Moi!
Mieheni lähettää kotimaahansa sukulaisilleen rahaa joka kuukausi n. 300e tai ehkä enemmänkin. Tästä asiasta ei ollut mitään puhetta ennen naimisiinmenoa, sain asian selville sattumalta.
Miten te muut olette vastaavassa tilanteessa toimineet?
Itseäni suoraan sanoen vituttaa, mieheni ei haluaisi maksaa vuokraa, ruokaa tms juuri ollenkaan täällä Suomessa. Valehtelee päin naamaa, ettei ole rahaa ja tiedän aivan varmasti, että on, käy töissä.
Ero?
Mieheni lähettää kotimaahansa sukulaisilleen rahaa joka kuukausi n. 300e tai ehkä enemmänkin. Tästä asiasta ei ollut mitään puhetta ennen naimisiinmenoa, sain asian selville sattumalta.
Miten te muut olette vastaavassa tilanteessa toimineet?
Itseäni suoraan sanoen vituttaa, mieheni ei haluaisi maksaa vuokraa, ruokaa tms juuri ollenkaan täällä Suomessa. Valehtelee päin naamaa, ettei ole rahaa ja tiedän aivan varmasti, että on, käy töissä.
Ero?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja kauankos olette olleet naimisissa/yhdessä? Kuulostaa siltä että suhteenne on aika tuore jos et ole tuollaisesta asiasta tiennyt. Teillä on ilmeisesti erilliset tilit, ettekä pidä yhdessä kirjaa talouden tuloista ja menoista?
Meillä ainakin tiedetään prikulleen mitä kumpainenkin ansaitsee, yhdessä tsekataan tilinauhat ja suunnitellaan makselemiset ja ostelemiset. Kuinka kukaan voi suostua muuhunkaan, jos yhdessä ollaan ja eletään, ihan sama onko puoliso ulkkis vai suomalainen! Mieheni kyllä haluaisi auttaa Irakissa asuvia vanhempiaan rahallisesti, mutta meillä ei ole ollut siihen resursseja. Kyllä ne palkat kuluu ihan elämiseen ja oman perheen menoihin täällä Suomessa. Mun ei ole KOSKAAN tarvinnut miettiä, että laittaako sinne rahaa selkäni takana.
Valitettavasti kuulostaa siltä, että liittosi on just sellainen stereotypialiitto, joista palstalla saa lukea jatkuvasti. Jos suhteessa on kaikki hyvin, niin silloinhan tälläisistä asioista ei tarvitse kysellä netissä....
Miksi täällä aina vedetään kommenttia esille,että sillon nainen lapsi tai et ukko on epärehellinen.Onko se niin mahdoton ajatus,että sattuisi olemaan esim:vanha isä ja äiti jotka tarvitsee taloudellista tukea? en tarkoita,että oman perheen elämiseen tarkoitetut varat tarvitsee kaikki syytää sukulaisille,mutta jos mies laittaa vaikka pienehkön summan sinne niin eikö se ole miehen oma asia eikä kenellekään haittaa päinvastoin ja painotan edelleen sitä,että tosiaan jos ei koko palkka pussia lähetetä sukulaisille.Kyllä minäkin SUOMALAISENA auttaisin omia vanhempiani tai sisaruksia jos heillä olisi hätä tai asuisivat jossain maassa,että ei ole tuloja elämiseen yms.
Miehesi ei ole itsekäs ja unohtanut omaisiaan ja minusta se on hieno piirre MUTTA tuo 300e on jo liikaa ja ei tarvitsisi tehdä toki salaa sitä.Olisi vaan reilusti ja suoraan keskustellut asiasta kanssasi ja pienemmästä raha summasta millä voisi avustaa perhettään.
Tässähän oli enemmänkin kyse siitä, että mies ei halua maksaa mitään kulujaan Suomessa, esim. ruokaa, vuokraa jne. Hän ei myöskään mitä ilmeisemmin rakenna mitään yhteistä tulevaisuutta vaimonsa kanssa Suomessa tai muualla, säästämällä vaikkapa yhteisen omistusasuntoon, vaan kaikki likenevä raha syydetään kotimaahan. Suoraan sanoen mies käyttää vaimoaan hyväkseen kotimaansa perheensä elätykseen tai oman tulevaisuutensa rakentamiseen siellä.
Jos joku, mies tai nainen, tienaa Suomessa hyvin, maksaa kulunsa ja osansa perheensä kuluista ja säästää hieman itselleenkin, niin eihän sitten ole mikään ongelma, jos hän itse tienaamistaan rahoisat jotain kotimaahansa lähettääkin.
Eiköhän riita ollut lähinnä siitä, että mies lähettää satoja euroja muille joka kuukausi, mutta ei osallistu parin yhteisiin kuluihin millään tavalla. Tuo on pelkkää siipeilyä ja hyväksikäyttöä, vaikka kuinka lähettäisi rahat kipeälle isille tms.
Jos ei halua osallistua yhteisten kulujen maksamiseen, niin eiköhän ole parempi lähteä liitosta kokonaan. Tärkeä pummi se mies on.
Eli asia on ihan ok, koska joku muu toimii samoin. Nerokasta. Alkakaamme kaikki vain hokemaan "tekee tuokin niin" sen sijaan että pyrkisimme muuttamaan vääriksi kokemiamme asoita. Jee jee.
Onkohan miehen sukulaiset todellisuudessa vaimo ja lapset? Sitä tuskin täältä käsin pystyy selvittämään. Kannattaa tosiaan suunnitella yhdessä mitä perheen rahoilla tehdään. Mies on todennäköisesti tottunut elämään vähällä rahalla, eikä osaa tehdä ns. pidemmän ajan suunnitelmia. Hänen kotimaassaan ehkä päivittäinen ruoka on se iso hankinta, joka ei ole mitenkään itsestäänselvyys.
Voisitte kokeilla aluksi, että sovitte summan, jolla mies sukuaan avustaa. Meneehän suomalaisellakin miehellä osa tuloista esim. ex-suhteesta syntyneille lapsille. 300 euroa voi olla ehkä liian iso, mutta entä 150 euroa?
Entä jos mies ei osallistu perheen yhteiseen talouteen rahallisesti mutta käyttää hyväkseen kaikki edut. Silloin olisi hyvä miettiä kuka ne miehen rahat saa? Kuka on hänen todellinen perheensä?
Aika moni nainen suostuu elättämään miestä - myös suomalaista miestä. Itse ihmettelen miksi, mutta kaipa tuollaisessa harhassa eläminen tuo joillekin turvallisuutta ettei tarvitse olla yksin.
Jos teillä ei keskusteluyhteys toimi ettekä pääs rahasta yhteisymmärrykseen, katsoisin että teillä tulee olemaan jatkuvasti tulevaisuudessakin kiistaa. Itse päätät kannattaako se. Jos nimittäin ajattelee, että mies lähettelee rahojaan pois 300 euroa kuussa ja vielä syö sinun hankkiman ruuan ja asuu sinun maksamassa asunnossa - niin eikö tuo ukko tule aika kalliiksi? Kyllä minä ainakin tietäisin mihin noin 700-800 euroa laittaisin, jos ei tarvitsisi ylläpitää jonkin maahanmuuttajan helppoa elämää.
Hyvin kirjoitit!
Minunkin mieheni -kun oli yksin tottunut asumaan ja ruokansa kustantamaan- ei yhdessäolomme alkuaikoina tahtonut mitenkään käsittää, ettei jollain muutamalla kympillä osteta esimerkiksi viikon ruokia. Mikäs hänellä oli yksin eläessään ollut: kanapaketti silloin tällöin, leipää ja voita, ja kebabia/pizzaa kavereiden mättölöissä ilmaiseksi. Ruokaan meni ehkä parikymppiä viikossa niinä aikoina.
Meillä on nyt kolmen hengen perhe, eikä kumpikaan meistä ajattele että pitäis olla jotain "omaa rahaa". Kaikki menee yhteiseen kassaan, josta kustannetaan asumiskulut, laskut, safka, polttoaineet ja muut auton kulut jne. Useimmiten viivan alle ei jää mitään mistä edes pystyisi sinne Irakiin rahaa lähettämään. Yhden ainoan kerran on Ramadanin aikana lähettänyt 300 euroa äidilleen ja silloinkin sovimme sen yhdessä kun varaa oli ja tiesin että Ramadanin loppuessa useissa perheissä järjestetään kunnon kestit ja rahaa uppoaa niihin kuluihin. Ei meidän ole edes tarvinnut keskustella tai riidellä raha-asioista. Onneksi mieheni on sopeutunut ja kotoutunut tämän maan tapoihin niin hyvin, että hänellekin oli itsestäänselvää, että kaikki on yhteistä ja mitään ei salailla.
"Aika moni nainen suostuu elättämään miestä - myös suomalaista miestä."
Miksipä ei? Sitähän naisetkin harrastaa, paljon useammin kuin miehet: nostavat omaa elintasoaan miehen rahoilla. Siksi naiset harvemmin kiinnostuvat itseään köyhemmistä miehistä.
Jostain syystä sitä ei vaan pidetä pahana asiana, päinvastoin. Jos taas mies tienaa vähemmän, niin alkaa heti kauhea motkotus, että "minä en ala miestä elättämään". Näin silloinkin, vaikka mies elättäisi itsensä pienillä tuloillaankin.
Tilanteesi vaikuttaa kyllä aika pahalta. Vaikuttaa suoraan sanoen siltä, että miehesi yrittää vain saada maksimihyödyn sinusta ja minkäänlaista ajatusta siitä, että te olette nyt perhe, jonka yhteistä tulevaisuutta teidän pitäisi yhdessä rakentaa, ei ole miehellä. Tämähän on varsin tyypillistä vain oleskeluluvan ja rahan takia naimisiin menneiden keskuudessa. Myöskin tuo skenaario, että mies elättää olemassa olevaa vaimoaan ja lapsiaan on mahdollista. Toinen hyvin yleinen tapa on kerätä varallisuutta kotimaahan sitä aikaa varten kun oleskelulupavaimosta on päästy eroon ja on aika hankkia se oikea vaimo ja perhe.
Päin naamaa valehteleminen on todella paha merkki missä vain suhteessa. Lisäksi se, että aikuinen, työssä käyvä mies ei halua maksaa edes omia ruokiaan, vaan nekin pitäisi maksattaa muilla, kertoo kyllä sekä hyödyn maksimoinnin yrityksestä sekä muutenkin pummin luonteenlaadusta.
Ongelma on se, että jos nyt alat kovistelemaan miestäsi, hän tietysti kieltää kaiken, oleskeluluva/rahan takia naimisen, suunnitelmat tulevaisuuden varalle jne. ja mikäli hänellä ei ole vielä pysyvää oleskelulupaa saattaa pitkin hampain alkaa maksaa sitä vuokraa, jotta pitää sinut tyytyväisenä, kunnes pysyvä lupa on plakkarissa. Tämä ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että hän tuskin on kanssasi rakkaudesta tai pidempään kuin on tarpeen tai hyödyllistä.
Jos jotain neuvoa pitäisi antaa, niin ajattele ensi sijassa itseäsi ja miten pystyt hoitamaan asiasi niin, että pääset tuosta suhteesta mahdollisimman vähin henkisin ja rahallisin vaurioin. Älä vaan velkaannu miehen takia äläkä tuhlaa vuosia elämästäsi suhteeseen, joka ei ehkä miehen puolelta perustu sellasiin asiohin, johon normaalin avioliiton ja perhe-elämän pitäisi perustua.
Tämähän on ihan normi käytäntö!!!!!!
ja riippuu vielä siitä, mihin maahan miehesi lähettää rahaa, on maita jossa kuukausipalkka on n. 50e/kk, joten 300e kuullostaa aika paljolta...
Minunkaan avopuolisoni ei käyttänyt rahaa asuntoon, sähköön, veteen, ruokaan, kodin varusteisiin, mihinkään. Jätin hänet. Etsiköön toisen elättäjän. Ei se komea ulkonäkö tai seksi ole sen väärtiä, että pitää miestä sen takia hyysätä ja elättää. Otan mieluummin tavallisemman näköisen miehen, joka on valmis jakamaan elämän myös talouden osalta. Gigoloitahan nuo miehet ovat. Myyvät itseään asuntoa ja mukavia oloja vastaan.
Good for you että tajusit ajoissa mikä mies on miehiään! Liian moni nainen -yksinäisyyden pelkoaan, seksin tms takia- hyysää jotain limanuljaskaa nurkissaan vuosiakin kunnes lopulta sydän särkyneenä jää miettimään että mikä meni pieleen.
Minä olen vahva, jalat maassa elävä nainen, joka ulkomaalaisen miehen tavattuaan otti selvää kaikesta mikä vain voisi mennä v*tuiksi, kyseli ja uteli väsymiseen asti maahantulosyitä, mahdollista vaimoa kotimaassa, kotioloja, perheestä jne. Otin omin päin selvää miehen taustoista ja koetin todella saada varmuuden syistä jonka takia mies kanssani olisi. No, onneksi oma mieheni on ollut rehellinen eikä ole salaillut mitään, mutta siltikään en ole naimisiin suostunut, koska ole-lupa ei ole vielä pysyvä. Mies on kohta viisi vuotta täällä ollut, me yhdessä kaksi vuotta, enkä aio olla syy minkä vuoksi mies sen pysyvän lupansa saisi. Meillä on omat vaikeutemme ollut, mutta yhdessä edelleen ollaan, ja tässä vaiheessa uskallan jo sanoa että rakkaudesta. Ei hyötymissyistä. Me olemme alusta asti yhdessä maksaneet elämisen kulut ja jakaneet kaiken. Ihan siis salasanoista pankkitunnuksiin, ettei kummankaan tarvitsisi miettiä toisen mahdollisia salaamisia. Mitään epäilyttävää ei ole koskaan tullut eteen. Mies myöntää osan maanmiehistään olevan m*lkkuja ja hyväksikäyttäjiä ja yritää itse olla rehti mies alusta loppuun.
Silmät auki kannattaa olla AINA, ja yrittää pysyä pari askelta edellä. Itse olen sen verran inhorealisti ja skeptinen, että edelleen epäilen ja kyselen, ihan varmuuden vuoksi. Eipä se suhdetta vahingoita. Mieluummin tiedän hyvissä ajoin jos sydän on särkymässä kuin että se tulisi puun takaa.
Noin tekee järkevä nainen. Ja järkevä mieskin kyllä ymmärtää varovaisuuden ja sietää nuo kyselyt yms, jos on puhtain motiivein liikkeellä. Mutta kuinkahan monella on jämäkkyyttä ja älliä toimia noin?
Ei minun puolisoni ainakaan ole koskaan suuttunut kyselemisistäni, paitsi joskus kun saatan kaivaa jälleen esiin jonkun asian, joka on jo moneen kertaan käyty läpi. Varsinkin tätä palstaa lukemalla kun joskus herää epäilys että voiko elämä paheksutun kurdin kanssa olla oikeasti näin helppoa, ja että kai tuokin jotain salaa kun valtaosa heistä niin tekee... Mutta ei. Nekin pienet valkoiset valheet ja totuuden muuntelemiset joita ihan suhteemme alkuajoilla kertoi (ihan siitä syystä ettei halunnut vieraan ihmisen tietävän itsestään liikaa, jos suhde ei jatkuisikaan) on itse ottanut esiin ja kertonut oikean totuuden. Tosin nekin jutut oli aika mitättömiä, ihan siis omiin sisaruksiin tms liittyviä, mitkä eivät suhteeseemme tai luottamukseen mitenkään vaikuttaneet.
Minä olen sitä mieltä, että mieluummin epäilee ja kyselee kaikesta mieltä vaivaavasta, koska jos salattavaa ei ole, niin silloin ei tarvitse kyselyistä hermostuakaan.
Pointti on siinä, maksaako mies oman osansa perheeseen ja elämiseen
liittyvistä kuluista. Jos maksaa ja jotain jää ylikin, silloin on OK, että hän lähettää
tienaamaansa rahaa sukulaisilleen. He ovat myös "omaa perhettä".
Mies (tai miksei yhtä hyvin vaimo) voi kokea loukkaavana, jos täytyy tehdä tiliä ansaitsemistaan rahoista, mutta kyllä yhteisiin menoihin pitää osallistua ja ajatella perhettä täällä Suomessa. Kulujen maksamisesta voidaan sitten sopia eri tavoin: voi olla kokonaan yhteiset tulot ja menot tai pistetään menot puoliksi tai kumpikin maksaa suhteessa tuloihinsa.
Paha mennä neuvomaan, mitä tehdä, mutta raha-asioista pitää pystyä keskustelemaan. Mitä pidemmälle sulkee silmänsä, korvansa ja suunsa, sitä enemmän katkeruutta ja salailua kertyy. Sanomattakin selvää, että se ei ole parisuhteessa hyväksi, etenkin, jos on lapsia.
Mieheni ja minä ollaan lähetetty miehen perheelle rahaa, välillä isojakin summia, aina yhdessä neuvotellen ja sopien. Meillä on omat tilit, mutta aika lailla yhteiset rahat. Molemmille jää rahaa omiin menoihin, ja niistä ei toisella ole lupa nipottaa. Säästöönkin jää jotain. Systeemi on vuosikausia toiminut hyvin, koska olemme avoimesti pitäneet kirjaa menoista ja tuloista ja koska päämäärä on yhteinen. Monilla tuttavillamme taas on niin erilliset rahat, etteivät puolisot ole edes oikein perillä toistensa varallisuudesta. Yhtä hyvin niinkin voi saada homman toimimaan, jos asioista on sovittu ja molemmat ovat sitoutuneet sopimaansa.
Summa summarum: Jos haluat olla köyhä lopun ikääsi, ota mamu.