lasten huoltajuus avoerossa

Jos puhutaan kahdesta normaalista aikuisesta joilla molemmilla on työpaikat ja terveyttä ja jotka molemmat voivat tarjota lapselle turvallisen elämän ja turvata laåsen kasvun ja kehityksen niin silloin varmasti vaikuttaa se millaiset puitteet lapselle voi tarjota.. mutta puhutaan siis LÄHIhuoltajuudesta, teillä varmasti huoltajuus on nykyäänkin yhteinen ja tod näk jatkuukin yhteisenä. En tiedä miten menneisyys asiaan vaikuttaa...esim aiemmin sairastettu ja parannettu masennus tuskin ainakaan evää lähihuoltajuutta.
Ja siis asiastahan voi yrittä myös sopia äidin kanssa, ei tarvitse heti laukata oikeuteen, vaikka tuskin äiti tappelematta lapsistaan luopuu jos on "suht normaali" aikuinen.
Nykyään yleinen viikko-viikko malli on lapsille tosi raskas vaikka aikuisen silmissä vaikuttaakin hyvältä ratkaisulta. Ennemmin sitten niin että lapsi asuu den aikuisen luona, viettää sitten esim joka toisen vkonlopun toisen luona ja viikolla esimerkiksi yhden illan,..esimerkiksi. On todella raskasta lapselle vaihtaa viikottain kotia ja varsinkin jos asutaan eri paikkakunnilla. Kaverit (noinpienillä niitä nyt ei varmaankaan ole mutta isompana) ja tarhat rajoitavat hieman ja myöhemmin myös koulu.
Jos annat itsestäsi järkevän ihmisen kuvan ja sinulla on työpaikat, asunnot ja olet "asettunut aloillesi" niin en näe syytä miksi sinä et huoltajutta saisi... Minulla on muutama lähi-isä tuttu mutta helpolla he eivät huoltajutta ole saaneet...siinä kannattaa sitten punnita sitäkin, että onko parempi jättää taistelut taistelematta ja sopia äidin kanssa jokin ratkaisu, kuin mennä oikeuteen ja pilata välit. Lapselle on tärkeää että vanhemmat ovat väleissä ja se helpottaa lapsen oloa ja helpompi sopia ja puhua lasten asioista kun on välit kunnossa.
Eräs pariskunta kävi vääntöä lasten huoltajuuseta todella pitkään ja lopulta asia ratkesi niin että isä sai lähihuoltajuuden kun äiti kyllästyi tappelemaan aiheesta ja antoi periksi... turha kai sanoa että vanhemmat eivät ole MISSÄÄN tekemisissä toistensa kanssa ja lapsen asiat menevät eteenpäin viestivihon välityksellä.. onko se sitten lapsesta mukavaa ja tulevaisuudessa, voi miettiä onko mukava tarjota lapselle sitä ettei vanhempia voi kutsua samaan aikaan häihin/rippijuhliin/synttäreille...
suosittelen silti ainakin ottamaan asian puheeksi ja tietysti jos asia on sinulle tärkeä etkä halua viikonloppu isäksi ja pelkäät lasten puolesta jos lapsi jää äidilleen niin siitä vaan...toisaaöta teillä on aika pienet lapset ja jos äiti on ollyt kotona lasten kanssa tähän asti niin en tiedä kuinka helppo sinun on lähihuoltajuutta saada... mutta se ettei ole lähi, ei tarkouta etttkö voi olla lasten kanssa tekemisissä päivittäin. Soitat heille joka päivä, näe heitä viikottain jne jne.
Niinsurullista kuin se onkin, kun perhe menee rikki, vanhempi ei näe lapsiansa joka päivä vaikka kuinka haluaisi....sen asian kanssa minäkin taistelen päivittäin.. olemme eronneet vuosi sitten ja edelleen sruren sitä ettei lapset näe isänsä joka päivä ja etten voinut tarjota heille sitä mitä halusin ja mitä he tarvisevat.
Ainiin, harkitkaa ensin pariterapiaa, ennen kui eroatte.. :)
Ei mulla ka muuta.......

Ulkopuolison on vaikea kertoa kuinka vaimosi tulee suhtautumaan tuohon, millainen hän on lasten äitinä, huoltajana ja ohjaajana. Myoskin oletko sinä antanut aihetta epäilyihin?
Jos lautasesi on putipuhdas niin taitaa vaimollasi olla ylitsepääsemättomiä ongelmia.

Isä on monta kertaa paljon parempi yksinhuoltaja kuin äiti! Sinulla ei pitäisi olla voittamattomia vaikeuksia saada lapset itsellesi. Tee kaikkesi että pystyt näyttämään toteen että sinulla on tukiverkko apunasi lasten hoidossa. Asuvatko vanhempasi lähellä? Se olisi valtava bonuspointti.

Myoskin vakaa tyotilanteesi on hyvin tärkeä, ts, pystyt taloudellisesti huolehtimaan lapsistasi.

Vaikka kuinka vaimosi yrittää jarruttaa ja kieltää antamasta lapsia sinulle, älä luovuta. Pidä kotinne ja lastenne koti, vaimon on parasta poistua. Hän todennäkoisesti tekeekin sen mielellään. Saahan hän siten uuden alun omalle elämälleen.

Lapsille aina on parasta asua yhdessä paikassa. Rampatkoon vanhemmata heitä tapaamassa! Tuo viiko siellä toinen täällä on niin typerä ratkaisu kuin olla voi! Vanhempien kuuluisi tehdä se, ei pienten lasten!

Googeloi, kysy lakimiehilta, tutuilta, tutki alan kirjallisuutta, siis hanki tarvittavaa infoa mitkä seikat vaikuttavat asiaan isän saada pitää lapsensa.

Kaikista tärkein: älä luovuta!

Meillä exän kanssa kaksi lasta. Toisen asuu toisen luona ja toinen toisen. Käyvät samaa koulua. Ei olla tehty mitään papereita asiasta lastenvalvojan luona ja kolme vuotta on jo menty.

Totanoin...erossa ei ole ikinä voittajia vaan ainoastaan häviäjiä ja nämä asuin jutut voi järjestää miten vaan mutta toinen osapuoli jää aina vähemmälle. Varsinkin kun lapset kasvaa ne ei halua nähä vanhempiaan enää niin paljon kun kaverit voittaa sitten. Asiat on hyvä tehä laillisesti sopien varsinkin jos ette tule toimeen ja kuulostaa että teillä on kommunikointi pulaa. Jos haluat eroa niin valmistu tukemaan äitiä ja lapsiasi vielä aika monta vuotta ja olen aika varma että parempi olisi lapsille jos jäävät äidin luo? ja käyvät sinulla sitten viikonloppuisin joka toinen ja ehkä yks päivä viikossa tietenkin riippuu missä asutte. Nää kaikki pitää ajatella ja suosittelen että yhdessä. Eikä lasten edessä. Karu totuus on että isä jää näissä asioissa yleensä vähemmälle. Jos olet pettänyt jne. niin onhan siihen syytäkin?
Sinuna nyt yrittäisin vielä todella paljon kun lapses on vieläki noin pieniä säästää suhteesi. Minkä takia puolisosi syyttää sua näistä asioista? Onko niille perää? Etkö nyt osaa hänen mieltään pistää lepoon? On helpompaa erota kun tehä työtä parisuhteen eteen, on ittestäs kiinni!
Mut jos on sit sitä mieltä niin ota yhteyttä perhe lakimieheen ja siitä eteenpäin. En tiedä onko sulla oikeuksia laillisesti lapsiin kun ette ole naimisissa, parempi olis jos voisitte puhua tämän asian ja tulla jonkunlaiseen ymmärrykseen koska luulenpa että äidillä tässä hommassa on etuoikeus.

"Laillinen oikeus lapsiin" syntyy yllä jos on yhteishuoltajuus ja vaikka ei naimissa tai yhdessä oltaiskaan.... että kyllä isällä joka on isyytensä tunnustanut, on ihan yhtäläinen oikeus lapsiinsa...tai oikeammin LAPSILLA OIKEUS ISÄÄNSÄ...

jos asiat muuten kunnossa, terveys, työ...
Yhteishuoltajuus on ihan hyvä. Se on melkein sama, kun yksinhuoltajuus, mutta saat sen helpommin.
Molemat lapset kannattaa pitää saman katon alla. Yhteishuoltajuus siten, että lapset asuvat sinun luona ja tapaavat ätiään sovitulla tavalla. Yhteishuoltajuudessa on oikeus saada tietoa koulusta molempien osapuolten ym. lasten asioista.

Helppoa on isän saada, kun otatte yhteishuoltajuuden, yksinhuoltajuus on vaikeaa.

No, petitkö?