Rakkaudesta vai tottumuksesta?

Eikös siitä rakkaudesta sen tunnista?

Jos on rakkautta, haluaa olla yhdessä.

Jos se on tottumusta, niin ei rakasta, ja voi lähteä siitä parisuhteesta pois, kun toinen on enemmän kaveri josta tykkää, muttei rakasta.

Ollaan oltu jotain 15 vuotta yhdessä, enkä voi sanoa, että olisin joka päivä ihan mielettömästi rakastanut puolisoani. Toisinaan hän lähinnä ärsyttää, mutta taas toisinaan suhteemme yllättää ja ilahduttaa. Hmmm... mitä yritän sanoa: rakastaminen ei ehkä ole sellainen juttu, joka jatkuisi aivan itsestään ja ilman ponnistelua vuodesta toiseen, ainakaan raskaampien vuosien yli (esim lasten ollessa pieniä). Ehkäpä joku jo pitäisi liittoamme tottumusliittona, mutta parhaimmillaan se kyllä tuottaa meille molemmille paljon iloa. Kummankin täytyisi muistaa, että se toinen ei ole itsestäänselvyys. Yleensä jos toista viitsii erityisesti hemmotella tai huomioida, niin saa samanlaista kohtelua itsekin osakseen ennen pitkää. Ja silloin tuntuu siltä, että kylläpä taas rakastankin tuota tyyppiä.

Kai se on välillä pelkkää tottumustakin ja sitten taas välillä huomaa kuinka paljon rakastaa.

Käytöksestä.