Olen puolisen vuotta tapaillut miestä, joka on mukava ja aikaa saamme hyvin kulutettua toistemme seurassa.. Harrastukset ovat saman tapaiset ja muutenkin ihan mahtava tapaus.
Mieltäni vain vaivaa asia, että meillä on aika erilaiaset tulevaisuuden näkymät. Mies haluaa kyllä lapsia, mutta joskus komenkymmenen ikävuoden jälkeen ja itse olen taas sitä mieltä, että lapset olisi hyvä saada nuorena (ensimmäinen viim 25 vuotiaana). Kannataako suhdetta kehittää vakavampaan suuntaan, kerta tietää toisen ajatukset perhe asioista jo hyvinkin tarkaan, että ne eivät kuulu lähi vuosiin...
Mieltäni vain vaivaa asia, että meillä on aika erilaiaset tulevaisuuden näkymät. Mies haluaa kyllä lapsia, mutta joskus komenkymmenen ikävuoden jälkeen ja itse olen taas sitä mieltä, että lapset olisi hyvä saada nuorena (ensimmäinen viim 25 vuotiaana). Kannataako suhdetta kehittää vakavampaan suuntaan, kerta tietää toisen ajatukset perhe asioista jo hyvinkin tarkaan, että ne eivät kuulu lähi vuosiin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teillähän on samat tulevaisuudennäkymät, mutta vain eri käsitys ajankohdasta.
Näin kolmikymppisenä lapsettomana naisena sanoisin, että on jo saavutus tavata mies, jonka kanssa on kivaa ja joka jo nyt ilmoittaa haluavansa lapsia, vaikka se olisikin sitten joskus. Itse olen tavannut vain miehiä, jotka tietävät etteivät halua koskaan lapsia, ja vinkkinä voin kertoa, että sellaista mielipidettä on turha muuttaa.
Puolisen vuotta on aika lyhyt aika. Mitäpä jos et murehdi vielä tuollaista vaan nautit elämästä, tutustutte edelleen paremmin ja rakennatte rauhassa suhdetta, joka kestää sitten sen tulevan pikkulapsivaiheenkin? :)
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lapsia kannattaa (kannattaisi, itseni olisi kannattanut) tehdä nuorena, mutta onko tuo oma rajasi nyt todella ehdoton? Pari vuotta sinne tänne, ei vaikkapa 27-vuotias ole vielä ikäloppu. Älä hätäile, elä.
Lapsia ei kannata tehdä. Lapset tuhoaa suhteen ja mies yleensä kyllästyy ja alkaa käymään vieraissa.
Näinkö sinun isäsi teki?