Mitäs sitä tekis..
kun on tullut mentyä 20- vuotiaana naimisiin miehen kanssa jota en kai ole koskaan rakastanut.. Tulin raskaaksi ja siksi siis naimisissa. Äitini päälle päsmärinä..
Mieheni rakastaa minua yli kaiken..MUTTA
Nyt sitten olen rakastunut oikeasti toiseen mieheen joka myös minuun..SYVÄSTI!!
elikkä Olen myös pettänyt.. Uusi mies kaikkea sitä mitä mieheltä/isältä oletan
Tuntuu tuskaiselta mennä kertomaan omalle miehelle että sori by the way en muuten koskaan rakastanut sinua..
Jäädäkkö velvollisuudesta lapsen ja nykyisen miehen kanssa lopuksi elämää, vai olisiko kaikille parempi, lapsellekin että yritän tehdä itseni onnelliseksi..
Jos jään pelkään(tiedän) että tulen pettämään aina.. ja se syö minut sisältä kuin piru..
En ansaitse mielestäni mitään hyvää ja kunnioitusta keneltäkään ja toivottavasti joku tekee joskus samoin minulle.
Eksyksissä pahasti :(
kun on tullut mentyä 20- vuotiaana naimisiin miehen kanssa jota en kai ole koskaan rakastanut.. Tulin raskaaksi ja siksi siis naimisissa. Äitini päälle päsmärinä..
Mieheni rakastaa minua yli kaiken..MUTTA
Nyt sitten olen rakastunut oikeasti toiseen mieheen joka myös minuun..SYVÄSTI!!
elikkä Olen myös pettänyt.. Uusi mies kaikkea sitä mitä mieheltä/isältä oletan
Tuntuu tuskaiselta mennä kertomaan omalle miehelle että sori by the way en muuten koskaan rakastanut sinua..
Jäädäkkö velvollisuudesta lapsen ja nykyisen miehen kanssa lopuksi elämää, vai olisiko kaikille parempi, lapsellekin että yritän tehdä itseni onnelliseksi..
Jos jään pelkään(tiedän) että tulen pettämään aina.. ja se syö minut sisältä kuin piru..
En ansaitse mielestäni mitään hyvää ja kunnioitusta keneltäkään ja toivottavasti joku tekee joskus samoin minulle.
Eksyksissä pahasti :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sulla on vaan kaikki liian hyvin, kyllä sä sitä opit arvostamaan sitten, kun menetät sen. Ja niinhän tuossa tulee käymään. Kivat jatkot ja tsemppiä.
Minkä ikäinen lapsenne on?
Lapsille ero on vaikeinta, mutta sopeutuvat tilanteeseen, jos heihin kiinnittää riittävästi huomiota. Lapsi tarvitsee hyvin paljon rakkautta ja huomiota ja jos kykenet sitä antamaan ihastumisestasi huolimatta.
Olen itsekin huumaantunut avioliitossa ollessani erääseen naiseen ja kuvittelin suhteestamme vaikka mitä. Olin kyllä rakastanut vaimoani avioliittomme alkupuolella ja rakastin myös lapsiamme. Niinpä päätin unohtaa tuon naisen, vaikka hän olisi halunnut minut. Pidin kuitenkin kaikkea muuta tärkeämpänä kuin tuota rakastumista. Nyt vuosien jälkeen olen ymmärtänyt, että jostakin syystä annoin itselleni mahdollisuuden rakastua toiseen naiseen. Sen jälkeen olen rakastunut vaimooni uudelleen ja parasta mitä minulle on tapahtunut on perheemme ja yhteisyytemme.
Jokaisen ihmisen tulisi kuitenkin kokea joskus hullaantuminen ja rakastuminen täysillä, ei elämä ole muuten elämisen arvoista.
Mieti siis vielä vähän aikaa, mutta sinun on pakko olla myös itsellesi rehellinen. On erittäin suuri virhe mennä naimisiin ja tehdä lapsia ihmisen kanssa, jota ei rakasta.
Ei se mene kaikkien kohdalla noin, että rakastuu
ja hullaantuu ulkopuoliseen ja tekee valintansa
puolison hyväksi kuitenkin ja sitten rakastuukin
uudelleen puolisoonsa. Minulle kävi niin, että
vaikka teinkin valinnan juuri noin, en koskaan
tuntenut enää rakkautta puolisoani kohtaan,
Ero tuli lopulta kuitenkin ja koko tämän ajan
on ollut aikaisempi ihastus mielessä. Ja hänellä
sama juttu. Nää on vaikeita asioita, kannattaa
todella miettiä, mitä haluaa ja kuunnella omaa
sisintä. Jos ei koskaan ole rakastanut puolisoaan,
tuskin sitä enää myöhemminkään tulee. Toisaalta,
miksi ei ole koskaan rakastanut puolisoaan,
tuntuu, että joskus sentään, vähän ..
koska on pakko. Yleensä myös aikuiset uskottelevat itselleen (ja muille), että lapset ovat sopeutuneet eroon, vaikkeivät he oikeasti olekaan. Luuleeko joku vanhempi ihan tosissaan, että lapsi kertoisi mitä hän ajattelee erosta? Miten pieni lapsi pystyisi pukemaan sanoiksi sellaista, jota ei osaa kaikki aikuisetkaan? Isompi lapsi varmasti jotain tunnelmiaan kykenee erittelemään, mutta ei sitäkään kummallekaan vanhemmalleen. Usein perhetuttava tai naapuri näkee paljon paremmin miten lapsi kärsii erosta, mutta siitäkin on aivan turha edes mainita vanhemmille; mitä se hyödyttäisi? Fakta on se, että kaikki kärsii jotenkin, mutta lapsi eniten.
On totta, että lasten on pakko sopeutua. Joissakin tilanteissa on kuitenkin parempi erota, kuten meillä: aina vain riitoja, vanhempien välillä hyvin vähän rakkautta ja hellyyden osoituksia. Poikani rauhoittui kummasti eron jälkeen ja viihtyy hyvin kummankin vanhemman luona. Mutta toivoo ääneen välillä, että isä ja äiti muuttaisi takaisin yhteen :( Elämä on vaikeaa. Valintoja ja taas valintoja...
minä olin se sinun miehesi omassa avioliitossa,kylläkin vaimoni rakasti alussa ainakin.Pari lasta jne..jotka ovat minun elämäni valo tällä hetkellä. Kun teet ratkaisuja älä tee niinkuin minun vaimoni..viikkossa oli pakattu ja minä yksiössä ihmeissäni..kaksi vkoa myöhemmin vei lapset uutta miestä tapaamaan..kun,jos eroat ota alkuun sellainen seurusteluvaihe,äläkä tunge välittömästi lapsia siihen opettelemaan..minun poikani oireilivat kauan ja ovat vieläkin hämmentyneitä kun isä ei olekkaan enää kotona,se olet sinä ja rinnakkaissuhteesi jotka ovat rakastuneet,eivät lapsesi.
Ettei käy kuin vaimolleni,että 1kk ihanaa arkea uuden miehen kanssa..niin soitteli että kaveri soittelee hänelle kännissä yöllä,ja on niin mustasukkainen..?
Olin siinä vaiheessa tyly, ja sanoin että kiinnostaa kuin kilo paskaa. Mutta on hän silti lapseni äiti ja toivon valinnoissaan kumminkin onnistuvan,sillä hänen paskavalintansa, pahat olot heijastuvat minun poikiini,ketkä ovat tässä hässäkässä kaikkein viattomampia.
Sitä vaan usein tehdään kaksi onnelliseksi tai yritetään,niin samalla voi kolmen tai neljän ihmisen elämä mennä pitkän aikaa huonompaan suuntaan.
Mene joskus vaikka manheim lastensuojelu sivuille,saat varmasti asiallisempia vastauksia sieltä,kuin ehkä täältä.
On ratkaisusi mikä tahansa älä tee kaikkea silmänräpäyksessä,asioista pitää puhua ja joskus ulkopuolisen puheillakäyminen tuo apua kummallekkin,vaikkakaan ette jatkaisikaan yhdessä.
Se kumpa jää teistä yksin voin sanoa että hän "kuolee" henkisesti joksikin aikaa varmasti,ja yksin olemeninen on ehkä pahinta mitä parisuhteessa "turvallisesti" elänyt voi kokea..sen tälläkin palstalla varmasti monet allekirjoittavat.
Minä toivuin,onneksi ja osaan nauttia omista lapsistani ne vkonloput ja muutamat arkipäivät mitkä minulle on annettu, ja ne päivät ovat humattavasti mukavempia ja ilontäyttämiä kuin ne jotka arjen keskellä vietin.Nyt voin saan olla isä mikä minä haluankin olla.
Toivotan sydämmestäni sinulle,lapsellesi,sekä miehellesi onnea,tapahtuu perheellenne mitä tahansa.
Ei tää ole mikään hetken mielijohteesta syntynyt "päätös". Olen samaista asiaa jo miettinyt yli vuoden ja tämä toinen mies on ollut kuvioissa vasta puoli vuotta. Hän onkin sanonut että en saa erota hänen vuokseen.. on oltava parempi syy!! Hän tulee kuulemma rakastamaan ja aina olemaan tukenani päätin sitten mitä tahansa. Ja tiedän että näin tulee olemaan, hän on sen luontoinen. Suhteessamme on paljon sellaista mitä en ehkä tässä rupea selvittämään.. Väkivallalla uhkailua ym. Mikä yksi syy miksi on vaikea olla.. Otan neuvostasi vaarin ja menen mannerh. juttusille.. Lapsesta vielä sen verran 3v joka jo nyt tottunut että asioita tehdään joko äidin tai isän kanssa, harvemmin yhdessä. Ja yleensä kun olemme kolmisin lapsi käyttäytyy hirvittävän hermostuneesti.. ?? Miksi??
Tosiaan olen alkuun suunnitellut muuttavani yksin asumaan.. (miettimisaikaa..??) Jotta tosiaan tiedän mikä tuntuu hyvältä.
Nykysellään en oikein tahdo jaksaa.. Tuntuu että lapsi jää heitteelle kun ei oo voimia hoitaa..
Pakkohan sun on erota. Tn sä tulet olemaan pahemmassa kriisissä kuin sun tuleva exsä. Hän nimittäin kerää kaiken empatian ja sun osaksesi jää petolliseen naiseen kohdistuva halveksunta.
Varmista ennen eroa, että saat lapset luoksesi asumaan ja että niistä ei tule oikeusriitaa.
T. Sami