Olen huomannut eräänlaisen kahtiajaon naisissa: joko tykkäävät tosi paljon, tai sitten ei todellakaan. En ole ulkonäöltäni kaikkein miehekkäimpiä, mutta vastaavasti sitten naisellisen huolehtiva ja empaattinen. Sängyssä pystyn kyllä miehen työhön, ehkä ei jaksa seisoa niin kuin testohirmuilla, mutta tyydytän sitten muuten. Ennenkaikkea olen hellä ja hoidan hyvin lapset.
Olen melko tyytyväinen itseeni tälläisenä: jos olisin maskuliinisempi, niin se toisi helposti muassaan tarpeen kilpailla ja päteä, ynnä valloittaa. Vanhempana iskisi eturauhassyöpä.
Olen melko tyytyväinen itseeni tälläisenä: jos olisin maskuliinisempi, niin se toisi helposti muassaan tarpeen kilpailla ja päteä, ynnä valloittaa. Vanhempana iskisi eturauhassyöpä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä sinulle sopii maskuliinisempi nainen ja mies. Itse en innostu ollenkaan femiinisistä miehistä.
Mistä sinunlaisia löytyy? Etsinyt ja huhuillut mutten löytänyt. Lapsia ei ole mutta minussakin tarpeeksi.
Itse olen mieltänyt itseni metroseksuaaliksi. En tosin fyysisesti kuten termi lähes poikkeuksetta käsitetään, vaan henkisesti. Toiset tykkää, toiset ei niin kuin itsekin totesit.
Kaltaisesi oikeasti tosimiehet ovat niin harvassa. Naisellisuutta naisessa ei vähennä miehen feman-ominaisuudet, pelkkää harhaa. Minusta kaltaisesi olisi parasta mitä nainen voi löytää. Jokainen on vahva omana itsenään, ei muiden rimoja kiipeillen.