Tunnen olevani erilainen nainen kuin useimmat muut. Tavallaan samanlainen, mutta kuitenkin erilainen. Mieheni ja minä olemme melkein joka asiassa täysin erilaisia. Kohta ei ole enää mieheni vaan on vain minä. Mietin joskus olenko oikeasti täysin omituinen. Eikö maailmassa ole minulle sopivaa lainkaan?
Toisaalta ajatus ei sinällään kauhistuta, viihdyn yksin. Mieheni on taas seurallinen. En pidä baareissa istumisesta, hän taas pitää. Pitkästyn helposti, hän taas voisi istuskella vaikkapa kahvilassa tunti tolkulla katsomassa ihmisiä. En välitä mitä ihmiset ajattelevat, hänelle se on tärkeää. Useimmat ihmiset pitävät matkustelusta, minä en. En jaksa jutella turhan päiväisistä asioista kuten "ostin uudet verhot" tai "säilöin omenoita". Mieluummin keskustelisin päivän polttavista ajankohtaisista asioista. Mieheni ei tiedä niistä mitään, eikä välitäkään tietää.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Hänen mielestään olen todella omituinen ja itsekin jo uskon niin. Onneksi meillä on kaksi ihanaa lasta, joihin minulla on todella hyvät välit. Lähisukulaiseni ovat myös minulle tärkeitä.
Nähtäväksi jää löydänkö koskaan toista yhtä omituista :)
Toisaalta ajatus ei sinällään kauhistuta, viihdyn yksin. Mieheni on taas seurallinen. En pidä baareissa istumisesta, hän taas pitää. Pitkästyn helposti, hän taas voisi istuskella vaikkapa kahvilassa tunti tolkulla katsomassa ihmisiä. En välitä mitä ihmiset ajattelevat, hänelle se on tärkeää. Useimmat ihmiset pitävät matkustelusta, minä en. En jaksa jutella turhan päiväisistä asioista kuten "ostin uudet verhot" tai "säilöin omenoita". Mieluummin keskustelisin päivän polttavista ajankohtaisista asioista. Mieheni ei tiedä niistä mitään, eikä välitäkään tietää.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Hänen mielestään olen todella omituinen ja itsekin jo uskon niin. Onneksi meillä on kaksi ihanaa lasta, joihin minulla on todella hyvät välit. Lähisukulaiseni ovat myös minulle tärkeitä.
Nähtäväksi jää löydänkö koskaan toista yhtä omituista :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä omituista tuossa on? Äijäs tässä on se omituinen, kun sen pitää tietää mitä muut ajattelee.
Et ole mitenkään omituinen, mutta miehesi ja sinä olette erilaisia, haittaavassa määrin sinun mielestäsi ja kirjoitusta lukiessa tulee tosiaan mieleen, miten arkenne sujuu. Oikeastaan aika kumma, että pidät itseäsi omituisena vai onko se vain ironiaa. Vaikutat kiinnostustesi perusteella ihmiseltä, joka osaa nähdä erot ok-juttuina.
Ilmeisesti suhteenne alussa luettelemasi asiat eivät haitanneet. Niinhän monesti käy, kun on rakastunut, että monta juttua jää varjoon ja ne astuvat näyttämölle myöhemmin.
Kysyt lopussa, löydätkö koskaan toista yhtä omituista. Ketä tarkoitat, miestä vai ystävää? Varmasti yhteiselämä olisi helpompaa, jos kumppani olisi enemmän samalla aaltopituudella.
Tarkoitin miestä =) Yhden samanluontoisen olen kohdannut ja hänkin on isäni, joten poissa laskuista :D
oletpa omituinen! Eiks me kaikki olla erilaisia ja tykätään eri asioista?
Mun mielestä sä odotat ja vaadit liikaa mieheltäs, se ei pysty antamaan sulle kaikkea mitä haluat sen takia sun pitäs ettiä ystäviä jotka tyydyttävät muut omituiset keskustelun aiheet ja kiinnostukset. Miehesi on antanut sulle lapsia ja siltä saa jotain mikä teidät on pitänyt yhdessä mee ettimään se elämän sisältö muualta ja en nyt tarkota että menisit ettimään toista miestä vaan nais ystäviä. Niitä me kaikki tarvitaan ja erilaisia ja paljon. Yhen ystävän kans puhutaan lapsista toisen kans vaikka miehistä ja toisen kans vaikka taivaan tähdistä mut yks ihminen ei voi antaa sulle kaikkea mitä tarviit.
Ymmärsit väärin. Tämä menee niinpäin, että mies haluaa lähteä koska hänen mielestään olen omituinen. Lapset on pitäneet meidät yhdessä, se on totta.
Vaikka viihdynkin yksin, se ei tarkoita etteikö minulla olisi ystäviä. Siitä ei ole kyse.
Jos mies haluaa lähteä, niin onhan sille jokin syy keksittävä. Hän sanoo syyn olevan sinussa, olet omituinen hänen mielestään. Voisihan sen sanoa ihan toisinkin. Esim. "olemme aivan erilaisia".
Mitä tarkoitat sopivalla? Minusta sopiva on sellainen jonka kanssa parisuhde tuntuu hyvälle ja oikealle (molemmista), jossa ei loukata vaikka riideltäisi, eikä muita tee edes mieli (kummankaan).
Jos mies haluaa lähteä et voi sille mitään. Olette erilaisia eikä sen kummempaa. Hän on asettanut itsensä yläpuolellesi pitämällä sinua omituisena ja itseään normaalina. Päästäisin mielelläni sellaisen miehen matkoihinsa.
Eikö meidän ihmisten pidäkin olla jokaisen 'omituisuuksinemme' ainutlaatuisia, koska olemme kaikki eri yksilöitä. Teemme asioista omia johtopäätöksiä ja toimimme niiden mukaan.
Voisiko olla aivan kaikessa samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, aina jossakin kohden eroavaisuus toiseen tulee. Siinä on elämän rikkaus. Tuohan se elämään mielenkiintoisia näkökulmia.
Maapallolla on valtavasti ihmisiä ja jokainen on erilainen. Miksi pitäisikään muuttua kaikessa jonkun toisen kaltaiseksi. Voi hyväksyä jonkun toisen ihmisen toisenlaisen tavan toimia ja elää ja onnistua elämään rintarinnan.
Se tuo elämään haasteita jos puolisoista toinen on kovasti erilainen ja viihtyy eri asioiden parissa. Näemme usein sen erottavana tekijänä, mutta juuri siinä olisi mahdollisuus hioa toista ja hioutua itse.
Usein etsimme samankaltaista puolisoa kuin itse olemme, 'sukulaissielua' että elämä olisi helpompaa kun ajatukset menee yksiin.
Vahva ihminen voi olla yksinkin ja viihtyy siinäkin tilanteessa. Ei tarvita välttämättä toista tueksi vierelle. Eikö tuo ole parasta sisäistä vapautta.