Älkää tehkö lapsia, ongelmia vaan tulee ja säästyy monelta mielipahalta. Parisuhde kärsii, oma aika menee, rahaa kuluu, kroppa venyy, monta vuotta elättämistä ja kuskaamista ensin päiväkotiin sitten kouluun ja harrastuksiin. Näistä asioista valitetaan täällä aina vaan. Lapsia silti tehdään. Ovatko ihmiset näin tomppeleita. Onko kukaan tullut ajatelleeksi toista vaihtoehtoa? Lapsia kun ei ole pakko tehdä.
Toinen vaihtoehto
miettikää tätä
15253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puhumattakaan, että säästyy yövalvomiselta, uhmaiältä, teini-iältä varsinkin.
Nautitaan omasta elämästämme, eikä eletä toisten kautta.
Itse en ole koskaan ajatellut perhe-vaihtoehtoa. Minulle on ollut pikkutytöstä asti selvää, etten lapsia tule tekemään. Aviomies löytyy ja hänkään ei lapsia halua.
Toi on mahtavaa, että te jotkut luovutte vauvanhankinnasta! Kiitos!! Sen ansiosta minä voin tehdä 4 mukulaa enkä kuormita maapalloa niin paljon kuin tekisin, jos tekin pykäisitte muksuja. On hienoa, että jätätte tilaa meidän lapsille ja heidän lapsilleen jne :D. JA on hyvä, että huonojen geenien haltijat ymmärtävät olla levittelemättä niitä.
Lapsia tekevät kylläkin nimenomaan ne, joilla ne huonot geenit ovat...
Niin juuri! Jokuhan sinutkin on tehnyt, olet itse paras esimerkki teesistäsi.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Haluaisin myös lisätä siihen, että on tosi hienoa jos joku oikeasti haluaa lapsia. Itse naisena näkisin, että toiset ovat enemmän mammatyyppejä kuin toiset. Toisille äitiys on naiseuden päämäärä toiset taas haluavat kokevat naiseuden itsenäisemmin ja vapaammin ilman lapsia. Sehän on onneksi täysin naisen päätettävissä haluaako äidiksi vai ei. Jos mies haluaa lapsia, vaikka nainen ei haluaisi niin hankkikoon toisen kumppanin. Jokainen voi tehdä omat päätöksensä itse. Vanhuuskaan ja lasten siihen tuoma turva on sekin niin epävarmaa ja kaukaa haettua, että ei niitä siitä syystäkään kannata tehdä. Sehän olisi aika itsekästäkin. Toivoisin myös, että kaikki lapsen hankkineet olisivat onnellisia. Lapsettomana on kuitenkin paljon enemmän ilon aiheita, rakkautta voi antaa ja saada eri tavoin. Elämä on huolettomampaa ja taloudellisesti turvatumpaa.
Eilen tuli aamu teevessä tämä haastattelu, jossa puhutaan lapsettomuudesta, ja kirjasta johon lapsettomat ovat kirjoittaneet. Ärsytti heti tuon juontajan kommentti, että miltä tuntui kirjoittaa näin KIPEÄSTÄ asiasta.
Tsiisus, miksi oletetaan, että kaikki naiset haluavat olla äitejä, miksi kukaan ei sano, että olen helpottunut, että minun ei tarvitse olla äiti. Tuo Tiainen sanoo 8:30 kohdalla, että julkisuudessa lapsettomuuden käsittely, "julkinen jakaminen" on mennyt liian pitkälle, ja siitä annetaan liian yksipuolinen kuva.
Henk. koht, minua ainakin ärsyttää joku S. Taiveaho ja heidän lapsettomuus ja adoptio-ongelmansa. Jotkut ihmiset jää vaan junnaamaan jotain samaa levyä, ihan niin kun maailmassa ei olisi mitään muuta.
http://yle.fi/uutiset/lapsettomuus_on_onnettomuus_josta_selviaa/6088036
Meillä mies ilmoitti yhtäkkiä haluavansa lapsia. Tämä oli puhuttu jo suhteen varhaisessa vaiheessa että kumpikaan ei niitä halua. Aivan kuin olisi kävellyt seinään. Olen vihainen ja pettynyt. Raivoissani. Tuntuu että mut on törkeästi petetty. Tästä ei neuvotella. Etsiköön naisen jota sikiäminen kiinnostaa.
Ihmiset yleensä kirjoittaa negatiivisista asioista. Esim. mikä parisuhteessa, lapsissa tms. mättää. Jos menee hyvin tai ainakin joku elämässä on hyvin, niin ei siitä nettiin juuri kirjoitella. Ihmiset nyt on sellaisia valittajia.
Meilläkin on jonkin verran parisuhde kärsinyt, rahaa kuluu, tissit hiukka pieneni ja littaantui, omaa aikaa ei juuri ole, unettomia öitä jne. Sain lapsen vasta 35 -vuotiaana joten kokemusta on kyllä lapsettomasta elämästäkin. En vaihtaisi siihen takaisin. Vaikka joskus kaipaankin jotain asioita. Ja olihan kaikki kieltämättä yksinkertaisempaa lapsettomana. Nyt täytyy ottaa kokoajan lapsi huomioon. Lapsi tuo niin paljon onnea vaikka välillä tulee valitettuakin. Joka päivä lapsi ihastuttaa, yllättää, naurattaa jollain jutulla. Ja on niin ihanaa kun lapseni halaa ja katsoo hellästi, nauraa jne. Aivan ihana tapaus! Kyllähän se kumppanikin välillä ärsyttää, mutta en sitäkään vaihtaisi pois tai toiseen!
Jos täällä kirjoittaa, että on onnellinen, elämä hymyilee jne. Saa heti haukut niskaan. Siksi täällä kirjoitetaan niin negatiivisesti.
Minulla olisi vaikka mitä ihanaa kerrottavaa, mutta parempi olla ihan hyshys, etteivät jotkut vedä hernettä nenään.
Mutta miksi se on sinulta pois, jos joku haluaa lapsia? Hienoa, että olet tehnyt tietoisen päätöksen, ettet halua lapsia. Ole onnellinen siitä, mutta miksi kaikkien muidenkin pitäisi olla kanssasi samaa mieltä? Nimittäin tuo mainitsemasi lista syistä olla tekemättä lapsia on aika musta valkoinen, kyllähän lapsiin liittyy paljon (!) ilojakin. Monille on luonnollinen osa elämää, että lapsia saadaan, mutta onneksi tänä päivänä naisella on myös mahdollisuus valita toisin. Mutta miksi kaikesta pitää tehdä vastakkain asettelu kuvio? Eikö sen pitäisi riittää, että jokainen itse tietää mitä todella haluaa ja elää sen mukaan? Mikä sinä olet meitä perheellisiä soimaamaan, ei mekään moitita sinun ratkaisuasi.
Minulla on työkavereina useampikin eri-ikäinen lapseton nainen. Ikähaarukka 35-60. En ole huomannut, että he olisivat sen onnellisempia kuin me lapsellisetkaan. Hiukan itsekkäämpiä ehkä, mutta se voi olla ihan luonteenpiirre eikä johdu heidän elämäntilanteestaan.
Vanhempien naisten kohdalla olen ollut huomaavinani pelkoa siitä, kuka heitä käy katsomassa "senioritalossa". Tuskin me heitä nuoremmat työkaverit kuitenkaan, koska meillä on oma elämämme elettävänä.
Toivottavasti lapsettomilla on kuitenkin n. 30 vuotta nuorempia hyviä ja läheisiä ystäviä ja sukulaisia, ettette ihan jää vaille seniorilaitosten ulkopuolisia kontakteja. Älkää ainakaan alkako sitten vanhoina syyllistämään työkavereitanne, jos heitä ei kiinnosta tulla työntelemään pyörätuolejanne. :P
Valitettavasti monia niitäkään joilla on lapsia ei käy kukaan katsomassa "senioritalossa".
Yks työkaveri käy auttelemassa isäänsä (joka asuu vielä yksin omassa kodissaa) joka päivä. Työkaverillani on sisaruksia, mutta heitä ei kiinnosta isällään käydä saatika missään auttaa. Yritti sopia, jos joku muu kävisi kerran viikossa, mutta ei onnistunut. Ja jos työkaverillani olisi joskus jokin meno ja pyytää, että joku sisaruksista kävisi niin ehei... Perintöä ollaan kyllä kärkkymässä.
Lapset voi olla myös alkoholisteja vanhempiaan hakkaavia, rahaa vippaavia lusmuja. Voi olla, että vanhempien omaa syytä, kasvatuksessa meni kenties jokin pieleen? En tiedä. Mutta kuitenkin...
Ja sen takiako lapsia pitäs tehdä, että joku kävis katsomassa vanhainkodissa ja työntelis pyörätuolissa? Eikös tuo ole itsekästäkin? Vaikka lapsettomia syytetään itsekkääksi. Aika harva kai haluaa lapsia epäitsekkäistä syistä?
Ymmärrän että on ihmisiä jotka eivät halua lapsia mutta omalla kohdallani voin sanoa etten ole jäänyt mistään paitsi,vaikka lapsen olenkin tehnyt. Se riippuu ihan siitä mitä sitä omalta elämältään haluaa..
Talous kunnossa,matkustelen/matkustellaan,omaa aikaakin on,kroppa ei kärsinyt,rahaa kuluu yksinkin eläessä(ehkä vain eri asioihin),mihinkään ei ole tarvinnut kuskata kun kaikki on lähellä ja meillä pyöräillään ja kävellään sekä käytetään julkista liikennettä kun on tarvis.
35vuotiaana voin sanoa että olen tähän asti saanut lähes kaiken mitä olen halunnutkin :)
Mä laitan ainakin mielelläni rahojani lapseeni. Lapseton sinkku kaverini laittaa enemmän rahaa baari-illassa haisemaan, kun minä kuukaudessa. Tietenkään kaikki sinkut ei elä sellaista elämää ja hassaa rahojaan. Oma äitini kyllä on pihi, eikä koskaan oikein raskinut ostaa meillä lapsille vaatteita sun muita. Isä ne yleensä osti.
Päiväkoti on onneksi 500 metrin päässä, tietysti jos se on kilometrien päässä niin lumisohjossa rattaiden kanssa tarpominen ei ole herkkua... Jos ei ole omaa autoa.
Anoppini asuu maalla "susirajalla" ja keskellä metsää. Kantaa pesuvedet saunasta jne. kauppa on kymmenien kilometrien päässä jne. Moni ihmettelee miksi hän haluaa asua siellä, kun muualla olisi niin paljon helpompaa? Mutta hän viihtyy siellä (vaikka joku muu ei viihtyisi). Vaikkei se niin helppoa olisikaan aina.
Kyllä se kroppa on monella lapsettomallakin rupsahtanut. Itsellä on parempi kroppa, kun monella lapsettomalla työkaverillani.
Ja kyllä ne lapsettomatkin jatkuvasti valittaa millon mistäkin? Jos esim. puolison kanssa on ongelmia niin hyvä neuvo olisi varmaan, että eläkää hyvät ihmiset yksin. Ei ole pakko seurustella, asua yhdessä, olla aviossa tms.