. uskoisin monen siksi ajautuvan pettämään jossain vaiheessa elämää. Vanhemmiten kokemuspohja ja elämänkatdomushan on toisenlainen kuin nuorena. Se taas tuleeko jostain ihmisestä tyytyväistä ja onnellista koskaan sitä on vaikea kenenkään meistä tietää. Itse ole eronnut pettäjästä ja pohtinut näitä asioita paljon. En jäänyt siihen suhteeseen koska tapahtumien jälkeen tajusia etten itsekkään ollut onnellinen tukehtumisen tunne kasvoi myös minulla. Elämäni helpottui eron jälkeen ja oli helpompi hengittää kun olin myös itselleni rehellinen ja onnellisuus sitä ole tänä päivänä se tunne on todellakin vaåauttava.
Jos suhde puolisoon on kaikin puolin kunnossa ei ole tarvetta salasuhteille, jos hakee salasuhteita kannattaa erota ensin puolisosta ja oleskella ihan yksin, niin mieli puhdistuu ja selkiytyy ja uusi mahdollinen suhde voi alkaa puhtaalta pöydältä , rehellisesti,