Pitkäaikainen, paras, ystäväni alkoi seurustella. Ok, suhteiden alkuun kuuluu tietty käpertyminen, mutta tässä tapauksessa se koskee vain sitä, että minulta odotetaan kaikkea mitä ennenkin; apua käytännön asioissa milloin vain, sydänsurujen kuuntelua jne. Mutta: minun elämäni on kadonnut ilmeisesti täysin hänen näköpiiristään. Minut on pahasti priorisoitu pois. Olen pelkkä hyödyke.
Onko muita saman kohtalon kärsineitä? Onko viisaampi iskeä välit kokonaan poikki vai yrittää roikkua jossain, missä ilmeisesti kuuluu sarjaan "otan toki yhteyttä, kun sinulta jotain tarvitsen".
Ottaa pahasti päähän ja olen tietenkin hyvin loukkaantunut. Miten joku voi sivuuttaa vanhan, läheisen ystävänsä - jättää vastaamatta puhelimeen t. tekstareihin - eli ei välitä edes tietää miksi toinen ottaa yhteyttä. Ja tämä sattuu aikaan, jolloin minulle tapahtunut tosi vaikeita asioita.
Onko muita saman kohtalon kärsineitä? Onko viisaampi iskeä välit kokonaan poikki vai yrittää roikkua jossain, missä ilmeisesti kuuluu sarjaan "otan toki yhteyttä, kun sinulta jotain tarvitsen".
Ottaa pahasti päähän ja olen tietenkin hyvin loukkaantunut. Miten joku voi sivuuttaa vanhan, läheisen ystävänsä - jättää vastaamatta puhelimeen t. tekstareihin - eli ei välitä edes tietää miksi toinen ottaa yhteyttä. Ja tämä sattuu aikaan, jolloin minulle tapahtunut tosi vaikeita asioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, ihmissuhteet on muuttuvaisia. Ainahan sitä ei käsitä, missä ja kenessä syy, vai mitä tapahtuu. Itse olen kokenut senkin, että kun itse olen alkanut seurustella, ystävä on väistynyt takavasemmalle, jostain syystä. Välillä en tiedä enää, kumpi se on jättänyt kummanko.. Itsestä on alkanut tuntua, että toinen ei välitä ollenkaan ja käyttää hyödykseen tilannetta, jolloin toinen saa jonkun toisenkin tärkeän ihmisen elämääns. . toisaalta sitten harvoin taas tulee tunne, että ei kai se niinkään ole.
Mutta ehkäpä silloin, jos toinen puhuu aina vain itsestä eikä edes viitsi kysyä, mitä toiselle kuuluu ja että miten menee oikeasti, ehkäpä on syytä miettiä ystävyyden laatuja, mitä se sitten onkaan. Onko se enemmänkin toisen hyväksikäyttöä omien murheiden purkamiseen. Yleensä tuollaisessa tilanteessa tulee eteen se, että kun uusi ihana kumppani osoittautuukin tavalliseksi ihmiseksi, sitten tulee taas paljon asiaa :))
Siis mitä se oikea ystävyys on vai onko niin, että kanssaihmisiltä on turha odottaa kovin kummia. Ehkä kuitenkin hyvä ystävä olisi sellainen, joka välittää vaikka itsellä menisikin loistavasti ..
Itsellenikin kävi vähän samanlailla. Ja ystävä oli vielä paras ja ainoa ystävä. En enää jaksanut kuunnella valituksia poikaystävästä. Hän yritti soittaa muutaman kerran mutten vastannut. Eli totisesti ei mitään tärkeää asiaa ollut kun ei ole viestiäkään tullut. Pitkään aikaan ei olla vietetty vapaa-aikaa yhdessä eikä hän ole lähtenyt ikinä mukaan kun olen pyytänyt. Kun hän on ollut juomassa pitkästä aikaa ei ole pyytänyt minua mukaan. Tuntuu aika tylyltä ja hyljätyltä. Nyt olen siis aivan yksin, mutta se oli oma valintani. Vanha ystäväni kaveeraa kuitenkin sellaisen kanssa josta ei oikein itsekkään pidä ja haukkui hänet aina minulle. Että se tuntuu silti olevan parempi kaveri kuin minä. Itselläni on ollut tosi vaikeaa pitkän aikaa eikä ketään ole kuuntelemassa. Eli suurkiitokset, ystävä onnistui tekemään maailmastani entistä kaameamman.
Tätä ystävyysasiaa olen itsekin työstänyt mitä moninaisimmista näkökulmista. Ystävyydessä on mielestäni yksi hyvin tärkeä asia ja se on vastavuoroisuus. Molempien pitää olla tyytyväisiä toiselta saamaansa ystävyyteen eikä toinen saisi kokea jäävänsä jostain paitsi tai vähemmälle huomiolle. Ystävyyssuhde ei ole sama asia kuin terapiasuhde. Terapeutti on se, joka pyynteettömästi tukee eikä terapeutin kuulumisista tarvitse olla kiinnostunut. Ystävyyssuhdetta ei kuitenkaan tarvitse katkaista, mutta sen voi jättää hiukan vähemmälle huomiolle. Se joko puhkeaa uudestaan kukkaan tai kuihtuu ajan myötä.