happy or not

Ainakin minun mielestäni on erittäin hyvä saalis! ;o)
Rauhallinen, rehellinen, ahkera, rakastava ja juuri minulle sopiva mies.
Tosin monille voisi olla kompastuskivenä se ettei mieheni tee mitään "naisten töitä". Ruuanlaitto ja siivous on minun hommani, mutta tiesin sen jo seurusteluvaiheessa. Tosin mieheni on aina sanonut, että hänen mielestään meillä voisi käydä siivooja, mutten ole mielestäni vielä sellaista tarvinnut.

Vasta ajan kanssa tietää, millainen toinen on. Kaikenlaista tulee vastaan, joku voi vaikuttaa ensisilmäyksellä ja vielä toisellakin hyvältä ja sopivalta ja myöhemmin osoittautuu joksikin muuksi tai ainakin sopimattomaksi itselle. Ja päin vastoin.

Minä unelmoin aina turvallisesta miehesta, joka rakastaisi minua sellaisena kuin olen ja toivoin löytäväni miehen, jota voisin kunnioittaa. Minä löysin sellaisen mutten tiennyt sitä pitkään aikaan. Vasta yhteiselämä näytti sen, että todella kuulumme toisillemme ja haluamme rakentaa elämäämme yhdessä.

Kysymys tyytymisestä johonkin on hyvin asenteellinen ja kuvastaa kysyjän mielipidettä enemmän kuin vastaajan.

On kyllä syvältä nuo Happy or Not -laitteet. Olisikohan jos suurin ongelmajätteen tuottaja Suomessa. 

Eihän nuo tuloksetkaan, josta rahaa asiakkailta pyytävät, ole yhtään luotettavia. Onko kukaan koskaan painanut muita näppäimiä kuin vihreää tai punaista?! 

Toinen juttu mitä en ymmärrä, että miksi ihmeessä ihmiset painavat nappeja josta on erinomeiset mahdollisuudet saada flunssa tai influenssa. 

Ihan järjetön start-up -vedätys...

Joo oon happy valitsin itseni ja menin munkaa naimisiin thank you goood uuuu so sweet🤭

Kun suhteemme aikoinaan alkoi, minulla oli kausia, kun ajattelin tyytyneeni. Välillämme kun ei roihahtanut mitään satumaista rakkaustarinaa, vaan homma eteni ilman yhtäkkisiä tunneryöppyjä. Salaa kait kaipasin romantiikkaa ja perhosia ekat pari vuotta.

Mutta nyt on ihan eri fiilis!! En vaihtaisi upeaa miestäni mistään hinnasta kehenkään! Juuri paras mahdollinen minulle. Luotettava, älykäs, kohtelias, ahkera, huomioon ottava, perhekeskeinen, hauska, hyvä sängyssä, kärsivällinen... Paras. Enkä näiden yhteisten vuosien jälkeen kaipais mitään "vuoristoratoja" vaan syvä ja pysyvä luottamus/rakkaus ylittää kaiken.

Oli alkuun ns. Täydellinen, siltä tuntui jopa lähes vuosikymmen, siihen loppui se lähes täydellisyys. Kaikkea paskaa sain niskaani naiselta, kun olis tiennyt heti olisin jättänyt väliin, parempiakin olis varmaan ollut tarjolla. Mutta nuorena haksahtaa helposti ja kun suhde pitenee huonot asiat nousee esiin ja hyvät asiat unohtuu eikä niitä enää tule.

Ehkäpä tyydyin lasteni äitiin aikoinaan, en oikein muista enää. Kai siinä jotain kuitenkin oli, jotain jonka unohdin huonon loppuajan, riitaisan eron ja nykyisen käytöksen vuoksi.

Sen jälkeistä kahta kumppaniani olen rakastanut, ihaillut, himoinnut ja palvonut ehkä liikaakin. Sellainen voi ahdistaa jos toinen ei tunne samoin.