Seurustelen henkilön kanssa, joka on saman ikänen, ku minä... Kaikki on mennyt hyvin, ollaan oltu vasta pari vuotta yhdessä... Mutta puol vuotta sitten kultani muutti ruotsiin... ollaan sen jälkeen nähty vain kerran... silloinkaan hän ei ollut täällää kuin viikon... Onneksi hän tulee taas kohta tänne, vähän pidemmäksi aikaa... Uskottomuuttaa ei ole tapahtunut, ja toivon ettei tule tapahtumaankaan... Haluaisin muuttaa hänen luo, mutta en voi sillä minulla on opinnot kesken... Miten pitäisi toimia...? Sydän sanoo luultavasti, että jaksasin odottaa... Mutta hän pääsee muuttamaan takaisin suomeen vasta noin 10kuukauden päästä, kun täyttää 18... Sinä aikana en näkisi häntä kuin kaksi kertaa... Osaisiko joku neuvoa...? Toivon, että joku myös mailisi minulle.... ja haluaisi kuunnella...
nään kultani erittäin harvoin
lapsonen
4883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minulla ja poikakaverillani on välimatkaa noin 600km, näemme siis tosi harvoin kun kummallakin koulut kesken..onneksi nyt kesällä saadaan olla yhdessä paljon. 10 kk ehkä kuulostaa pitkältä ajalta, mutta jaksat varmasti odottaa jos kuitenkin välillä näen kultaasi, edes muutaman kerran. meillä oli tässä viisi kuukautta ettei nähty ollenkaan...aika meni kuitenkin yllättävän nopeasti. ja puhelimethan on keksitty. Mielestäni sinun pitää nyt vain jatkaa kouluasi ja odottaa kunnes rakkaasi on taas kotona.
oletko varma, että tämä poika on sinulle se oikea? että tahdot todella 17-18-vuotiaana vain olla ja odottaa, että hän tulee jonain päivänä käymään? mielestäni se ei ole enää seurustelua, jos näkee kerran puolessa puolessa vuodessa. tästä tosin varmasti moni on eri mieltä. ymmärrän esim. jos avioliitossa toinen on työssä ulkomailla tms. mutta miettisin todella käyttäisinkö nuorena aikani vain odottamiseen, kun maailma tarjoaa niin paljon. itse elin kaukosuhteessa 19-20 vuotiaana, tosin näimme keskimäärin pari kertaa kuussa muutaman päivän, ja opin suhteesta paljon, mutta pitkän erossa olon aikana molemmat muuttuuvat ja matkustaminen edes takaisin on pidemmän päälle todella rasittavaa. me erosimme, kun vihdoin olisi ollut mahdollisuus olla yhdessä. huomasin, että emme todella tunteneet toisiamme emmekä olleet enää ne samat ihmiset, jotka vuosi sitten alkoivat seurustella.
sinä ilmeisesti et ollut rakastunut häneen, ainakaan kunnolla..jos rakastaa silloin jaksaa odottaa, ei siinä paljon ajattele että "maailmalla olisi niin paljon annettavaa". Entäpä jos kyseessä oleva henkilö sattuu olemaan se oikea? miksi enää katsella muita? eikö silloin kannattaisi vaan tunteiden viedä..?? tämä siis minun mielipiteeni.
Meillaä on välimatkaa melkein 4000 km ja nähdään harvoin,mutta on kestänyt jo kauan.