Onkohan mies kiinnostunut?

Mietiskelin täällä sitä onkohan miespuolinen työkaverini jollakin tasolla kiinnostunut minusta. Minulle ei ole tullut koskaan tällaisia "fiiliksiä", itseasiassa kun en ole kokenut tällaista vastaavaa niin en osaa nyt tulkita onko kyse aidosta ystävyydestä miehen ja naisen välillä vai jostakin muusta "äänettömästä". Kertokaas te kokeneemmat miehinen mielipiteenne ja päästäkää mut miettimästä joutavuuksia.

Aloitin työt joku aika sitten uudessa työpaikassa ja tämä kollega otti minut siipien alle ja perehdytti minut hommaani. Monet kyydit olen häneltä saanut kotiin kun samalla suunnalla asumme ja käymme usein syömässä kahdestaan lounasta kun olemme molemmat "näitä myöhäisesti nälkäisiä." Käytös itsessään on kohteliasta, mutta sanoisinko tavattoman välitöntä kuin kolleguutta ja ollaan puhuttu henkilökohtaisia asioita parisuhteistamme ja tulevaisuuden vauva haaveista yms. Mutta se mikä jää sanomatta on piilossa jotenkin... katseessa. Hymyssä. Hän katsoo minua joskus jotenkin... pitkään... intensiivisesti... pää kallellaan. Ja olen huomannut että hän on alkanut koskettaa minua aika surutta työpäivän aikana. Ei mitään puristelua, naturally, mutta hän saattaa ottaa esim puhelimen kädestäni sellaisella kouraisulla että pitelee hetken kättäni puhelimen kanssa, hipaisee sormia. Tai jos valitan kylmästä ilmastoinnista ja kohmeisista sormista, hän tarttuu sormiini ja pitelee niitä lämpimissä käsissään todetakseen onko ne kylmät tai ei. Mä en ole tottunut miespuolisilta hyviltäkään ystäviltä ihan näin fyysistä ystävyyttä saamaan joten en ole oikein varma missä tässä mennään. Olisin taipuvainen ehkä ajattelemaan kyseessä olevan ihan tahatonta normaalia koskettelua(?) koska se kuitenkin tapahtuu viattomasti muiden työkavereidemme silmien alla.

Omalta osaltani pidän miestä hyvin puolensavetävänä ja erittäin mukavana. Juuri sellaiselta jonka ottaisin ja haluaisin jos olisin sinkku. Rakastan omaa miestäni ja koska hän kohtelee minua hyvin, ei ole vaihtaminen käynyt mielessä, vaikka ilmassa olisikin vähän viboja. Yritän siis sanoa, että jos vaikka molemminpuolista kiinnostusta olisikin niin me emme koskaan päädy yhteen. Hänkin seurustelee tahoillaan ja on menossa naimisiin.

Olis mukava vaan jos jotenkin miehet toteaisitte että kyse on melko fyysisestä ystävyydestä niin ei tarttis miettiä että "onko välillämme tuntuva vetovoima vain minun päässäni". Tilanne tuntuu itsestä vähän epämukavalta kun ei tiedä siitä olkapäähän laskeutuvasta kädestä että miksi se siihen tipahti :D Muiden miespuolisten työkavereiden kanssa minulla ei ole lähellekään samanlaiset välit. Jos heillä on jotakin asiaa koneelleni ja istun paikallani, olen nähnyt lukemattomia hassuja kurotteluja kun he yrittävät hallita tietokonehiirtä ja näppistä kuitenkaan koskettamatta minua, oikeastaan väliin yritetään jättää minimissään se 20-30 senttiä rakoa kehooni. Tämän mainitsemani työkaverin kanssa taas kyykötetään kylki kylkee vasten niin että välillä itselle tulee tuntee että on pakko hiissata tuolia 5 senttiä kauemmaksi ettei toinen oo ihan iholla.

Mutta joo, ehkä vähän tabu aihe, mitäs ajattelette? Olenko mä löytänyt ihanan miespuolisen aidon Ystävän? :)