Avoliitto, 2 lasta ja epäluottamus..

Onhan noita kännisiä miehiä nähty ravintoloisa joilla perheet.

Ex oli kans sellainen että sitä painoi mieltä kaikenlaiset asiat eikä se päässyt niistä koskaan yli. Melkein kaikki niistä asioista oli kuviteltuja "kun siltä tuntuu siltä" Ja sitten se kuvitteli tietävänsä aina mitä oikeasti ajattelen ja löysi sanomisistani aina jonkin ikävän piilomerkityksen.

Eihän teilläkään mitään ongelmaa ole kuin sinä. Kuten itse sanoit ettei miehesi käy juuri koskaan ulkona ja ei ole jäänyt kiinni pettämisestä niin se on nyt sun mustasukkainen mielikuvituksesi joka tekee tepposet.

Olisit miehellesi hyvä nainen etkä mikään justiina. Niin makaa kuin petaa.

Niimpä :)

Lopussa sen sanoit. Sen oleellisen. "Olen katkeroitunut jostain".

Se se on. Olet katkera, joten olet mustasukkainen ja vihainen ja haet mieheltäsi huomiota.

Teidän pitää selvittää asianne. Puhutte, puhutte ja puhutte. Mistä olet katkera? Mikä sua vihastuttaa? Mitä kaipaat? Jaa hänen kanssaan kaikki ajatuksesi.

Ette kauaa pysty enää jatkamaan noin. Joko hän tai sinä luovuttaa jossain vaiheessa, kun on niin paha olla tuossa teidän suhteessa.

Suhde vaatii kompromisseja.

Ja jos miehesi ei kerta ole pettänyt, niin miksi epäilet hänen pettävän? Epäluottamus luo lisää epäluottamusta, ja miehesi alkaa ärsyyntymään kun epäilet häntä koko ajan. Usein se meneekin niin, että kun kumppani tarpeeksi monta vuotta hiillostaa ja tenttaa ja epäilee jatkuvasti toisen tekemisiä, ajaa hän kumppanin sitten siihen pettämiseen loppujen lopuksi - vaikka sitä niin paljon "yritettiin välttää".

Jos haet tuolla mustasukkaisuudella ja epäilyilläsi huomiota mieheltäsi, niin huono homma. Jos koet, ettet saa tarpeeksi imartelua, huomiota, suukkoja, seksiä, jotain - PUHU siitä miehellesi! Sano hänelle mitä tarvitset. Älä odota, että hän ymmärtää sen rivien välistä.

Meillä on yritetty puhua. Keskustelu vaan on aina yksipuolista, ja asiat muistetaan korkeintaan viikon. Sen jälkeen sama jatkuu. Keskustelu päättyy aina tyyliin että mies lupaa parantaa tapansa. (Jota en ota tosissani, sillä tiedän ettei se kauaa muista lupaustaan.) Kun minä avaudun tunteistani, mieheltä ei voi odottaa samaa vaikka suoraan kysyn.Tuntuu että olen vanhempi miehelleni.

Mielestäni minun ei kuulu PYYTÄÄ imarteluja/huomiota. Ei tuntuisi oikealta tai aidolta.. Kyllä seksiä saan, hän varmaan liian vähän.

Mulla on ystävä, joka myös edistää tätä epäluuloisuutta kertomalla kaikenlaisia juttuja tutuistaan, joiden miehet jääneet kiinni pettämisestä. Tämä ystävä kehottaa tutkimaan mieheni puhelimet ja muutenkin puheillaan edistää asiaa.
Olen samaa mieltä siitä, että epäluuloisuus voi ajaa toisen juuri siihen pisteeseen että hakee muualta lohdutusta. Siksi yritänkin olla vähemmän tenttaava.

Auttaisiko asioiden suhteellistaminen? Kuulostaa siltä, että pelkäät ja olet ahdistunut, se vie helposti voimia nähdä, mikä auttaisi parhaiten ja miten kestävään muutokseen pääsisi.

Suosittelen seuraavaa harjoitusta: Mieti, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua. Luo oikein kunnollinen worst case scenario tai pari, siis naurettavuuteen asti surkea (tyyliin miehesi jättää sinut yllättäen hiv-positiivisen prostituoidun takia tms.), hekumoi niillä hetki. Sitten mietit, miten selviäisit niistä. Sitten voit taas nousta maan pinnalle, ja miettiä, ovatko asiat oikeastaan lähellekään niin huonosti, ja koska voisit selvitä paljon pahemmastakin, niin kai sinä nyt tästäkin selviät.

Miehesi voi olla jonkin verran ns. tavallinen törppö, huono puhumaan tunteista, huono asettumaan toisen asemaan jne. Se on kuitenkin aika normaalia. Pettämisen pelkokin on sinänsä normaalia, mutta se kyllä rasittaa pelkääjän elämää - ja miksi? Mikä on pahinta mitä muka voisi tapahtua? Ja jos joku on pettääkseen, sehän täytyy kahlehtia patteriin kiinni ja saattaa töihin ja vahtia jatkuvasti, jos sen haluaa satavarmasti jotenkin "estää", ja aika kurjaa elämää se sellainen olisi kyttääjänkin kannalta.

Jos tunnet olosi katkeraksi tai tylyksi, muista myös miettiä muuta elämääsi. Se ei välttämättä johdu miehestä tai suhteestanne millään tavalla, sitä vain helposti purkaa pahaa oloaan läheiseen silloinkin, kun kipupiste on jossain muualla. Vähän niin kuin niskasärky voi aiheuttaa pääkipuja, et kai silloinkaan ensimmäisenä epäile aivokasvainta?

Tuohon ystävään kannattaa myös ottaa ehkä etäisyyttä, etenkin jos tuntuu, että hän saa sinut muutenkin negatiiviseksi. Listaa paperille elämääsi iloa tuottavat asiat, ne pienetkin, ja yritä keskittyä niihin. Kaiva miehestäsikin esille ne hyvät puolet välillä. Kun saat pahimman pelkosi ja negatiiviset fiilikset hieman väistymään, pystyt tarkastelemaan myös selvemmin sitä, missä oikeasti mättää ja mitä voit muuttaa. Joskus pitää muuttaa elämäänsä, joskus asennettaan. Molemmat on helpommin sanottu kuin tehty, mutta selviät kyllä, tsemppiä!

Ihanaa vastauksista, kiitos. Yritän parhaani!

Minusta kuulostaa, että yrität yksin määritellä millainen suhteenne pitäisi olla.

Kirjoitat kahdesta eri asiasta. Ensin siitä, että miehesi 2,5 vuotta sitten kännipäissään flirttaili kapakassa. Yksi känninen flirttailu on kalvanut mieltäsi 2,5 vuotta! On korkea aika että joko jätät sen taaksesi tai sitten otat eron sen takia, ei ole millään tapaa kohtuullista vetää sitä enää esille riitelymielessä!

Seuraavassa viestissä annatkin ymmärtää, että kyse on siitä, ettei mies huomioi sinua. Ja viikoittain haluat 'keskustella' aiheesta = kärtät häneltä lupauksen että hän muuttuu vaikka tiedät jo että mitään ei tapahdu. Entä jos vaihteen vuoksi sinä muuttuisit: lakkaisit odottamasta erityistä huomiota? Olet valinnut puolison, joka jäyhään suomalaiseen tapaan osoittaa rakkautensa arkisilla teoilla eikä sanoilla ja liehittelyllä, opettele tyytymään siihen.

Ja mainitsemasi ystävän voisit heivata hemmettiin. Vai oletko jo sortunut penkomaan miehesi puhelinta?

Ammattiapua voi hakea yksinkin, ihan turha vedota siihen ettei mies lähde, jos _sinulla_ on suhteessanne paha olla.

Annoin vain esimerkin mitä menneisyydessämme on tapahtunut. Ja tämä oli yksi niistä jutuista, joka oli mielestäni aika paha.

Kuka sanoi että viikottain kärttään lupauksia?! Kriisin ollessa päällä tottakai haluan puhua.

Puhun nyt näissä viesteissä kaikista meidän ongelmista, vaikka otsikossa mainitaan tää mun ongelma.

Nyt pitäis sitten saada tämä miehellekin selvitettyä ennen kun on liian myöhäistä.