ero ja lapset

Onko parisuhteessasi pettämistä, fyysistä/henkistä väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä? Mikäli ei, miten se voi ahdistaa sinut henkisesti loppuun? Voisiko olla, että sinulla on nyt itsesi kanssa muita ongelmia, ja syytät ainoastaan suhdettasi niistä. Mitä voisit tehdä itsesi suhteen, ettei niin ahdista? Miten voisit tasoittaa mielesi ilman että rikot perheesi?

Tämän pohdiskelun olet velkaa lapsillesi ja vaimollesi.

ei, vaan montavuotta tunteeton avioliitto ahdistaa.

"Tunteettomuudelle" voi tehdä jotain, jos halua on. Puhu vaimollesi.

Mitä sinä olet tehnyt sen eteen, että liitossasi olisi "tunnetta"? Mitä olet tehnyt sen eteen, että tunteet ovat laimentuneet, mitä olet tehnyt ettei noin käynyt? Suhteen laatuun vaikuttaa aina kaksi ihmistä ja kaikelle löytyy syy & seuraus.

kun ei ole tunteita enää toista kohtaan lainkaan ollut moneen vuoteen, niin mistä niitä voi taikoa uudestaan.

Ero onnistuu. Lasten suhteen on kaksi asiaa: yksi käytännön määrätietoiset järjestelyt, ja toinen lasten huomioiminen kuten ennenkin.

On parempi erota huonosta suhteesta ja lakata olemasta ahdistunut sillä ahdistuneisuus näkyy myös lapsiin. Se voi aiheuttaa lapsissa epävarmuutta ja itsensä syyllistämistä. Eikä ne lapset siitä puhu, ne vaan tuntee niin.

Eronneet, onnelliset vanhemmat on lapsille parempi vaihtoehto. Käytännön järjestelyistä ei sitten saa syntyä keppihevoista eikä riidan aihetta. Paperille eli sopimukseen sovitaan systeemit, vahvistetaan sossussa ja niistä pidetään kiinni - joustavuutta huomioimatta. Sopimusta voidaan tarkistaa lasten kasvaessa ja tarpeiden muuttuessa. Senkin voi kirjata sopimukseen. Jatkuvaa muuttelua kannattaa välttää, vasta sitten kun vanha ei kerta kaikkiaan toimi tai tulee joku konkreettinen syy.

Kun ei järjestelyistä aikuiset tee numeroa ei lapsetkaan niihin ajan mittaan kiinnitä huomiota. EI ne ehkä siitä tykkää, mutta ei ne tykkää siitäkään ettei kaatosateessa pääse kuravelliin leikkimään. Eletään niillä eväillä jotka on ja otetaan niistä kaikki positiivinen irti. Eli silloin kun olet lasten kanssa olet kuin ennenkin - ilman äitiä. Äitihän on vain puhelinsoiton päässä. Ihan sama kuri järjestys rakkaus ja huomaavaisuus kuin ennenkin. Mitään lahjontaa ja ekstraa lapset ei tarvitse. Voivat yrittää vedättää. Se on sitten kasvatuskysymys kuuluuko lahjonta ja mielistely teillä siihen. Lasten tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta se ei olisi hyvä keino.

Keskustelkaa nyt aikuiset kuitenkin suhteenne ensin puhki vaikka ammattilaisen puheilla jos ei muuten, joku puolueeton näkökulmia tuomaan. Myös itseään kannattaa tutkiskella mikä apeutta aiheuttaa. Onko se suhde vai onko suhteesta tullut vain apeuden ilmentymä. Ero voi ensin olla asumusero, auttaako se mitään, ja lopullinen erohan tapahtuu sitten itsestään paperihommina.

Tsemppiä vaan.

Eikö ensin kannattaisi kumminkin käydä pariterapiassa??? Minä pyysin ja anelin sitä mieheltäni, mutta vastaus oli ei. Sitten erottiin ja sen jälkeen hän olisi halunnut ja palatakin olisi halunnut. Mutta liian myöhäistä enää sitten...Eli menkää ihmeessä nyt ensin sinne pariterapeutille niin ei jää harmittamaan...

Miten olet mennyt tekemään kolme pientä lasta suhteeseen, joka ahdistaa henkisesti loppuun ja tunteet ovat kuolleet jo valovuosia sitten?? Eikö olisi ollut helpompi erota tästä kammotuksesta jo ennen lasten tekoa tai viimeistään ekan lapsen jälkeen?
Anna kun arvaan pari juttua: - olet sulkeutunut työnarkomaani.
Olet kaikki päivät aamusta iltaan töissä ja sitten iltaisin väsyttää ja viikonloppuisin ahdistaa. Kas kummaa, jos vaimo on happamoitunut jo vuosia sitten molemminpuolisen puhumattomuuden ja välttelyn ansiosta.
Toinen arvaus on että ainoa helpotus ahistukseesi on löytynyt pullosta tähän asti. Mutta kotona ei oikein sovi ryypätä, niin suunnittelet eroa jotta voisit itsehoitaa ahdistustasi ja tiesmitä traumoja plus huonoa omaatuntoa viinalla.
Niin että mites se psykologille meno, ja pariterapia?
Ajatus ahdistaa kovasti, vai? Useimmat tekevät mitä tahansa välttyäkseen kohtaamasta totuutta, oletko huomannut?

Ethän sinä nyt lapsistasi eroa pöhkö, isyys jatkuu lasten täyikäisyyteen asti.
Ihan helposti voi erota, jos kerran ei kiinnosta.

Ei siinä muuta, kun otat lapset mukaan, jos vaimosi suostuu ja lähdet niiden kanssa elämään, jos vaimosi on ahdistuksen syy.
Kannattaa näin kokeilla ainakin vuosi, että elät lasten kanssa.

On niitä yskinhuoltaja isiä olemassa ja sopikaa, että lapset käyvät joka toinen viikon vaihde äitinsä luona ja kannustat lapsiasi pitämään hyvät välit äitiinsä nähden. Jos vaimosi käy töissä niin sitten hän voi vähän maksaa sinulle ja jos ei käy saat kelalta vän päälle 100 e./kk ja lapsilisät päälle. Kyllä niillä vaatteita ostelee ja ruokaa keittelet kummasti.

Sitten voi vuoden päästä katsoa, onko ahdistuksesi laimentunut.

Hyvä mies, älä luovuta vielä! Suomalaiset eroavat liian herkästi, pitäisi odottaa parempia aikoja, lapset kasvaa todella nopeasti. Järjestä yhteistä vapaata normaaliohjelmasta. Pyytäkää vaikka isovanhempia hoitamaan lapsia viikonlopuksi ja menkää tuulettumaan.

Varatkaa lisäksi kesäloma-ajaksi vapaata ja yhteistä tekemistä, esim. vuokramökki. Esim. uiminen yhdessä lasten kanssa on mitä mainioin tapa viettää kesää, siitä tulee hyvä mieli kaikille. Teidän tarvitsee nyt vain huolehtia riittävästä koko perheen "tuuletuksesta".

Voi olla, että vaimosi on väsynyt.
Osta hänelle kuukauden matka ja sinä siksi aikaa hoitamaan perhettänne.
Ehkä pieni tuuletus tekisi vaimollesi hyvää ja sinulle arjen pyörittäminen yksin.