Olemme seurustelleet jo lukioajoista lähtien, ja olleet avoliitossa nyt vuoden. Muuten kaikki olisi ihan hyvin, mutten jaksa jatkuvaa riitelyämme, varsinkin kun avovaimoni tekee aina kaikkensa ollakseen joka riidassa ns. voittaja. Esim. tänään hän veti herneen nenään, kun en muistanut häntä mitenkään erityisesti äitienpäivänä (meillä ei siis ole lapsia, eikä hänkään minua muistanut isänpäivänä). Riitoja syntyy aina pelkistä pikkuasioista, kuten väärässä asennossa kuivumaan laitetusta t-paidasta, väärän merkkisestä maidosta, tai liian myöhään nukkumisesta vapaapäivinä. Riitelemme todella harvoin mistään isommista asioista. Muuten voisin pistää asian pelkän yliherkän luonteen piikkiin, mutta hän tuntuu peräti nauttivan joka riidasta. Hän tuntuu peräti rakastavan sitä, kun pääsee syyttelemään minua milloin mistäkin. Eniten nautintoa hän tuntuu saavan aina, kun minä annan periksi ja alennun pyytämään anteeksi, ja ihan vain siitä syystä, etten jaksa enää turhaa kinastelua. Olen yrittänyt puhua asiasta suoraan, mutta avovaimoni mielestä olen vain itse kohtuuton, enkä osaa yhtään nähdä, mikä on hänelle tärkeää. Onko vika siis loppujen lopuksi minussa?
Suhteeni on rasittava
Sakari89
9249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suuri osa naisista on juuri tuollaisia. Heiltä pitäisi pyytää anteeksi vaikka molemissa oli vikaa. Nainen ei tietenkään pyydä anteeksi.
Vikaa on aina meissä miehissä vähän enemmän. Siis suurimman osan naisten mielestä.
ei välttämättä tollasia ihmisiä vain on on olemassa
Vedän nyt tän trendikkään narsistikortin esiin.
Vilkaiseppa tänne: http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html
Joo, tottakai. Kuka ei joka ikiseen ketjuun vetäisi narsistikorttia.
Tuntematta pätkääkään tarinan kertojaa tai toista osapuolta. Kuka kertoo totuuden, liioitteleeko ap, miten tuohon on päädytty, mikä on muu osa suhteesta, ja sitä rataa. Edes väkivaltaisista ihmisistä kaikki eivät ole narsisteja. Narsisteja on todella pieni prosentti, erittäin. Eikä kotidiagnoosin tekeminen auta yhtään mitään. Sillä ei ole merkitystä, mikä se toinen on. Vaan sillä, mitä itse suostuu sietämään. Näin se kuitenkin lopulta on: jos toinen ei kuuntele, ei tule vastaan, ja kohtelee huonosti, on ihan turhaa itkeä trendidiagnoosin kanssa ja voivotella itseään "voi minun kumppanini on niin narsisti, yyyh, minä olen niin uhri", kun ainoa todellinen vaihtoehto on erota. Ottaa itse vastuu, ja todeta "kumppanini voi olla mitä vaan, mutta minulle hän ei ainakaan sovi, minä lähden nyt".
Jos kumppani uhkailee, pitää osata sanoa, että nyt naama umpeen, nyt riitti, minua et uhkaile: soittaa apuun heti kaverit, ja kertoa muille, pitää puolensa, ja vaikka kertoa poliisille (ja kertoa se myös uhkailijalle, että hiljaisuutta hänen on turha toivoa).
Jos se stalkkaa, pitää tajuta, että ei tarvitse vastata. Sairaanloinen mustasukkaisuus jopa joillain imartelee, ja he luulevat olevansa niin erikoisen tärkeitä, ettei toinen voi päästää irti: jos he haluaisivat, he osaisivat laittaa numeronsa salaisiksi, jättää vastaamatta, ja käskeä toisen suksimaan kuuseen.
Ilman nyt siis lapsia, koska sitten asiat on aina tosi vaikeita.
(Ja hieman yksinkertaistaen, mutta pointtina se, että ihmisen pitää myös osata pitää omat puolensa)
Tässäkin tapauksessa, mitä tuo narsistikortin levitteleminen tosiaan auttaa? Jos ap alkaa syyttelemään narsismista tyttöystäväänsä, niin paljonko se auttaa? Tarinan voi aina kertoa niin, että toinen vaikuttaa siltä, miltä sen haluaakin vaikuttavan. Meillä on oikeus esimerkiksi juuri sitävarten, että kaikenmaailman noitavainot olisivat minimissään. Pitää tietää faktoja, ja tuntea tapaus.
Ap:n tyttöystävän tuo osa käytöksestä on itsekeskeistä ja siis, narsistista. Mutta jokaisessa ihmisessä on narsistisia piirteitä, eikä he silti välttämättä ole sitä.
Mitä tuon narsismikortin vetäminen siis ylipäätään auttaa?
Miten se on ratkaisu?
Kun ammattilaisten on vaikeaa tehdä oikeaa diagnoosia, miten joku amatööri ja keittiöpsykologi siihen pystyisi?
Tärkeämpää olisi miettiä, mitä itse haluaa, ja on valmis sietämään. Mikä on oma käsitys rakastavasta parisuhteesta, miten voidaan riidellä. Milloin on aika pitää puolensa ja miten haluaa että voidaan keskustella... Sitten uskoa, jos toinen ei kerran siihen ikinä suostu. Jos toinen ei vaan ole, niin sitten se pitää tajuta ja lähteä. Ei se siinä roikkumisella parane.
Kun nämä asiat ovat selviä itselle, ja pohja, perusta, kunnossa, ei ole mitään väliä, vaikka se olisikin narsisti. Prinsessasadut eivät uppoa, vaan omaa näkökyvyn, ja osaa tietää, mitä sietää.
Ihmistä, joka tietää kuka on, on hyvin vaikea manipuloida kovin pitkään tai kohdella älyttömän huonosti.
Paitsi niissä muutamassa prosentissa tapauksista, missä on oikeasti kyse narsismista. Niissä 98% tapauksista on toinen juttu.
Jos te olette jo lukioajoista tuota mallia toteuttaneet, sitä voi olla vaikea muuttaa. Ensin se on lähtenyt teinitytön kiukutelusta ja pojan lohduttamisesta. Edennyt askel askeleelta, ja ilmeisesti tyttöystävälläsi on rajumman puoleinen kilpailuvietti, - ilman tervettä purkautumiskanavaa. Niin helposti se käy. Sitten hän on alkannut haastaa sinua ja kilpailla sinun kanssasi, hänen mielestään se todennäköisesti onkin hauskaa ja hän varmaan luulee suoran puheesikin haasteeksi.
Hän luulee, että sinustakin tuo on ok. Hän on tottunut siihen että saa olla tyranni ja pomo. Todennäköisesti, hän myös toteuttaa kotoa saamaansa mallia. Etenkin kun olette noin nuoria.
Tietty kun olette teinistä seurustelleet, elätte nyt aikaa milloin kasvetaan. Parasta olisi muuttaa erilleen ja sinun jättää hänet. Kertomalla juuri nuo asiat, mitä kerroit. Sanoa, että et ole kohtuuton, et jaksakaan enää nähdä mikä kaikki hänelle on milloinkin tärkeää ja että et totisesti ala edes odottamaan oikeaa äitienpäivää naisen kanssa, jota pitäisi muistaa jo silloinkin, kun tämä ei ole edes äiti.
Miksi pitäisi muuttaa erilleen? Siksi, että hän tuskin uskoo, että olet tosissaan ja koska hän ei nytkään sinua kuuntele. Hän on uppoutunut vaan itseensä eikä nää että satuttaa sinua.
Hän ei ymmärrä, mitä yhdessä asuminen on. Hän ymmärtää yksinvaltiaan asumisen.
Kun pakkaat kamasi ja lähdet, se viesti on totinen. Se viesti kertoo ihan selkeästi, että sano mitä sanot, hauku miten haukut, mutta sinun kanssasi on mahdoton asua.
Mikäli haluatte seurustella, voitte tehdä sitten sen, mutta niin että SINUN pitää muistaa määrätä tahtia. Sinun pitää muistaa muuttaa omaa käytöstäsi. Ja rehellisen keskustelun pitää jatkua, vaikka se olisi vaikeaa. Kokeile pääseekö hän pikkuhiljaa eroon syytöksistään ja alkaa myöntää että hänessäkin on vikaa.
Monille ihmisille on vaikeaa myöntää että he ovat väärässä. Mitä enemmän he tottuvat siihen, että muut vain alistuu ja väistää, sitä pahemmiksi he muuttuvat: teet siis tyttöystävällesi palveluksen jättämällä hänet. Hänelle on parempi herätä kuin nukkua. Aloittaa kasvaminen nyt.
Moni on tuossa iässä vielä hirveän itsekeskeinen, mustavalkoinen ja kun elämänkokemus puuttuu, se luonne on sitä mikä arvalla on tullut. Mutta jos sinä jatkat hänen kynnysmattonaan olemista, teet karhunpalvelluksen molemmille, koska hän saattaa pysyä tuollaisena silloin pidempään, ehkä aina. Ja jos hän pääsee olemaan tuollainen pitkään, hän ei enää muutu.
Voi olla, että ero on lopullinen. Mutta ethän sinä voi elää tuommoisessa kuitenkaan ainiaan. Jos taas voit, itsepähän valitset. Sinun kanssasi hän nyt ei kuitenkaan tapojaan muuta ilman radikaaleja toimenpiteitä, ja voi olla ettei koskaan. Hän on tottunut tuohon roolitukseen.
Mutta sinun pitää oppia pitämään puolesi ja miettimään, jos tapaus on oikeasti tuollainen (etkä liioittele), onko sinulla aihetta syyllistää itseäsi, vai jatkaa matkaa. Kuitenkin vain sinä voit tehdä valinnat siitä, kenen kanssa seurustelet, asut ja elämääsi rakennat.
ei hyvää päivää..
miks hitossa pitäs muistaa äitien- tai isäinpäivänä henkilöä kenellä EI OLE lapsia?!
en ymmärrä edes sitä että ne pariskunnat joilla on lapsia ostavat toisilleen lahjat kyseisinä päivinä, eiväthän he ole toistensa äitejä eikä isiä.
sus siunakkoon tätä nykyaikaa..
mur
Juu Millaa ja Murria kompaten, miksi ostella lahjoja toisilleen äitien- ja isänpäivänä. Itse nyt vierastan lahjomista muutenkin jollain verukkeella. Tyrhaa rojun haalimista jonkun merkkipäivän takia. Ja jos jotain tarttee joskus ostaa, sen voi ostaa muulloinkin kun juuri merkkipäiväksi.
Millalla oli minusta hyvä näkemys tilanteesta. Hyvä ehdotus asian hoitamiseksi. Joskin voi tuntua rajulle, mutta jos annat pirttihirmulle vallan, se sen myös jatkossa pitää tai sitten pitkästyy sinuun, jos sinusta ei lopulta ole riittävästi vastusta.
Noilla tuon tyyppisillä naisilla tuntuu useinmiten olevan pirullinen luonne. Anteeksi vaan, mutta näin ole tehnyt havaintoja ympäriltäni. Ne tykkää komputtaa ja komennella. Sinuna tosiaan harkitsisin hyvin vakavissani hajuraon ottamista kiukuttelevaan tyttöystävääsi.
Toki syytä voi olla sysissä ja sepissä, mutta rajansa kaikella. Myös silmille hyppimisessä.
Aloittaja on pehmo. Kun tyttöystäväsi on kohtuuton, älä anna periksi. (Monet) naiset yrittävät vaistomaisesti "voittaa" miehensä, mutta haluavat että mies ei lopulta "häviä", vaan pysyy miehekkäänä. Mitä se sitten tarkoittaakaan, mutta tiedätte mistä on kysymys!
Jos tuo on totta, että hän odottaa jotain huomioimista äitien päivänä niin yli menee huuh. Nyt vain olet tiukka ja laitat rajasi. Jos hän riitelee jatkuvasti niin hän saattaa etsiä sinun rajojasi ja väärässä kohdassa jos annat periksi niin tuo jatkuu. Hän voi myös olla taustaltaan sellaisesta perheestä jossa isä on ollut hallitseva ja nyt kokee iloa saadessaan laittaa vastaan...elikkä laittaa vastaan jollekkin muulle kuin sinulle oikeasti. Hänellä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta niin on sinullakin...sinun on todella laitettava rajasi ja kestettävä rankka riita sen takia. Mjutta nämä ovat arvailuja koska arvio tehdään vain yhden ihmisen kertoman mukaan tässä.