Välillä tuntuu, että on paljon rumiakin ihmisiä, jotka ovat löytäneet jonkun. Mutta missä sitten menee se raja, että joku on liian ruma, jota kukaan ei huoli? No raja menee minussa, mutta mietin, että onko muita, jotka tietävät olevansa rumia (ja nyt en puhu välttämättä ylipainosta. Itse oon normipainoinen, mutta muuten todella ruma.). Niin siis tietävät, että ovat rumia ja tietävät/uskovat, että se on syy siihen, ettei suhdetta vain pysty luomaan.
Sillä kyllähän kaikki haluavat kumppanin, jota on edes kiva katsella. Mutta rumilla ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia, koska ei siinä vaiheessa mikään luonteenpiirre auta, jos on ruma.
On se sikäli kypsää, että olisi haluja ryhtyä suhteeseen, mutta miehet eivät koskaan edes katso rumaan ihmiseen päin saati juttele.
Jotkut saavat itestään kivannäåköisen meikeillä, mutta mitä jos ei meikitkään auta. On vain tyydyttävä olemaan ruma ja hyväksyttävä se tosiasia, että elää loppuelämänsä yksin vain sen takia, että ainut asia mihin ei oikeasti voi vaikuttaa, vaikuttaa siihen, että kukaan ei sinusta kiinnosta.
Kyrpii.
Sillä kyllähän kaikki haluavat kumppanin, jota on edes kiva katsella. Mutta rumilla ihmisillä ei ole mitään mahdollisuuksia, koska ei siinä vaiheessa mikään luonteenpiirre auta, jos on ruma.
On se sikäli kypsää, että olisi haluja ryhtyä suhteeseen, mutta miehet eivät koskaan edes katso rumaan ihmiseen päin saati juttele.
Jotkut saavat itestään kivannäåköisen meikeillä, mutta mitä jos ei meikitkään auta. On vain tyydyttävä olemaan ruma ja hyväksyttävä se tosiasia, että elää loppuelämänsä yksin vain sen takia, että ainut asia mihin ei oikeasti voi vaikuttaa, vaikuttaa siihen, että kukaan ei sinusta kiinnosta.
Kyrpii.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Entä pitkien hiusten kasvatus ja naisellinen pukeutuminen? Totta kyllä, on naisia jotka ovat kuin perseestä repäistyjä, jolloin mitään ei ole tehtävissä, mutta nämä ovat yleensä vanhempia. Tuntuu, etteivät naiset ymmärrä, kuinka paljon esimerkiksi juuri pitkät, naiselliset hiukset lisäävät naisen seksikkyyttä, koska feministit ovat aivopesseet naiset siihen, että viimeistään kolmekymppisenä pitää leikkauttaa ruma lyhyt lesbotukka,
Aika monella tunnetulla feministillähän on pitkä tukka.
Oletko sinä vain tavallisen näköinen ihminen joka tuntee itsensä rumaksi vai ihan oikeasti ruma? Siis niin ruma että ihmiset huomaisivat sen, onko sinulle huomauteltu ulkonäöstäsi?
Oletko nyt varmasti yrittänyt kaikkesi? Ei todellakaan kannata luovuttaa vain sen vuoksi, koska kukaan ei tule livenä iskemään. Oletko pistänyt esim. iskuriin ilmoituksen jossa kerrot rehellisesti olevasi ruma nainen joka etsii tositarkoituksella rumaa miestä joka huolisi hänet. Jos pistät vielä tarpeeksi ison ikähaarukan siihen, niin varmasti alkaa satelemaan treffipyyntöjä miehiltä. Joukossa on myös ihan hyviä miesehdokkaita, vaikka paljon ala-arvoisia ehdotuksiakin varmasti mahtuu joukkoon.
Onnea etsintöihin!
No, olen itse ruma ja vielä lihavakin. Noita kompensoidakseni (huonoa) huumorintajua löytyy, joka ilmeisesti liian usein yrittää olla itseironiaa omasta kauheudestani. Ja se on kuulemma rasittavin piirre minussa...
Joten en usko, että voi olla liian ruma suhteeseen, mutta se luonne/asenne etc voi olla liian huono. Näin siis itselleni kerrottu.
"Sillä kyllähän kaikki haluavat kumppanin, jota on edes kiva katsella. "
En tiedä mihin dataan tuo väite perustuu, mutta itse ainakin haluan kumppanin, jonka kanssa viihdyn, jonka kanssa on kivaa ja mielenkiintoista. Kivoja tyyppejä on kiva katsella. Ihmisistä, joista välittää, on kiva katsella. Jopa ulkonäöllisesti mielenkiintoisempia ovat mielestäni persoonallisen näköiset, eikä niinkään "klassisesti kauniit".
Mene treffeille tällä palstalla kirjoittavan LordBoredomin kanssa, myös hän on ruma, lihava (omien sanojensa mukaan) ja harrastaa huonoon itsetuntoon perustuvaa itseironiaa. Olette kuin kaksi marjaa.
Olipas jotenkin rumasti sanottu, mistä tiedämme onko AP oikeasti ruma vai tunteeko vaan itsensä sellaiseksi vaikka ei oikeasti ole?
Voivoi tätä nykyajan ajatusmaailmaa, en jaksa edes rueta selittämään, kun näitä "rumuutensa" vankien kirjoituksia on niin usein.
Olen ruma. Minulla ei ole suuria vaatimuksia.
Jos saisin vanhan, mieluiten seniilin ukon, jolla olisi hyvä huumorintaju.
Olisi juttuseuraa. Asuttaisiin molemmat eri kämpissä.
Tavattaisiin silloin tällöin.
Miten määritellään ruma ihminen? Mielestäni kukaan ihminen ei ole ruma. Meikeillä ja pukeutumisella saa paljon aikaan ja korosta naisellusuutta.
Siitä huolimatta osa naisista ei halua meikata tai pukeutua hyvin. Uskovat ilmeisesti joko niin että pelkäävät kyseisen "huijauksen" paljastuvan tai sitten haluavat kelvata sellaisenaan eivätkä paranneltuna versiona.
Ymmärrän kyllä hyvin miksi. Itsekään en oikein usko että pystyisin kiinnostavuuttani lisäämään esim. pukeutumisella sillä minun päälläni mikään vaate ei näytä hyvältä, ei edes Bossin puku, mikään hiustyyli ei peitä tylsää naamaa, ja parta saa minut näyttämään vielä entistäkin synkemmältä.
Kuten ap kirjoittaa, että suhteissakin on rumia, niin se on totta. Eikä siinä mitään absoluuttista viivaa/rajaa ole. Eikä kyse ole niinkään asenteesta tai itsetunnosta tai edes itsevarmuudestakaan, vaan itsensä arvostamisesta. Se on minusta se pohja ja perusta.
Ja itsensä arvostamattomuus kuuluu jutuista, näkyy päällepäin ja sen aistii, vaikkei sitä osaa välttämättä edes huomata miksikään tälläiseksi. Sen kokee vaan epämiellyttävänä piirteenä toisessa.
Ja sanottakoot, että itse olen tätä huomannut kauniillakin naisilla ja tosi komeilla miehillä. Että ei se ulkonäöstäkään ole kiinni.
Ja itsensä pitää hyväksyä sellaisenaan kun on, että voi arvostaa itseään...siihen taas päästään tutustumalla itseensä.
Helppoa se ei ole, mutta mahdollista. Ja antaa elämään pysyvästi muutoksia muillekin osa-alueille. Lähinnä kuitenkin suhtautumiseen muita ihmisiä kohtaan. Ei näe muita ylemmiksi tai alemmiksi. Vaan itsensä tasaveroisena ihmisenä muitten tasaveroisten sekaan. Kukaan ei litistä enää, eikä tarvitse itse yrittää olla mikään sen erikoisempi kun muut. Voi olla se oma ihana itsensä. Siinä on maailman paras.
Mitä enemmän tutustun itseeni, sitä vähemmän itseäni arvostan ja sitä tyytymättömämpi itseeni olen.
Tutustutkin väärällä tavalla. Huomaat vaan huonot puolet. Minä ainakin huomaan sinussa jo kirjoituksiesi perusteella paljon hyviä asioita.
Arvostat muita ihmisiä ja sinussa on paljon hyvyyttä. Katkeruus ei ole pystynyt kaikkea nakertamaan. Osaat lukea muitten ihmisten kirjoittamaa ja kyseenalaistaa, silti keskustella rakentavasti.
Itsestä hyvät piirteet ei aina tunnu auttavan itseä mihinkään parempaan elämään. Mutta niitä ei voikaan nähdä itse. On vaan uskottava, että hyvä tuo hyvää.
Muistan kun ihmettelit, miksi minun pitää toitottaa jotain arvostamista. Se ei ole itsestäänselvyys...se on sinua. Ja sanon kun se välittyy tänne.
Erästä palstanaista lainatakseni,
"nuohan on ihan perusoletuksia"
Sama juttu täällä. Olisin takuuvarmasti paljon onnellisempi ja saavuttanut elämässä enemmän, jos en olisi koskaan harrastanut itsetutkiskelua. On yksioikoista väittää, että itseensä tutustuminen olisi automaattisesti tie itsensä arvostamiseen ja onneen. Ei se kaikilla mene niin.
Ajattelevainen ihminen osaa punnita hyvät ja huonot seikat myös omasta persoonastaan, vaikkei ihan kaikkea näkisikään. Jos huonot puolet ovat painavampia kuin hyvät, niin silloinhan peli on selvä. Heikkouksiaan voi tietysti yrittää parantaa tai kompensoida, mutta kaikilta se ei onnistu eikä kaikille asioille, kuten ulkonäölle, ole edes mitään tehtävissä.
Minusta ajatustensa perustaminen minkä tahansa uskon varaan on mielen laiskuutta, pelkuruutta todellisuuden edessä ja epärehellistä omaa itseä sekä muita kohtaan. Helppoa se tietysti on, kun sopivalla esioletuksella saa maailmansa näyttämään juuri sellaiselta kuin haluaa.
Tyhjän saakin pyytämättä.
Jos näkee itsensä vaan huonona, on huono ja piste.
Mitä sitä siis mihinkään veivaamaan. Elää minkä elää ja kuolee pois...
En minäkään tai kukaan muu taho maailmassa sitä pysty muuttamaan. Kyllä mäkin faktat tajuan. Mutta kuka sen faktan sanoo ja toteaa faktaksi?
Niin. Olympiakultaa voittanuttakin pidetään oletuksena ehjänänä ihmisenä, mutta sanoppa se Leo-Pekka Tähdelle.
Sekin on saanut kaikki varmaan tarjottimella...
Ei ole Tähti saanut kaikkea tarjottimella, mutta itsetutkiskelun osuutta hänen tilanteestaan emme voi tietää. Sen sijaan rankalla harjoittelulla on aika suuri osuus asiaan.
No jotainhanhan aukaisi Mertaranta ja tähdet-ohjelmassa.
Joillakin on vaan fyysisiä rikkoja, toisilla ne on henkisiä. Mutta usko ja tahto vie pitkälle.
Ja se ilmeisin vaihtoehto ei ole aina se avain. Mitään itsensä mielelle ei voi tehdä, vaan se pitää ajatella ja työstää.
Kaunis mieli-leffa on hyvä esimerkki ihmisen pään oikukkuudesta. Toisaalta myös siitä mihin se pystyy. Sitä voi soveltaa moneen.
Esimerkiksi aivohalvauspotilaalta saa toisen puolikkaan aivoista hoitamaan kummankin kehonpuoliskon motoriikan, kun harjoittaa. Miksi ajatuksiaan ei saisi myös muutettua ja näkisi maailman toisin kun ajatukset antavat ymmärtää?
Mitä haittaa siitä muka olisi? Olisiko vaarallista olla onnellisempi?
Aivohalvauspotilaat saavat terapiaa, ja John Nash oli poikkeuksellisen älykäs. Lisäksi epäilen että kyseinen elokuva oli Hollywoodin unelmatehtaan kaunistelema myös tuossa suhteessa. Lisäksi neurologia on vähän eri asia kun psykologia, ensimmäinen on eksakti tiede ja jälkimmäinen ei.
Kyse ei siis ole niinkään haluttomuudesta vaan kyvyttömyydestä tulkita sisäistä maailmaansa.
No minä olen sitä koulukuntaa joka ei vedä viivaa neurologian ja psykologian välille niin tarkasti. Aivot on kemianpaja. Ja lisäksi pirun monimutkaiset selittää nykylääketieteellekin.
Ja minusta kaikkeen löytyy aina syy. Kuka sen syyn kaivaa ja miten on toinen juttu..mutta se halu tarvitaan ja usko. Voi olla vaikea uskoa ja haluta jotain mistä ei tiedä.. mutta mitä siihen tarvitaan? Tähdenlento ja jeesuslapsi?
Olen ruma koska naiset sanoneet että olen ruma. Näin ollen en koskaan saa suhdetta.
Millainen on ruma nainen? En muista vielä koskaan nähneeni sellaista naista (tai miestäkään sen puoleen), josta olisin ajatellut, että hän on "ruma". Usein ne, jotka kokevat olevansa rumia, ovat ehkä vain sellaisia, etteivät he erotu ulkonäkönsä perusteella.
Oman tyylin löytäminen tekee jo paljon, samoin hiukset ja kevyt meikkaaminen. Se antaa toisenlaisen vaikutelma. Mutta olennainen asia on hyvä itsetunto ja itsensä arvostaminen, kuten Dissident tuossa sanoikin.
Vaikka olisi kuinka hyvännäköinen, niin ei silti sellaistakaan ihmistä jatkuvasti lähestytä. Joitain ehkä, mutta ei se niin mene, että ihminen olisi "ruma" jos ei jatkuvasti satele treffipyyntöjä.
Onko rumia olemassakaan, on vain persoonallisia ja eri näköisiä ihmisiä.
Monestihan itseään rumana pitävä, pitää itseään rumana omasta mielestään ja se laskee ihmisen oman arvon tuntoa, kuten kaikki moittiminen ja hakkuminen.
Jos yksikin kehuu itseään rumana pitävää, niin se nostaa itseään rumana pitävän itsearvon tuntoa.
Kauneushan on katsojan silmässä. Vaikka joku pitäisi sinua ei niin kauniina, vaikkei sanoisi rumaksi, niin jollekin toiselle olet maailman kaunein ihminen.
Jos pidät itseäsi rumana, niin silloinhan suhtautuu, ettei kukaan halua olla näin ruman kanssa tekemisissä. Jos sitten tapahtuukin niin, että vastakkaisen sukupuolen edustaja alkaakin sinua tervehtimään ja juttelemaan kanssasi, ehkä hymyilee sinulle ja katsoo silmiisi.
Tuskinpa hän niin tekisi, jos olisit niin ruma, ettet kenellekään kelpaisi.
Ihminen eroaa eläimistä juuri ulkonäkönsä erilaisuuden johtuen.
Jokainen ihminen on eri näköinen, vaikka idettiset kaksoset ovat hyvinkin saman näköisiä, mutta suurimmaksi osaksi jokainen ihminen on eri näköinen, kuin toinen.
Eläinmaailmassa saman lajin eläimet ovat kaikki identtisen näköisiä keskenään.
Linnuissakin yleensä uros ja naaras ovat erinäköisiä keskenään, mutta muuten kaikki eri lajien linnut ovat ihan saman näköisiä tositensa kanssa.
Ajatelkaapa esim. kuningas pingviiniä, uros ja naaras kumpikin ihan saman näköisiä.
Eiväthän ne edes erota omaa kumppaniaan ulkonäön perusteella, kun saman näköisiä tallustelee vastaan tuhansia, vaan pelkästään äänen perusteella.
Ajatelkaapa, jos kaikki ihmiset olisivat identtisesti saman näköisiä keskenään ja vielä niin, että naiset ja miehetkin täysin saman näköisiä ulkonäöltään.
Ainoastaan äänen perusteella erottaisi onko nainen vai mies.
Tuskin kukaan sellaista toivoisi.
Kyllä pukeutuminenkin vaikuttaa siihen, minkä ensivaikutelman muut saavat ihmisestä.
Ei tarvitse olla viimeisen muodin mukaan pukeutunut, vaan ihan ehjät ja puhtaat vaatteet antavat paremman ensivaikutelman, kuin risaiset ja likaiset vaatteet.
"persoonallinen" on usein vain kiertoilmaisu asialle "oudon näköinen, en haluaisi tuon näköistä kumppania itselleni mutta joku varmasti kiinnostuu"
Sitä paitsi tylsän näköisyys on vielä huonompi juttu kun persoonallisuus.
Ja "ehjät ja puhtaat vaatteet" ei myöskään tarkoita sitä, että ne olisivat hyvin istuvat tai tyyliin ja olemukseen sopivat. Verkkarit ovat verkkarit vaikka olisivat ehjät ja puhtaatkin.
""persoonallinen" on usein vain kiertoilmaisu asialle "oudon näköinen, en haluaisi tuon näköistä kumppania itselleni mutta joku varmasti kiinnostuu""
No se riippuu varmaan sanojasta itsestään, mitä hän sillä tarjoittaa. Kyllä minä ainakin koen kiinnostuvani nimenomaan persoonallisen näköisistä ihmisistä ja omassa ulkonäössänikin pidän positiivisena, jos näytän persoonalliselta. Jollekin muulle kyseinen adjektiivi voi toki tarkoittaa jotain ihan muuta.
olen ns.hyvännäköinen enkä siltii ole parisuhteessa.
Mitä pukeutumiseen tulee, niin pukumies se on, joka naisen hurmaa.
Kuulemma naiset ovat heikkoina, jos kohtaavat pukumiehen.
Tosin, ei rumalla ätmillä ole mitään mahdollisuuksia, vaikka olisi pukuun pukeutunut.
Pärstäkerroin ratkaisee kelpaatko naiselle, ei persoonallisuus, eikä mikään muu.
Minä en ole koskaan pitänyt pukumiehistä.
Tuossa kyllä piilee totuuden siemen.
Naiset tykkää joo pukumiehistä mutta pelkkä puvun käyttäminen ei riitä vaan sulla pitää olla myös pukuammatti eli joku yliopistokoulutus esim ekonomi tai mitä niitä nyt oli.
Niin kyllä ne kasvot ja paino on näkyvin osa. Ei pelkkä kiva luonne auta .
Olen niin ruma nainen, että ihmiset hätkähtävät tai naureskelevat minut nähdessään. Meikki ei auta, kun kasvojen luusto on epämuodostunut. Lihava en ole. Miehet eivät ole koskaan lähestyneet, ja jopa rumat miehet ottavat etäisyyttä jos pyrin juttusille. Seurustelua ja seksiä en ole koskaan kokenut. Jos päät eivät käänny kadulla kulkiessasi, et ole ruma.
Minä olen ruma ja läski. En kyllä enää haaveile suhteesta. Tyytyväinen olen näin. Liikun mahdollisimman vähän ihmisten ilmoilla. En ole kovin vanha,mutta tunnen itseni vanhaksi ja väsyneeksi. Anteeksi,kun olen olemassa ja sori,jos olen syntynyt. En ole pyytänyt syntyä. Netissä pyörin ,koska ilman sitä olisin täysin eristäytynyt.
Itse käyn salilla ja töissä jne., eli rahaa on ihan ok verran ja omaisuutta. Mutta koska olen alle 180cm pitkä ja en ole komea, niin en kelpaa naisille. Kaikki naiset kelpuuttavat ainoastaan miehiä, jotka ovat pitkiä, komeita ja joilla on korkea sosiaalinen status.