Viisaita sanoja kaivataan.
Eli pari viikkoa on parempi puolisko touhunnut eroa... 11v takana. Täytti juuri eroanomuksen jne. Oma koti yhteiset kaverit ja muuta. Päätti vaan ettei halua enää ja lähti pois.
Mutta tilanteeseen.
Rakastan kyseistä naista enemmän kuin elämää, olen aina rakastanut, mutta hän tekee kaikkensa että pystyisin unohtamaan. On pirullinen ja sanoo aina, ettei kannattaisi nähdä. Elättelen vaan kuulemma liikaa toiveita. En tosissaan osaa sanoa onko hänellä vielä tunteita, mutta sen käsityksen olen saanut ettei kyllä koko totuutta kerro, toki yrittää kaikille näyttää, että on päätöksensä tehnyt.
Itse olen taistellut hämärän rajamailla ja yrittänyt ottaa elämästä kiinni, mutta ei onnistu. Ajattelen vain tuota naista koko ajan, aamusta iltaan ja joka paikassa, muistoja, tosi hyviä. Antakaa jotain hyviä neuvoja kanssatovereilta miten on tämmöinen elämäntilanne saatu hallintaan. Onko niitä onnellisia, jotka ovat saaneet rakkaansa takaisin ja kuinka? Itse hakisin kuun taivaalta jos pystyisin, vaan en pysty... Ei millään mene pienen ihmisen jakeluun, että kuinka rakkaus voi yhtäkkiä noin loppua. Ikinä en ole lyönyt, haukkunut tai tehnyt mitään pahaa, ikinä.
Eli pari viikkoa on parempi puolisko touhunnut eroa... 11v takana. Täytti juuri eroanomuksen jne. Oma koti yhteiset kaverit ja muuta. Päätti vaan ettei halua enää ja lähti pois.
Mutta tilanteeseen.
Rakastan kyseistä naista enemmän kuin elämää, olen aina rakastanut, mutta hän tekee kaikkensa että pystyisin unohtamaan. On pirullinen ja sanoo aina, ettei kannattaisi nähdä. Elättelen vaan kuulemma liikaa toiveita. En tosissaan osaa sanoa onko hänellä vielä tunteita, mutta sen käsityksen olen saanut ettei kyllä koko totuutta kerro, toki yrittää kaikille näyttää, että on päätöksensä tehnyt.
Itse olen taistellut hämärän rajamailla ja yrittänyt ottaa elämästä kiinni, mutta ei onnistu. Ajattelen vain tuota naista koko ajan, aamusta iltaan ja joka paikassa, muistoja, tosi hyviä. Antakaa jotain hyviä neuvoja kanssatovereilta miten on tämmöinen elämäntilanne saatu hallintaan. Onko niitä onnellisia, jotka ovat saaneet rakkaansa takaisin ja kuinka? Itse hakisin kuun taivaalta jos pystyisin, vaan en pysty... Ei millään mene pienen ihmisen jakeluun, että kuinka rakkaus voi yhtäkkiä noin loppua. Ikinä en ole lyönyt, haukkunut tai tehnyt mitään pahaa, ikinä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onkohan vaimosi löytänyt uuden miehen? Tai jospa kyseessä on niin arkaluontoinen ongelma, joka on vaivannut vaimoasi, ettei hän pysty siitä puhumaan, vaan eroaa/karkaa.
Kaiken kaikkiaan aika outoa yht´äkkiä vaan ruveta eroamaan, sulla on oikeus tietää syy, muuten joudut miettimään sitä lopun elämääs. Vaadi häntä selittämään syy/syitä eroon.
Vaikka nyt tuntuu pahalta, tulet vielä joskus olemaan onnellisempi kuin koskaan, tsemppiä.
En usko, ollaan kumminki oltu niin tiiviisti yhdessä ja tää kaveriporukka on kumminki sama. Tokihan varmasti ei voi tietää. Taustalla on toki ollut masennusta vaimolla ja kaikennäköisiä asioita, mutta parisuhdeneuvontaan ei suostu kirveelläkään. On toki puhuttu asioista, mutta en ole saanut "riittävää" syytä eroon. Kaikkeni oon antanu. Edelleen minun mielestäni liian hätäisesti ottaa tilanteen.
Ne kaikki lupaukset ja toiveet mitä on toisille vaan annettu niin riipii. Minä ainakin sanoin tosissani alttarilla, tahdon, kun kysyttiin "niin myötä, kun vastoinkäymisissä" "kunnes kuolema teidät erottaa".
periksi ja katsoa tulevaisuuteen ja eteenpäin vaikka se varmasti vaikeaa on,mutta aika tasoittaa ja avaa varmasti silmäsi ja arpeuttaa haavat.Jos vaimosi on päätöksensä tehnyt ja siinä pysyy niin suuntaa energiasi nyt itseesi ja käännä nokka uusiin tuuliin äläkä haaskaa voimiasi enää entiseen ja menneeseen suhteeseen vaan anna hänen mennä menojaan vaikka se vaikealta tuntuukin.Muista myös että sinullekkin on jossain se oikea joka kanssasi jakaa ne hyvät ja huonot päivät kuin myös ilot ja surut.VOIMIA SINULLE.
Niin mekin olimme tiiviisti ja yhteiset oli kaverit. Kyllä kettu raon aidasta silti löytää! 2 kuukautta vaimo ylläpiti suhdetta, eikä kukaan, kaverit saati minä, tiennyt tai aavistanut mitään!
Ei minunkaan vaimoni myöntänyt tai kertonut mitään ennen kuin puristin asiat pellolle sinnikkäällä kyselyllä!
Usko huviksesi, mutta vaimollasi on toinen mies!
Kun nainen ilmoittaa haluavansa erota, mies on ällistynyt. Tämä kuvio tuntuu toistuvan jatkuvasti. Molemmissa osapuolissa on ilmeisesti vikaa. Nainen ei osaa kertoa riittävän selkeästi tyytymättömyydestään liiton tilaan ja mies ei kuule vaimon viestejä.Oman liittoni purkautuessa mies ihmetteli asiaa kovin, vaikka olin uhannut häntä erolla aikaisemminkin, elleivät asiat muutu (mm. viina ja raha-asiat). Hän ei kuulemma ollut ymmärtänyt, että olin tosissani.
Ymmärtäisin kyllä paremmin jos mukana olisi viina tai ylimmääräinen rahan käyttö, mutta niin ei ole. Minullakin toki oli pirusti paineita puoli vuotta sitten, mutta yritin kuitenkin aina kuunnella ja tarjota apua, kun hän sitä tarvitsi. Tiesin kyllä ettei asiat ole niinkuin pitäisi, mutten odottanut näin radikaalia ratkaisua ja näin pienellä ajalla...
En tiedä, oletko minun jakautunut persoonani, mutta kirjoituksesi ovat kuin suoraan minun elämästäni!
Nopea ja radikaali ratkaisu ilman pienintäkään yritystä parantaa asioita = toinen mies!
Kolmas samanlainen eroprosessi...Ei selkeää syytä,vain suunnaton halu erota = Toinen mies!!!
Mies ei kuulut yhtään mitään hän oli kovasti tyytyväinen ja ylpeä kodista lapsista ja isyydestään.
Keskustelut puutuivat kaikki tehtiin kuin mies halusi.
Mies ei edes tienannut "opiskeli"ja pääti silti miten rahat käytetään. Minun piti pitää kirjaa kaikista ostoksista.
Laskin että erottua saan elatus avun lapsista ja mieheen menevä ylläpito jää perheelle.
Eipä ollut edes sängyssä hääpönen.
Miksi kiusata itseään alistumalla toisen tahtoon ja toilauksiin?
Itsenäisyytä naiset.
Ero on joskus ehdottomasti paras ratkaisu.
Ei kuulut entisenikään vaikka ilmoitin en ota eroa uuden saamisenki otan vain eron.
Minulle kävi kuule ihan samalla tavalla ja syynä oli toinen mies! Epäilen vahvasti, että sinun tapauksessasi on aivan samoin! Rakkaus ei yhtäkkiä muuten katoa! Vaimoni muuttui kuin veitsellä leikaten jääkylmäksi. 2 kk:n päästä oli eropaperit jätetty ja suhde paljastunut.
Jos noin on asia, et voi mitään muuta kuin ottaa iskun vastaan. Naistasi et takaisin saa. Hän voi toki joskus myöhemmin yrittää palata häntä koipien välissä takaisin, jos suhde kariutuu. En suosittele takaisin ottamista. Sama tulee toistumaan!
Potkia itseäni eteenpäin, se vain on niin vaikeeta. Muistot sattuu eniten, hajut elkeet ja tekemiset...
Kipeää tekee, mutta pakko sitä kai on yrittää jaksaa, varsinki jos meinaan talon pitää. Mutta suurkiitos kaikille tukijoille, ja toivon vaan kovasti ettei se ole toinen mies, sen jälkeen itsetuntoni rippeetkin varisee pois...
Elämä ja rakkaus, kuka sitä ymmärtää...
"toivon vaan kovasti ettei se ole toinen mies, sen jälkeen itsetuntoni rippeetkin varisee pois..."
Tuon asian ei kyllä pitäisi antaa itsetuntoa viedä, tiedän voi olla vaikeaa. Totuushan on kuitenkin se että pitkässä suhteessa puoliso käy tutuksi, alkuhuuma haihtuu ja johan siinä sitten uusi partneri vaikuttaa alkuunsa niin kiinnostavalta ja iihanalta.. Arki se siihenkin suhteeseen tulee.
vaimo halusi vajaan kymmenen vuoden seurustelun jälkeen, josta vajaa vuosi aviossa, eron. syynä oli toinen mies. on kuulemma niin hyvä näyttämään tunteensa ja niin ihana. minä jäin kuin se kuuluisa nalli kalliolle. en pahemmin ryypiskellyt, eikä muitakaan ongelmia ollut. nyt ollaan harkinta-ajalla, mutta jos yrittää palata takaisin en ota, vaikka vielä rakastankin. joku raja sentään. ei halunnut terapioita eikä muitakaan ponnisteluja, kymmenen yhteisen vuoden jälkeen! menkööt ja etsikööt paremman elämän. niin minä ainakin yritän tehdä, vaikka se vaikeaa onkin. saatanan tuuliviiri!
itselläni ero tulossa!mies löysi uuden naisen,ilmoitti vain 12 vuoden jälkeen,että ei rakasta enää.minulle asia tuli täytenä yllätyksenä, ei ollut riitoja eikä väkivaltaa. rakastan miestäni yli kaiken!en tiedä miten tästä jatkaa eteenpäin?onneksi lapseni ovat olleet tukenani,eivät tosin enää asu kanssani,ovat jo aikuisia!neuvoja,kiitos!!!
En ole ainoa mies, jolle on tapahtunut näin: juuri, kun elämän palikat on saatu kohdalleen, nainen ottaa ja lähtee toisen miehen kelkkaan!
Seurustelimme 7 vuotta ennen naimisiin menoa. Vuosi naimisiin menosta ostimme oman asunnon ja kaikki näytti loksahtavan paikoilleen perheen perustamista ajatellen. 8 kk oman kodin hankkimisesta vaimo aloitti suhteen toiseen mieheen. 1 vuosi ja 11 kk naimisiin menosta eropaperit oli lähetetty, vaimo asui uuden miehen luona ja minä jäin kuin nalli kalliolle ihmettelemään, mitä helvettiä tapahtui!
Viimeisen puolen vuoden aikana molemmilla oli työkiireitä, joten yhteinen aika oli vähäisempää kuin aiemmin. Mistään en kuitenkaan osannut arvata asioiden olevan vaimon mielestä eron arvoisesti huonossa jamassa. Hän ei sanallakaan maininnut mitään ennen kuin oli jo pedannut itselleen uuden suhteen selkäni takana! Vasta sitten alkoi puheet siitä, ettei hän ollut ollut oikein onnellinen muutamaan kuukauteen! Siitä viikko eteenpäin koko homma oli selvinnyt minulle ja eropaperit vetämässä!
Arvata saattaa, olenko katkera!
Sama juttu,paitsi yhdessä yli 15 vuotta ja lapsiakin kuvioissa.
Niin,vain harvat nykypäivän naisista osaavat arvostaa sitä mitä heillä ON!
Ensimmäinen pidempi ajanjakso harmaita arkipäiviä niin eikös uusi lakanan lämmittäjä ole etsinnässä!!!
Yksi asiahan on kuitenkin kohdallani varma.Takaisin ei ole tulemista eikä sympatiaa ole odotettavissa kun uuden hienon miehen kanssa lopettavat!!!
Loma alkoi vähäh kosteasti pari viikkoa mökillä yksin.Viestiteltiin kyllä mut tuntu tuli puuttuvan. sit sattu paha missi,unohdin hääpäivän pienessä kankkusessa yritin pyytää anteeksi,mut ei jatkoin dokaamista. tulin viime viikolla himaan, ja hän haluaa eron. yritin jutella että kokeillaan parisuhdeterapiaa ei käy.tänään vietiin eropaperit.mökki mitä ollaan rakennettu ku iisakin kirkkoa myydään. on omaa virhettä myös pelissä jos en osannut arvostaa tarpeeksi.
Kyllä se hyvät miehet on niin, että lopettakaa valitus ja eläkää elämänne parhaanne mukaan.
Jos suhde kariutuu,niin tosi asia on, että sille ei mitään voi ja valittaminen ei auta.
Itse olisin tyytyväinen, jos minulla olisi ns. normaali mies, ja olisin ihan tyytyväinen ns. normaaliin arkeen lapsineen, töineen ja muine arkisine aherruksineen.
No, minä olen (myönnän sen jo itsekin) tyhmä ja liian kiltti ottaakseni eron miehestäni, joka on alkoholisti ja sen myötä unohtanut minut ja lapset melkein kokonaan. Kaikkein tärkeintä hänelle on se, että saa juoda.
Olen hakenut apua ja puhunut ja puhunut ... ja hän lupaa ja aina pettää lupaksensa
No, ei tästä mitään hyvää voi seurata ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, että minun pitää ottaa järki käteen ja koska olen itse nyt sairastunut tämän jatkuvan stressin myötä, jotain on tehtävä.
Olen antanut siipalle viimeisen mahdollisuuden: minulle tehdään elokuun alussa ns. kirurginen operaatio ja lääkäri on sanonut, että stressi pitää saada jatkossa minimiin. Kerroin siipalle tämän ja sanoin, että jos asiat ei muutu, niin minä poistan elämästäni sen suurimman stressinaiheuttajan, eli hänet.
Saa nähdä, että onko tällä mitään painoarvoa, mutta jos ei tajua, niin ero tulee.
Meillä on kaksi alaikäistä lasta ja jonkun pitää ottaa vastuu heistäkin.
Joten.... älkää miehet parkuko. Teillä on asiat kuitenkin melko hyvin.
Olet oikeassa,poista tressi elämästäsi,niin voit vielä pelastaa itsesi ja lapsesi.Miehesi ei usko,että olet tosissasi,koska vanha viisaus on,että mahdollistat hänen juoppoutensa pitämällä kulissit pystyssä (älä loukkaannu) mutta näin se vain on.Alkoholisti sitoo noin seitsemän ihmistä ympärilleen joita hän pompottaa kuin naru-ukkoja.Vasta kun "naru-ukot" tajuaa poistua juopon ympäriltä,hän joko vajoaa syvyyteen,tai herää unestaan.Tämä on myös rakkautta juoppoa kohtaan,koska hänen pitää nousta omille jaloilleen ja ottaa vastuu itse elämästään.Niin kauan kuin yksikin "naru-ukko" on koukussa se on mahdottomuus.Tämän tarinan olen itse kokenut.Onnea sinulle ja päätöksellesi.Pelasta elämäsi ja lapsesi