Kerran mä rakastuin ja annoin viedä sydämeni ja tuudittauduin autuaasti rakkauden hellään huomaan. No kaikki se hyvä loppui sitten vuoden ihanuuden jälkeen. -Nyt kaikesta on puolivuotta ja tuntuu kun mulla ei olis ollu elämää seurustelun jälkeen ollenkaan. Musta tuntuu että muu maailma menee täysillä eteenpäin, mutta mun elämä on täysin tyhjä, pysähdyksissä. Kai mä totuin siihen turvallisuuden tunteeseen, että on olemassa joku, joka välittää ja haluaa rakastaa.
Oon viimeisillä voimillani yrittänyt etsiä jopa uutta poikakaveria, mutta ei niistä yrityksstä sitten mitään oo tullut.
Mun elämä on niin vaikea; siks sitä ei oo ikää enne yritetty aikasemmi!! Jos ei muuta vaikeuksia oo näköpiirissä, niin sitte miehet, tyyliin jonottaa joukolla kommentoimaan mulle että " mä en halua sitoutua mihinkään" :(
Mä oon ehkä liian roikkuva tyyppi. Entinenkin sanoi mulle vaan vihaisesti että "sä otat kyllä tän meidän eron nyt liian vakavasti, eihän me edes oltu tiiviisti yhdessä" kun itkin sen perään. Miksi musta tuntuu, että naiset on loistavia rakastajia, miehet surkeita pettäjiä, jättäjiä?? Mun pää sekoaa.
Miten tämä "vapaus" voi olla niin kamalaa?
Miten mä löytäisin taas oman elämäni jäljille?
Missä ihmeessä tämän maan rehelliset, naisista sydämestään välittävät herrasmiehet on??
Sun rakas ei tarvi vaivautua. MÄ oon nyt puolivuotta yrittäny selvittää päätäni, ottaa kiinni siitä kaikesta ja vielä enemmästäkin, mitä mulla oli ennen sua. Mutta mä en oo onnistunu. Joillekki sinkkuus on mahtavaa, vapaata, irstasta leikkiä, mutta mulle tää on yhtä helvettiä! Ei mua oo luotu olemaan yksin.
Ja silti mä oon yksin?
Humisoo
Oon viimeisillä voimillani yrittänyt etsiä jopa uutta poikakaveria, mutta ei niistä yrityksstä sitten mitään oo tullut.
Mun elämä on niin vaikea; siks sitä ei oo ikää enne yritetty aikasemmi!! Jos ei muuta vaikeuksia oo näköpiirissä, niin sitte miehet, tyyliin jonottaa joukolla kommentoimaan mulle että " mä en halua sitoutua mihinkään" :(
Mä oon ehkä liian roikkuva tyyppi. Entinenkin sanoi mulle vaan vihaisesti että "sä otat kyllä tän meidän eron nyt liian vakavasti, eihän me edes oltu tiiviisti yhdessä" kun itkin sen perään. Miksi musta tuntuu, että naiset on loistavia rakastajia, miehet surkeita pettäjiä, jättäjiä?? Mun pää sekoaa.
Miten tämä "vapaus" voi olla niin kamalaa?
Miten mä löytäisin taas oman elämäni jäljille?
Missä ihmeessä tämän maan rehelliset, naisista sydämestään välittävät herrasmiehet on??
Sun rakas ei tarvi vaivautua. MÄ oon nyt puolivuotta yrittäny selvittää päätäni, ottaa kiinni siitä kaikesta ja vielä enemmästäkin, mitä mulla oli ennen sua. Mutta mä en oo onnistunu. Joillekki sinkkuus on mahtavaa, vapaata, irstasta leikkiä, mutta mulle tää on yhtä helvettiä! Ei mua oo luotu olemaan yksin.
Ja silti mä oon yksin?
Humisoo
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko?
Mä nimittäin haluisin puhuu asiasta. Ei mun entinen koskaan halunnut mun kanssa asiasta puhua. Ehei. Se oli liikaa pyydetty.
Voimia samanlaisessa sieluntilassa tarpoville. Mä tiedän miltä tuntuu, enkä yhtään vähättele.
Silti pitää olla positiivine ja muistaa vanhaa kaskua että "se parhaiten nauraa joka viimeiseksi nauraa" tai " se joka viimeks nauraa, kuolee iloisena" :)
kuin et tiedän tunteen. Oltiin 4v yhdessä ja yhtäkkiä olinkin yksin? Ei enää viikonloppuja yhdessä eikä viikolla näkyilty ja silti muka oltiin liian vähän yhdessä.. No tosta voi olla montaa mieltä. Se oli mukavaa aikaa kun tosiaan oli joku jonka viereen mennä ja ei ollut yksin. Nyt tuntuu kuin nämä 10kk tapauksesta ovat menneet viiruna ohi multa, armeijankin alotin tammikuussa 1/04 ja nyt enää n.2kk sitäkin jäljellä.. Monta kaveria sai armeijan aikana tylyt tekstiviestit että se on loppu nyt. Vähän valaisi itseäkin ja tuntuu että olen jotenkin kovettanut itseni enkä anna tunteilleni mitään valtaa.. Yli olen jutusta jo päässyt aikapäivää sitten, mutta se onse yksinäisyys mikä tässä kalvaa.. Elämä on sellaista harmaata vain; mennään eteenpäin kun ei muutakaan voi. Tuntuu vain että ei tässä ketään löydä kenen kanssa voisi olla kun karkuun juoksen kuitenkin, siinä pelossa että taas kohta sattuu ja lujaa. Enkä halua olla enää yksin, elämä alkaa mulla 2kk päästä 24h ja.. ja.. minkäs teet. Tulipas ihmeellinen vuodatus eikä liiemmin edes tainnut liittyä asiaan.. show must go on.
Toi on osuvasti sanottu : show must go on:)
mutta..joo..mä ainaki kuoleennun silti:D
tai emmä kuoleennu...kaikki vaan on niin tyhjää..
vaikka ei välttisti edes kaipaa enää "sitä entistä" itelleen, kun on niin katkeroitunu yms yms yms.
Sulla on jo aika hyvin jos elämä alkaa 2kk a 24h:) millonkahan mulla alkaa??
Mä toivon, että mäkin tuntisin vielä joskus eläväni täysillä
Niino sillä tarkotin 2kk / 24h kun en enää armeijan harmaissa kulje, eli aikaa on panostaa kunnolla suhteeseen ym :) sama juttu en mäkään kaipaa entistä kun löytyy niin paljon syitä miks se loppukin, enkä halua palata samanlaiseen enää.
Mä ainakin yritän elää täysillä 2kk päästä;) ja toivottavasti jonkun kanssa, mut sillehän ei minkä voi, se natsaa jos natsaa sit joskus.. ehkä huomenna.. tunnin päästä jne. pitää vaan nyt nauttia tästä yksinolosta nyt jos milloin on hyvä aika tutkiskella itteänsä ja omia mietteitään :) aivan varmasti tuut elämään täysillä viel kunhan pidät laidoista kiinni vaan ;) @--\- ruusu sulle ja elä turhia murehi, kohta kuljet jonkun kanssa jo ennenku huomaatkaan :)
Ei se kyllä mulla nyt ihan noin helposti mee. Mutta kyllä mä vielä.. jaksan uskoa, että kyynelten takaa joskus näkys kaunis maailma.
Ei se kyllä mulla nyt ihan noin helposti mene.. mutta kai mä vielä hetken jaksan uskoa..
että "kyynelten takaa avautuu kaunis maailma" vielä joskus
Ei se kyllä mulla nyt ihan noin helposti mene.. mutta kai mä vielä hetken jaksan uskoa..
että "kyynelten takaa avautuu kaunis maailma" vielä joskus---mutta mä en enää ite osaa enkä ymmärrä mitään. Tyhjyys on vuoden johtava sana
mulle ei vaan mee päähän, et mikä siin yksin elämisessä on niin vaikeeta? Toisille se tosiaan on portti taivaaseen kun pääsee viettää sinkkuelämää, kuten mulle. Mut kyllä mun mielestä jokaisen pitäis pystyy tulee toimeen omillaan. Ainakin kerran opetella se, miten ollaan omillaan, eikä haikailla päättömästi sellasiin suhteisiin jotka hajoaa, ja pelän epätoivoisuuden johdattelemana.
Älä ota tätä nii vakavasti mut ajatteleppa sellasta asiaa jos oot jo nytte noi riippuvaine parisuhteesta. Hommaat miehen itelles, meet kihloihin ja naimisiin 25 vuotiaana. Tulee lapsia ja talovelka. Oot 55 vuotias työläinen ja miehes ottaa ja kuolee joku päivä, esim. onnettomuudessa. Onhan sulla viel lapset jälellä mut se elämänkumppani yhtäkkiä vaa häviää viereltä... vedätkö narun kaulaa vai mikä avuks? Kenties kyselet neuvoo tältä palstalta.
Tää oli vaa miettimistä varten kirjotettu, ei tarvii kommentoida mitekää.
Olet oikeassa, sinkkuus on portti taivaaseen. En vaihtaisi nykyistä olotilaa mihinkään. 7 vuoden puuduttava suhde vihdoinkin ohi!!!
Ei munkaan päähän mee. Mutta mun sydän toimiikin tunteella, ei järjellä. Taas viimeyö meni omia virheitä kelatessa. Tuskin mä tästä yli koskaan pääsen.. koska mä en koskaan oo saanu, enkä tuu kai jatkossakaan saamaan puhumaa asianomaisen kanssa kasvokkain.
Selvittämättömät asiat vaivaa. Exä väitti puolivuotta eron syyks jotain aivan muuta kuin se todella oli. Tottakai mä tiesin itte alusta asti, että mistä on kyse, - mutta tämä vaan väittää toista! - Viimein sain rehellisen vastauksen, mutta sitä mä en sitten ymmärrä, miksi mut piti saada ensin "imeä kuiviin" ennen kuin se mulle sanottiin.
Mä en tuu enää koskaan luottamaan. Mihinkään.
Kyllä tässä vain niin on käynyt että nyt kun
on tämän "kamalan vapauden" ympäröimä ja ois
aikaa vaikka mihin,ei ole enää löytänyt
takaisin niille raiteille,joita pitkin
hurjina poikamiesvuosina huoletonna kulki.
On vain niin lamaantunut että meinaa arki-
askareetkin jäädä sikseen,ja suorastaan
tässä yön hiljaisuudessa voi kuulla kellon
tikittävän kuinka sitä,perskeles,yksin
vanhenee.Äh ja pah,huomisiltana lyön kyllä
läppärin kiinni ja lähden kartsalle Elämään..
Totta joka sana.
Mutta ei noita sanoja todeks kukaa semmone usko, jolla ei oo sama hätä omalla sydämellä. Ehei.
Liikaa olis vaadittu.
Yksin on selvittävä. Vaikka apua tarvitsisinkin.
Sattuu.
Miksi rakkaus on lumivalkea vain hetken? Miksi siitä jossain vaiheessa tulee painostavaa..ja veren maku suussa menemistä?
Älkää koskaan kinutko rakkailtanne seksiä. Toinen voi haluta myös, mutta ei sitä vain uskalla, kehtaa sanoa. Älkää siis kinutko!! Siinä vaiheessa alkaa suhde murentua. Kun toinen leimautuu "Pihtariks" ilman mitään syytä. -vaikka haluaisi ihan samalla tavalla kuin toinenkin, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut. Silloin on kyllä mieli maassa ja itsesääli alkaa murentaa.
Mun sinkkuus alkoi mun virheestä. Kalliista virheestä, jonka tein hetkeäkään ajattelematta, tuon itsesäälin ja masennuksen vallassa. Mutta kun sen/ne tekstiviestin olin lähettänyt - siitä lähtien olen itkenyt.
Tässä mä vaan roikun. Turhaan. Turhaan.
Mä tunnen tuon tunteen kun elämä yhtäkkisesti muuttaa täysin muotoaan tutun ja turvallisen ympäriltä.
Asiaan auttaa ensiapuna oman elämän järjestäminen tiettyyn sopivaan tasapaksuisuuteen. Ei silti saa yleistää asiaa koskemaan kaikkia miehiä, koska olen miespuolinen ja meidän suhteessa nainen oli se joka petti joka käänteessä. Itselleni se ei sovi kun seurustelee "vakavasti".
Uskoakseni elämäsi muuttuu vielä iloiseksi kun eräänä päivänä löydät sen uuden oikean vaikka niitä ei tunnu löytyvän mistään. Mutta se löytyy paikasta, josta sen ei voisi kuvitellakaan löytyvän
Voimia sulle
Mä en pettänyt. Ehen. EN TODELLAKAAN. Mulle vaan sanottiin että "haluan katsella muita" "haluan olla vapaa" "onhan se muotiakin" "on vielä mukava olla monta vuotta vapaana" ..........
silloin musta tuntu, että kaikki on ollut turhaa. Silloin musta tuntu, että mua on petetty. Kipeimmin, mitä koskaan. Kun nuo sanat sanoo ihminen, joka on rakas - kauheaa.
Tajutkaa miehet, että kun nainen sanoo, ei, häivy, mene pois - silloin se (mulla ainakin) tarkoitta päinvastaista. Silloin mä todella tarvin apua. No, tätä ei tietenkään HÄN halunnut ymmärtää ja varmasti vain huokaisi helpotuksesta kun pääsi musta eroon.
G.. Nytkin naurat mulle, jos tän luet. Tai sitte oot surullinen ku tää koskee mua niin pahasti. Mutta kuitenkaan et halua myöntää sitä, että óot mulle paljonkin velkaa. Tai sitte vaan kiroat että mitä tuo ämmä joutavia narisee.
Mä oon niin katkeroitunut.-
Mulla on väsy
Koko ajan masentaa sinkkuus, naisia ei enää viitsi katsoa tai elätellä toivoa kun kaikki on kuitenkin varattuja. No kai tämä on elämänkohtaloni eli elää sinkkuna, asua yksin ja käydä töissä repimässä itsensä hajalle.
kauheeta. on siis muitaki jotka tuntee kuin minä.
Hirveää. ´Tällaista tunnetta ei kenellekään toivoisi.
Just se ku ei edes viiti ku tietää justii ettei mistää mitää tuu. Keksintöjä? Ideoita?
Mitä helv tässä tekis?
Muutaku lähtis ens vuonna vaihto-oppilaaks usaan:) - muttei se tätä ratkase..
Tottakai ero tuntuu pahalta. Tulee yksinäinen olo ja mikää ei oikee kiinnosta... Ite voin kyllä jätettynä kertoo et se tuska menee ohi. Se vaan tarvii vähän aikaa... Sun pitäs nyt hemmotella itteäs, harrastaa, käydä leffas, nähä kavereita. Se auttaa kummasti. Älä missään nimessä hae uutta poikaystävää vielä. Sulla on ihan selvästi "eroprosessi" kesken ja sellanen on omiaan rikkomaan hyvinki alkaneen uuden suhteen. Kaikki hyvä tulee aikanaan eikä sitä kannata murehtia. Muista aina että asioilla on tapana lutviutua. Hymyile niin maailma hymyilee takasin
Mulla pätkii vaaan..
enkä tiedä mistään mitään..
ja mua ärsyttää, itkettää, inhottaa, kuvottaa se, että mulla ei oo ketään kelle kertoa mikä ja kun ja jos painaa...tai on paha olla..
Kuuntelijaa ei yksinkertaisesti ole. Tietenkään.
"mistä tunnetsä ystävän, onko oikea sulle hän, ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää. Kun on sinulla vaikeaa, ja kun tarvitset auttajaa, kuka rinnallas ruikuttaa, menee muut menojaan"
Ketään ei oo jääny:/