Tavattiin miehen kanssa täällä Suomi24:ssä. Ennen eka treffejä jo juteltiin pitkät pätkät ja treffien välillä myös aika tavalla monta tuntia illassa koneella. Nyt kun seurustellaan, ei miehestä välttämättä kuulu pariin päivään mitään ja vaikka facebookissakin olisi pitempäänkin, ei sitten mitään viitsi kirjoitella. En jaksaisi aina olla se, joka aloittaa jutustelun ja pitää keskustelua yllä.
Ennen seurustelun aloittamista ei ollut tätä ongelmaa. Mies itse otti yhteyttä ja jaksoi keskustellakin. Toisaalta sillä kait on stressiä, en tiedä varmaksi kun ei paljon jutella. Josko stressi vaikuttaa? Vai onko mies alkanut pitämään meidän parisuhdetta itsestäänselvyytenä? Ajattelin, että annan nyt miehen ottaa minuun päin yhteyttä, en jaksa omien stressien päälle tästä vielä lisäksi stressata. Niin ja siis kaukosuhde on kyseessä.
Ennen seurustelun aloittamista ei ollut tätä ongelmaa. Mies itse otti yhteyttä ja jaksoi keskustellakin. Toisaalta sillä kait on stressiä, en tiedä varmaksi kun ei paljon jutella. Josko stressi vaikuttaa? Vai onko mies alkanut pitämään meidän parisuhdetta itsestäänselvyytenä? Ajattelin, että annan nyt miehen ottaa minuun päin yhteyttä, en jaksa omien stressien päälle tästä vielä lisäksi stressata. Niin ja siis kaukosuhde on kyseessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mahdotonhan tuota on ulkopuolisen tietää, mutta ehkä mies on tosiaan tyytyväinen asioiden nykytilaan; te seurustelette ja tapaatte sovitusti ja sillä välin on aikaa keskittyä töihin ja muihin asioihin. Se ei välttämättä tarkoita etteikö hän välittäisi sinusta yhtä paljon kuin "kuherteluaikana", hänellä on vain erilainen näkemys siitä mitä parisuhde tarkoittaa.
Jos itse haluat suhteelta enemmän niin sinun pitää ottaa se puheeksi, hänelle ilmeisesti riittää status quo.
Pari kertaa olen meinannut ottaa asian puheeksi, että jutellaan asiasta kun menen viettämään viikonloppua, mutta en ole sit halunnut pilata viikonloppua puhumalla vakavia. Tuntuisi kuitenkin, että jos toista rakastaa ja on rakastunut, kiinnostaa tietää mitä kuuluu ja mitä toinen on hommaillut, mutta tällaiset asiat ei tunnu kiinnostavan miestä ollenkaan. Parin päivän hiljaisuuden jälkeen saattaa tulla tekstiviesti että "mitä kuuluu?". Siihen pitäisi sitten viestillä vastata parin päivänä kuulumiset vai pitäisikö niitä sit tiivistää?
Kosi sitä niin näät juokseeko karkuun vai hyppääkö syliin. Varmaan yllättyy ku nainen kosii
Sormuksellako saisi toisen lähemmäksi? Yhtä typerä luulo, kuin lapsen hankkimalla! Yksinhuoltaja-äidit lisääntyvät, kun luulevat saavansa miehen lapsen avulla.
Eipä kyllä ihan tässä vaiheessa ole mielessä kosinnat. Ehkä minun pitää keskustella tuosta asiasta miehen kanssa.
Sinuna ottaisin rauhallisesti. Jos yhtään sain viestisi perusteella oikean suuntaista kuvaa niin tuo "mies -tyyppi" on tuttu ja kaukosuhteessa eläminenkin on hyvin tuttua :)
Ensin sinun on varovaisesti selvitettävä mitä hän haluaa parisuhteelta ja mitä sinä haluat parisuhteelta. Aloitatte keskustelun, jossa kumpikin saa sanoa näkemyksensä rauhassa. Tämän jälkeen voidaan lähteä pohtimaan tulevaisuutta. Mitä kumpikin siltä toivoo? Kohtaavatko nämä toiveet suurinpiirtein? Voidaanko tehdä kompromisseja? Saavatko kumpikin ymmärrystä omalle tavalleen olla suhteessa?
Vaikka kuinka tuntuisi tyhmältä ajatukselta "pilata" lyhyt näkeminen puhumalla suhdeasioista, on se sen arvoista. Opit tuntemaan miehesi paremmin ja ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa. Ja onhan sinun joskus saatava selville suhteenne tilakin. Ja tietenkin toisinpäin, hän tutustuu sinuun ja ymmärtää sinun toiveesi.
Miehellä voi olla vähän erilainen tapa olla kaukosuhteessa. Hänelle rajapinnat ovat hyvin selkeät eli hän keskittyy juuri siihen missä on ja mitä tekee. Yhteen asiaan kerrallaan siis. Hän on viikonloput kanssasi keskittyen siihen ja viikot hän keskittyy omaan elämäänsä (on ikäänkuin sinkku viikot). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän välittäisi sinusta tai tarvitsis sinua. Hän ei välttämättä osaa kuin tarkistaa tekstiviestillä, että onhan kaikki hyvin. Tilanne voi olla miehellesikin vaikea, hän kaipaa sinua omalla tavallaan, muttei osaa tuoda sitä samalla tavalla esiin kuin sinä. Eli pitkällisen keskustelun paikka teillä. Tälläisten asioiden työstäminen vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, mutta kokemuksesta voin sanoa, että lopussa kiitos seisoo.. vai miten se vanha sanonta meni :)
Kiitos neuvoista, taidan tehdä niin kuin sanoit. :)