Olen jo muutaman vuoden ollut suhteessa ulkomaalaisen miehen kanssa ja tottunut niihin muutamiin "sääntöihin" jotka miehelle ovat tärkeitä. Alkoholiin, pukeutumiseen ja sellaisiin liittyviin. Ainoa asia mikä itseäni harmittaa on juuri se, etten voi lähteä työkavereiden kanssa siiderille töiden jälkeen, remuamaan mökeille kaljakopan kanssa tai baareihin silloin tällöin. Olen kuitenkin punninnut asioita aika ajoin ja todennut että hyvä, ihana ja luotettava mieheni on tärkeämpi kuin edellämainitut, mutta silti suomalaisena haluaisin joskus mennä...
Eräs ystäväni on aika rasistinen ja on monesti suurinpiirtein huutanut, ettei aikuisella ihmisellä saa mitään sääntöjä olla, ne on koiria ja lapsia varten. Olen selittänyt että mies on muuten mitä ihanin, enkä oikeastaan edes kaipaa juominkeja, paitsi kesäisin. Ystäväni on kuitenkin sitä mieltä, että jos haluttaa mennä, niin pitäisi mennä vaan, viis siitä mitä mies on mieltä. Joopa joo. Tiedän että näkisin mieheni viimeisen kerran, jos lähtisin baariin tai olisin perceet olalla jossain mökillä. Elämämme on muuten tosi mukavaa, kulttuurierot on aikanaan hiottu sellaisiksi, että kumpikin antaa periksi ja joustaa asioissa, enkä aina tahdo edes muistaa että puoliso on ulkkis -ja muslimi. Elämme siis ihan tavallista elämää, ei minulla ole rajoituksia oikeastaan muun kuin alkoholin suhteen.
Ystäväni saa minut kuitenkin miettimään, että luovun suomalaiselle kuuluvasta elämästä ja isosta osasta elämää, kun en saa juoda ja mennä, tehdä mitä itse haluan. Onko se sit niin, että kun joustaa parisuhteessa, niin luopuu itsenäisyydestään ja minuudestaan? Todellakin kaipaan ulkopuolisten ihmisten näkemyksia asiaan liittyen.
Eräs ystäväni on aika rasistinen ja on monesti suurinpiirtein huutanut, ettei aikuisella ihmisellä saa mitään sääntöjä olla, ne on koiria ja lapsia varten. Olen selittänyt että mies on muuten mitä ihanin, enkä oikeastaan edes kaipaa juominkeja, paitsi kesäisin. Ystäväni on kuitenkin sitä mieltä, että jos haluttaa mennä, niin pitäisi mennä vaan, viis siitä mitä mies on mieltä. Joopa joo. Tiedän että näkisin mieheni viimeisen kerran, jos lähtisin baariin tai olisin perceet olalla jossain mökillä. Elämämme on muuten tosi mukavaa, kulttuurierot on aikanaan hiottu sellaisiksi, että kumpikin antaa periksi ja joustaa asioissa, enkä aina tahdo edes muistaa että puoliso on ulkkis -ja muslimi. Elämme siis ihan tavallista elämää, ei minulla ole rajoituksia oikeastaan muun kuin alkoholin suhteen.
Ystäväni saa minut kuitenkin miettimään, että luovun suomalaiselle kuuluvasta elämästä ja isosta osasta elämää, kun en saa juoda ja mennä, tehdä mitä itse haluan. Onko se sit niin, että kun joustaa parisuhteessa, niin luopuu itsenäisyydestään ja minuudestaan? Todellakin kaipaan ulkopuolisten ihmisten näkemyksia asiaan liittyen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
"Ei minulla ole rajoituksia oikeastaan muun kuin alkoholin suhteen"
""kun en saa juoda ja mennä,tehdä mitä itse haluan."
Eikös parisuhteessa molenpien pitäis joustaa ,eikä vain toisen. Mistäs kaikesta poikaystäväsi luopuu sinun vuoksi ,vai ei mistään? Kyllä ystäväsi on täysin oikeassa ,odotas kunhan olette naimisissa sen jälkeen sulla ei ole mitään sananvalta .Ei uskois ,että kukaan suomalainen nainen alentuu tommoseen määräysvallan alle.
Itsehän tuon tiedät onko miehesi sen arvoinen. Jos on, niin on ja jos ei, niin ei. Mutta koita saada asiasta varmuus. Tyhmintähän olisi se, että eläisit suhteessa vaikka viisi vuotta välillä hammasta purren ja sitten lopettaisit koko homman jonkun saunakaljan takia.
minkä maalainen miehesi on?
itse olin suhteessa irakin kurdin kanssa. mieskin yritti saada minut olemaan käymättä baareissa ja pukeutumaan konservatiivisesti. pidin kuitenkin pääni ja vaikka kinasteltiinkin kovasti "sain" käydä kavereideni kanssa ulkona tanssimassa ja jopa pukeutua lyhyisiin hameisiin.
kaverini seurustelee bosnialaisen miehen kanssa. myös tämä mies on joutunut hyväksymään, että kaverini käy ulkona ja käyttää minihameita.
miksi miehen pitäisi tietää, että mökkeilystä tulee kännäysviikonloppu? etkö voisi vain sanoa, että menet viettämään aikaa vanhojen kavereidesi kanssa?
tai onko miehen pakko tietää, että menet yhdelle työkavereidesi kanssa?
mielestäni jos juot kohtuudella etkä vedä mitään räkäkännejä ei miehellä pitäisi olla aihetta valitukseen.
Sinä aloittaja tuskin ainakaan aivopesty olet et ymmärätisi käyttää sitä termiä jos näin olisi.Ja tänne tulet valittamaan asiaasi ja silti mies sinulle kelpaa vallan hyvin eikö niin?? haetko sääliä tai sympatiaa tarinallasi? etköhän itse tiedä miten pitää toimia jos ei toimi niin ei toimi.olet silloin yksin ja juot ja remuat vaikka tuomio päivään asti.Mistä teitä taukkeja suomalaisia naisia oikein sikiääääääää????????????!!!
Olen itse täysin raitis suomalainen ja kristitty. En pidä humalaisista ihmisistä enkä ymmärrä känniörvellyksiä. Ei siis tarvitse olla ulkkis tai muslimi, jos ei pidä alkoholista.
Ymmärrän miestäsi varsin hyvin. Kukaan - ei kukaan - ole edukseen humalassa! Humalaisten ystävyys, avautumiset, hauskat jutut ja käsittämättömät örvellykset ovat minista ihan ok, mutta raitis ihminen kokee ne noloina!
Mieheni oli tavallinen suomalainen juoppo, jonka kesä alkoi huhtikuussa ja loppui lokakuussa. Hommaan kuului ns. mökkeilyä perheen kanssa eli jatkuvaa juomista kaikki viikonloput. Omasta mielestään oli mitä erinomaisin seuramies. Lopulta tilanne meni siihen, että mies meni yksin mökille.
Kunnioita miehesi toivomusta pysyä raittiina, ja etsi vähän fiksumpia kavereita. Jos sinun kaverisi pitäisi sinua arvossa, hän ei houkuttelisi sinua ryyppäämään "miehekkäästi". Valitettavasti ystäväsi saattaa kaivata sinusta vain ryyppyseuraa, mutta sinä saatat menettää siinä oman miehesi.
Ole järkevä: parin ottaminen ja kännissä örveltäminen ovat kaksi eri asiaa..
Ilmeisesti miehesi on siis muslimi, noin se juuri menee ensin tulee yksi tai pari sääntöä ja myöhemmin lisää, tuolla menolla huivisääntö seuraa sitten vuosien päästä. Mistä kaikesta mies on luopunut sinun vuoksesi? saako hän tehdä mitä huvittaa, mennä miten huvittaa, pitää naispuolisia "kavereita"? jos sinä haluat viettää sellaista elämää kuin ennen ja kaipaat niitä aikoja niin se on sinun oma asiasi koska olet varmaan aikuinen ihminen saat päättää itse asioistasi ja mies joko hyväksyy tai ei hyväksy, on niitä muitakin miehiä olemassa ja paljon suvaitsevampiakin joita ei pari kaljaa silloin tällöin haittaa. Itse en kannusta juomiseen mutta se on jokaisen oma asia mitä tekee, ärsyttää vain se kun nykyään niin moni on valmis luopumaan perusoikeudestaan musumiehen edessä:
omasta vapaudestaan.
Onneksi omasta suhteestani musumieheen on jo vuosi, oli täysin sietämätöntä kaikenlainen vahtiminen ja kyttääminen, vaikka ei joisi niin kyllä nämä miehet aina keksivät jotain mikä rajoittaa toisen elämää, jos sillä tuulella ovat. Vaikka kuuntelisit miestäsi ja tekisit kaiken niin kuin hän sanoo, voit menettää ystäväsi joka saattaa nopeasti kyllästyä noihin rajoituksiin, onhan se tylsää katsoa vierestä kuinka toista komennetaan.
Oma mies muslimi Turkista, joka on asunut kyllä Keski-Euroopassa pidemmän aikaa, viettänyt myös baarielämää ja juo alkoholia, saattaa yhä ottaa silloin tällöin. Kaljasta ei piittaa tippaakaan, mutta viini, viski tms menee. Itse en pahemmin alkoholin perään ole, mutta jokunen lonkero tai siideri voi silloin tällöin mennä. Baareihin ei ole mielenkiintoa muutenkaan lähteä.
Saan kyllä mennä kavereitten kanssa ja kulkea miten haluan, toki kerron mihin menen ja kenen kanssa. Tämä kuuluu mielestäni hyvään tapaan, enkä minä koe sitä velvollisuudeksi mieheni tähden. Eikä ikinä ole kieltoa tullut lähteä mihinkään, yleensä menoni ovat tiedossa jo jonkin aikaa etukäteen ja näistä vain mainitsemalla asia on sillä selvä. Ei tämänkään tytön pää kestäisi, jos rajoja alettaisiin laittamaan.
Pukeutua saan ihan niinkuin ennenkin. Vesirajahameita en ole ikinä käyttänytkään, enkä julkisilla paikoilla kovin paljastavissa liiku. Sellaista puolireiteen hametta sopii käyttää kesällä kaikin puolin.
Nitä kirkollisia pyhiä ei tietenkään tässä talossa vietetä, mutta esim. jouluna menen yksin lähellä asuvien vanhempien luokse kylään sitä viettämään, joten vaikka monet juhlapyhät jäävät vähemmälle, ei se minun maailmaani kaada.
Että ei se todellakaan tarkoita, että ollaan tossun alla, huivi päässä ja miehen käskytysvallan alaisena, vaikka on muslimimies. Valitettavasti näitäkin tapauksia löytyy, mutta se ei ole uskonnostakaan aina kiinni. Ihan suomalaismiehistäkin näitä löytyy.
Se on vain jokaisen oma asia, kuinka paljon on valmis joustamaan ja luopumaan rakkauden tähden.
Olen samaa mieltä siitä, että ei sen tarvitse olla uskonnosta tai maasta kiinni. Olet valinnut mieheksesi sellaisen, joka ei halua, että hänen naisensa juo. Toki voit vielä lähteä suhteesta, jos tulet siihen tulokseen että juominen on tärkeämpää kuin nykyinen suhteesi.
Itse näkisin asian niin, että ole onnellinen siitä, että olet löytänyt hyvän miehen ja unohda ryyppäämiset. Itse olin kerran saman tilanteen edessä ja valitsin ryyppäämisen, koska hän ei muutenkaan ollut tyyppiäni. Jos olisin ollut ihastunut, olisin valinnut hänet ja suostunut viinakieltoon. Jonkin aikaa seurustelin erään miehen kanssa, joka ei hyväksynyt humalaan tulemista. Siinä sainkin taiteilla aikalailla, että pystyin hallitsemaan juomistani, mutta kunnioitin hänen toivettaan. Asiat tärkeysjärjestykseen. Ei se tee suhteestasi huonoa, että kunnioitat miehesi toivetta näinkin mitättömässä asiassa.
On minullakin, ja varmaan sinullakin, asioita, joita et mieheltäsi hyväksyisi.
"Onko se sit niin, että kun joustaa parisuhteessa, niin luopuu itsenäisyydestään ja minuudestaan? "
Ei ole! Parisuhteessa on kaksi yksilöä, kaksi persoonaa.
Mun mielestäni parisuhde ei ole mitään nollasummapeliä, jossa lasketaan, että molemmat joutuvat luopumaan yhtä paljosta, että molemmilla on yhtä kurjaa.
Joistakin asioista voi luopua puolison ja perheen takia, koska tietää sen olevan toiselle tärkeää, mutta omasta tahdosta. Jokaisen pitää tykönään miettiä, mitkä asiat itselle ovat niin tärkeitä, että niistä haluaa pitää kiinni. Ja mitä sitten mahdollisesti on menetettävää.
Toinen juttu on se, että vaikkei kaikesta puolison tekemisistä pitäisi, puolisoilla ei ole oikeutta rajoittaa toistensa elämää, esim. ystävyyssuhteita. Siinä olen samaa mieltä ystäväsi kanssa, että aikuisten, täysivaltaisten ihmisten ei sovi asettaa toisilleen sääntöjä. Se, että ollaan eri mieltä, ei ole vaarallista. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Mutta siinäpä se parisuhteen vaikeus usein onkin: miten olla itsenäisiä ja erillisiä mutta silti toisiinsa sitoutuneita.
Jos tiedät, että näkisit miehesi viimeisen kerran, jos lähtisit ryyppäämään, valinta ei kai ole vaikea? Mä en henk.koht. koe, että juominen olisi iso osa "suomalaiselle kuuluvasta elämästä". Kunkin pitää itse miettiä, mitkä asiat ovat juuri itselle iso osa elämää.
Kiitos kaikille vastaajille. Tuli ihan hyviä ja ajattelemisen arvoisia asioita.
Mieheni itse on todella sitoutunut minuun, eli ei myöskään itse käy ulkona huvittelemassa tai kavereiden kanssa pörräämässä. Ja on ihan tyytyväinen näin. Hän ei ole toki koskaan ollut baarikärpänen, eikä ole koskaan juonut, joten ei kaipaa niitä asioita ollenkaan.
Minä kyllä SAAN tavata kavereita ja lähteä esimerkiksi työporukan kanssa laivalle, mutta mieheni olettaa ja toivoo etten juo alkoholia, vaikka muut joisivatkin. Hän tuntuu oikeasti uskovan, etten juo vaikka tilaisuus olisikin... Mua rasittaa se ehdottomuus, että saunakalja on kielletty (paitsi alkoholiton), että simapullojen kyljet ym tutkitaan ja paheksutaan jos sitä alkoholia on käymisen seurauksena 0,8% tai jotain sinnepäin. Kerran ei suostunut siihen, että alkoholittomien juomien puolelta olisin ostanut englantilaisen siiderin, jossa oli jopa 1% alkoholia... Siis daa... Niitäkin olisi pitänyt juoda korillinen ennen kuin olisi edes huppeliin tullut! Mieheni ilmeisesti pelkää, että jos hän antaa pikkusormen tyyliin "juo nyt sitten yksi", niin hetken päästä haluan kaksi ja sitten kolme jne. Hän ei vaan ymmärrä miksi alkoholia pitäisi ylipäätään juoda, uskontoasioistakin viis, koska ihmisten järki sumenee ja käyttäytyminen muuttuu. Totta, mutta hän ei tajua että kaikki eivät vedä sikakännejä ja oksentele, vaan alkoa voi juoda myös ruokajuomana, rentoutumistarkoituksessa ja ihan vain siksi että esim viini on hyvänmakuista!
Suhteemme on todella lämmin, läheinen, luottamuksellinen ja rakastava, eli joskus tunnen itseni tyhmäksi kun kiukuttelen näin pienestä asiasta. Joskus on vaan hankala kuunnella vierestä muiden mökki-festari-saunailta-juttuja, kun tietää että itse ei sellaisiin voi osallistua, paitsi vesiselvänä tai toiselle valehdellen.
Mielestäni tässä on kaksi ihan eri asiaa: kännäämisen kieltäminen ja alkoholin täyskielto. Ymmärrän kyllä sen, että kännääminen voi olla ns. kynnyskysymys seurustelukumppanissa. Mutta se, että mies syynää noita alkoholiprosentteja sillä silmällä, että suuhusi ei saisi joutua alkoholin pisaraakaan, on jotain ihan muuta. Se ei kuulu terveeseen, kahden täysivaltaisen aikuisen parisuhteeseen.
Ihan yhtä hyvinhän hän voisi syynätä kaikki elintarvikkeet läpi ja kieltää sinulta kaiken, jossa on vaikkapa keinotekoisia makeutusaineita. Voihan sitäkin perustella sillä, että niitä ei kukaan tarvitse. Käytännössä se kuitenkin olisi vain kieltämistä kieltämisen tähden. Siis kontrollointia. Kuten nyt tämä naurettava prosenttien tarkkailu. Vaikuttaa siltä, että hän haluaa soveltaa sinuun tässä asiassa islamin säännöksiä.
Voisit kysyä mieheltäsi miksi SINUN pitää elää raivoraittiina, vaikka sinä et ole muslimi?
_Muslimeilla_ on sääntö olla käyttämättä alkoholia, mutta sinähän et ole muslimi, joten sääntö ei koske sinua. Puolitienä näkisin sen, että voi käyttää alkoholia, mutta kohtuullisesti eli et juo itseäsi räkäkänniin ja siten nolaa itseäsi ja miestäsi. Ei miehesi voi vaatioa vain sinua joustamaan asiassa, joka oikeasti koskee vain häntä.
Itselläni on ulkomaalainen puoliso, ja ei tulisi kuuloonkaan että hän alkaisi minua jotenkin rajoittamaan tai minä häntä. Rajoittamiset on lapsia varten. Käyn tyttöjen kanssa ulkona, tapaan miespuolisia ystäviäni, elän aivan normaalia elämää. Meillä on selkeät sävelet, juttelemme kun haluamme jonnekin mennä ja sovimme miten toimitaan. Toki kuljemme paljon myös yhdessä. Eli tuo mitä kuvailet johtaisi omalla kohdallani kavion kuvioon miehen takamuksessa.
Onko hän sitten nähnyt sinut joskus sellaisessa örvellyskunnossa ja pelkää ettet osaa lopettaa? Mulla on kans muslimimies ja hän antaa kyllä juoda, mutta kun on monta kertaa minut örvellyskunnossa nähnyt niin monesti pelkää etten osaa hillitä itseäni. Hän on vain huolissaan mitä minulle voi tapahtua jos juon liikaa, esim. kaupungilla joku raiskaa tai ryöstää.
Itselläni on muslimi mies. Suhteemme alussa otin perskännejä, jonka seurauksena hän vahti minua samalla tavalla kuin kerroit. Hän itse noudattaa nollalinjaa. Ja paheksuu kaikkea alkoholia. Tämä on sitä kontrollointia, jota opetetaan pienestä pitäen, miehen pitää pitää nainen kurissa. Joten eihän se sovi että nainen juo kontrolloimattomasti. No monen vuoden jälkeen käyn ulkona kavereiden kanssa, tosin tosi harvoin ja mieheni itsekin juo joskus pari kaljaa kotona. Oli vaihe jolloin hän joi enemmänkin mm. likööripulloja. Välillä taas paheksutaan kaikkea alkoholiin liittyvää. Minä mietin että äidin opit on taas muistissa. Voithan yrittää keskustella miehesi kanssa siitä, että mitä hän pelkää, jos sinä juot yhden tai kaksi. Tai yrittää jos aluksi joisit vain kotona hänen vierellä. Siis, että hän näkisi ettei yksi siideri muuta sinua.
Miten teillä tuo muutos on käytännössä tapahtunut? Siis miehesi ajoittain paheksuu alkoholia, mutta juo kuitenkin joskus itsekin? Minun mieheni ei ole koskaan juonut, ei edes maistanut, ja ainoastaan sianlihan syöminen on hänelle isompi synti kuin alkoholin juominen. En siis usko että meillä koskaan päästäis siihen pisteeseen, että mies korkkaisi keskioluen ja joisi sen silmiään räpäyttämättä. Ajatuskin naurattaa :D
Mutta kuinka sinä olet saanut vapauden käydä joskus baareissa ja juoda? Oletteko riidelleet asiasta, vai oletko vain väsyttämällä saanut tahtosi läpi? Onko sinun miehesi koskaan sanonut kuten minun mieheni, että minä tai pullo, molempia et saa?
Ei onnistu muuten tuo että joisin vaikka yhden siiderin hänen läsnäollessaan. Alkoholi on kiellettyä ja syntiä, eikä ole mitään perusteita edes sen yhden juomiselle.... :((
Ei teitä pysty ymmärtämään. Jos äijä on lapsellisen tiukka yhden siiderin tai possun kanssa, on se kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Mieti nyt vaikka lapsia ja lasten kasvatusta siitä tulee yhtä helvettiä moisen ukon kanssa. Kaikki eivät suinkaan ole ja ei liity edes miehen maahan vaan vain ja ainoastaan sen korvien väliin.
Ikävä kyllä en voi kertomasi perusteella ennakoida suhteellenne valoisaa tulevaisuutta. Mies kuulostaa sellaiselta, että ei varmastikaan anna omista periaatteistaan tuumaakaan periksi. On siis kaksi vaihtoehtoa:
1. Alistut miehesi määräysvallan alle ja elät käytännössä kuin musliminainen.
2. Eroatte.
Suosittelen jälkimmäistä. Niin säilytät vapautesi ja itsemääräämisoikeutesi. Miehelle olisi aivan selkeästi musliminainen se oikea vaihtoehto. Varmaan hän se tiedostaa itsekin.
"Mutta se, että mies syynää noita alkoholiprosentteja sillä silmällä, että suuhusi ei saisi joutua alkoholin pisaraakaan, on jotain ihan muuta. Se ei kuulu terveeseen, kahden täysivaltaisen aikuisen parisuhteeseen. "
Juuri noin, kieltääkö mies sinulta myös muut alkoholia sisältävät tuotteet kuten deodorantit, voiteet ja hajuvedet?
koska niistä "imeytyy alkoholia ihoon". Itsekin tiedän näitä alkoholista totaalikieltäytyjiä eikä omasta mielestäni ole täysin tervettä haista mieluummin hielle kuin käyttää edes urheillessa sitä "alkoholi!"deodoranttia. On jokseenkin sairasta että yksi uskonto asettaa näin paljon sääntöjä nykyaikana ihmisen elämään joka ei edes ole kääntynyt muslimiksi, sinähän et ole muslimi, vaan miehesi on. Ja ajattele miten paljon sääntöjä olisikaan jos teillä olisi lapsia.. Ilmeisesti mies myös toivoisi että jonain päivänä vaihtaisit uskonnon ja sitä kautta oppisit ymmärtämään hänen uskontonsa sääntöjä. Rakkaus vaatii paljon sopeutumista ja yhteisiä selviä sääntöjä, mutta uskontosäännöt on asia erikseen, jos olet vielä kristitty niin sinä saat noudattaa omaa uskontoasi ja sen sääntöjä. Keskustele uskontoasioista miehesi kanssa tarkemmin, luultavasti hän toivoo sinun kääntyvän kun menette naimisiin. Mieti myös pystytkö elämään lopun elämääsi tiettyjen sääntöjen alla, vai jäätkö joka päivä kaipaamaan vanhan elämän asioita jotka olivat silloin täysin normaaleja ja osa arkea. Islamissa on tosiaan se nollalinja alkoholiin, sitä ei saisi nauttia missään muodossa, jotkut kokevat siis kielletyiksi myös hajuvedet sen takia.
älä vaan kerro miehellesi, että karkeissa käytetään liivatetta, joka on peräisin sioista. muuten sinulta jää karkitkin syömättä 8)
Olen itse tullut siihen tulokseen, että kun muuten teen niin kuin itse haluan (hänen paheksumisestaan ja kielloistaan huolimatta puen päälleni mitä haluan, olen yhteydessä miespuolisiin ystäviini jne), niin tuo alkoholijuttu on sellainen viimeinen asia mistä hän haluaa pitää kiinni. Olenhan minä yrittänyt selvitellä ja selitellä, etten itse ole muslimi, etten koskaan tule ajattelemaan uskonasioista kuten hän, eikä hänellä ole perusteita kieltää minulta alkoholia, varsinkin kun me kumpikin tunnemme muslimeja, jotka juovat silloin tällöin. Hänen yksiselitteinen vastauksensa on aina, että ei sun ole pakko mun kanssa olla. Että olen itse valinnut hänet ja ollut tietoinen alusta asti että alkoholista pitää luopua jos hänen kanssaan haluan olla.
Kyllä hän muuten itsekin juo noita juomia, joissa on alkoholia nollapilkkujotakin, käyttää suuvetta jossa on alkoholia, partavesiä joissa on alkoholia, eli ei ole ihan niin fanaattinen kuin aiemmasta kirjoituksestani ehkä luulisi. En vain saa ostaa kotiin enkä myöskään muualla juoda juomia, jotka luokitellaan päihdyttäviksi. Hänen periaatteensa vain on tiukasti se, että hän on muslimi, hän ei juo, eikä salli myöskään puolisolleen sitä. Jopa hänen isoveljensä sanoi, ettei hän voi asettaa minulle samoja sääntöjä, jotka asettaisi kotimaiselle puolisolle, mutta mieheni pysyi tiukasti kannassaan. Varmasti kyseessä on vain se kontrollin menettämisen pelko.
Haluaisin vastauksia, neuvoja, vinkkejä sellasilta naisilta, joiden puoliso on myöskin kieltänyt juomisen, mutta jotka ajan kanssa tai muutoin ovat antaneet periksi. Miten ihmeessä se olisi mahdollista, vai onko? Voisiko mies olla tosissaan sen suhteen, että jos juon, niin todella lähtee? Lähteminen konkreettisesti veisi aikaa, ihan siis asunnonetsimisen ja muun sellaisen vuoksi, mutta olen aika varma että välimme viilenisivät pakkasen puolelle viikoiksi, kunnes mies löytäisi asunnon ja todella lähtisi. Ja siksi punnitsen ja mietinkin, että olisiko se juominen kuitenkaan sen arvoista... Kyse ei ole pelkästä juomisesta kylläkään, vaan aikuisen ihmisen oikeudesta päättää itse tekemisistään, toisen puoliskon uskosta tai vakaumuksista huolimatta!
Mielestäni sinulla on oikeus juoda alkoholia ja miehelläsi oikeus lähteä liitostanne. Tietenkin myös miehelläsi on oikeus käyttää alkoholia ja sinulla oikeus lähteä liitostanne. Teillä kummallakin on myös oikeus päättää, käytättekö oikeuksianne vai ette.
Olipas ympäripyöreää. Kuitenkin kyse ei ole vain alkoholista, vaan muutoin toimivasta ja ihanasta suhteesta, jossa ei saa käyttää alkoholia. Onneksi minun ei tarvitse päättää tänään tai huomenna, että valitsenko elämän ilman häntä ja vapauden nauttia alkoholia, vai jatkanko elämää hänen kanssaan, ilman alkoholia. Joka tapauksessa juon salaa niin kuin tähänkin asti, vaikka se tuntuu todella typerältä ja väärältä. Ehkä se on minun tapani pitää kiinni oikeudestani, ja samalla näyttää keskisormea ns. patakintaan sisällä...
luultavasti miesten periksiantaminen tapahtuu vain, kun jotkut naiset eivät suostu noudattamaan miesten laatimia säädöksiä ja menevät oman päänsä mukaan. aika harva mies (muslimikaan) oikeasti on valmis jättämään pitkäaikaiskumppania, vaikka tämä siiderin silloin tällöin nauttisi.
jos siis oletat, että miehesi muutaman vuoden päästä itsestään toteaa "okei tästä lähtien saatkin juoda" niin sitä ei tule tapahtumaan. sinun täytyy itse taistella oikeuksistasi, jos sellaisia haluat, sillä riskillä, että se johtaa eroon.
on selkeätä, ettet halua luopua alkoholista kokonaan: sinua rasittaa nuo säännöt, juot salaa, kyselet neuvoja voiko mies muuttua vähemmän ehdottomaksi asian suhteen. "Ehkä se on minun tapani pitää kiinni oikeudestani, ja samalla näyttää keskisormea ns. patakintaan sisällä... " kuulostaako suhteenne terveeltä, kun joudut salailla näitä asioita etkä voi puhua suoraan niistä miehesi kanssa?
varmasti suhteessasi mieheesi on paljon hyvää, mutta sitä paljon hyvää voi myös saada suhteessa jonkun toisen miehen kanssa. kokeile vaihteeksi länsimaalaista miestä, jos eroatte. se on varmasti vapauttava kokemus nykyisen suhteesi jälkeen.
"Kyse ei ole pelkästä juomisesta kylläkään, vaan aikuisen ihmisen oikeudesta päättää itse tekemisistään, toisen puoliskon uskosta tai vakaumuksista huolimatta! "
Nyt olet asian ytimessä! Kyse ei todellakaan ole vain juomisesta, vaan juuri ihmisen perusoikeuksiin kuuluvasta itsemääräämisoikeudesta. Tämä on hyvä muistaa, ettei asian todellinen merkitys unohdu. Alkoholinhan voi ottaa tai jättää, ei se ole sinänsä niin tärkeää, mutta vapaudesta päättää omista asioistaan on syytä pitää kynsin ja hampain kiinni.
Niinpä, elämä on sellaista täällä Suomessa, jossa aikuinen ihminen saa päättää itse tekemisistään.
Tuntuu todella omituiselta, että juot salaa. Entä kenelle näytät keskisormea, et kai vain miehelle, jonka kanssa sinulla on toimiva ja ihana suhde? Kunpa se sormi ei lopulta osoittaisi sinuun itseesi päin.
No onko se niin helkkarin tärkeetä sulle vetää viinaa ku ei se ole kenellekään hyväksi!! Mä oon muslimimiehen myötä vähentäny huimasti alkon käyttöä ja koen sen olleen mulle pelkästään hyväksi. :) Se tuhoaa aivot, ulkonäön ym.
Myös mun äiti on uskovainen kristitty ja mikään muu ei oo tehny häntä onnellisemmaksi kuin mun alkoholin reilu vähentäminen. :) Aina kiittelee mun miestä kun "pelasti" mut.
Ja mä oon onnellinen ettei mun mies kuulu miehiin jotka vetää saunakaljoja (mitä hyötyä?? saa vaan kaljamahan..) ja makkaraa harva se ilta. Itsekin oon laihtunu ja voinu paremmin ku sianlihan OMASTA päätöksestäni lopetin. Miehet vois tutustua mitä kaikkea paskaa sioille syötetään ja sit sanoa kannattaako sitä edes syödä...
Onko luetun ymmärtäminen vaikeaa? Juuri edellisessä viestissä, kuten monessa muussakin, on todettu että kyse ei ole viinasta sinänsä, vaan "ihmisen perusoikeuksiin kuuluvasta itsemääräämisoikeudesta." Jokainen aikuinen, täysvaltainen ihminen voi omalla päätöksellään juoda ja syödä mitä haluaa, mutta ongelma on siinä, jos parisuhteessa toinen määrää, mitä toinen saa tai ei saa kehoonsa laittaa. Ehkä sinulle olisi ihan ok, jos sinun miehesi määräisi sinulle liivatekiellon tai sokerikiellon tai vaikka vihreiden ruokien kiellon. Aikuisen pakkoholhoaminen ei kuitenkaan ole tervettä tai oikein, vaikka sinä mielelläsi alistuisitkin miehesi tahtoon.
Mies on liian periksiantamaton. Hän ei anna sinun elää siten kuin näet parhaaksi. Hänelle hänen uskontonsa, se että juuri hän pääsee sinne paratiisiinsa noudattamalla outoja sääntöjään, on tärkeämpää kuin sinun onnellisuutesi. Tuntuu hankalalta.
Mikään salailu suhteessa ei ole hyväksi. Se nakertaa hyvää oloasi. Ehkä mies jopa aavistaa, että käytät alkoholia hänen katseensa välttäessä. Hän ei ole tietääkseen, jottei tarvitsisi puuttua asiaan.
Suhteeseenne on kotiutumassa ikävä peli. Mies lisäksi kiristää sillä, että sinä olet valinnut hänet ja voit lähteä, jolleivat säännöt miellytä.
Mielestäni pensselitäti onnistui tässä kyllä tiivistämään ongelman ytimen.
Sinun ei tarvitse noudattaa vieraan uskonnon sääntöjä. Sinulla on oikeus juoda, mutta tiedät, mikä seuraus sillä on. Käsittääkseni kyse on nyt sinun valinnastasi: onko juominen sinulle niin tärkeää, että menettäisit miehesi.
Uskon asioita ja sääntöjä ei oikein voi järjellä perustella. Joko uskoo tai ei. Vaikka itse pitäisi joitakin uskonnon sanelemia sääntöjä käsittämättöminä, ei kannata mennä sille linjalle, että yrittää järkiperäisesti selittää toiselle, miten typeriä ne omasta mielestä ovat. Uskova lähtökohtaisesti uskoo uskontonsa sääntöjen olevan oikeita.
Kirjoitin aiemmin, että jokaisen pitää miettiä, mitkä asiat itselle ovat niin tärkeitä, että niistä haluaa pitää kiinni, ja mitä mahdollisesti on menetettävää. Miehellesi uskonnon säännöt ovat näemmä niin tärkeitä, että hän on muodostanut kantansa ja sinulle sen suoraan kertonut. Hänellä on siihen oikeus. Hänellä ei ole oikeutta vaatia sinua olemaan juomatta, mutta alkoholi voi todellakin olla sellainen kynnyskysymys, ettei hän voi kuvitella elävänsä alkoholia käyttävän ihmisen kanssa. Siinä ei välttämättä ole kyse halusta kontrolloida.
Ota tämä tilaisuutena miettiä suhdettanne ylipäätään. Kannattaa keskustella, onko miehellä muita näin ehdottomia näkökantoja. Oletko kertonut miehellesi, että näet ongelman laajemmin - kuten itse kirjoitit: "kyse ei ole pelkästä juomisesta kylläkään, vaan aikuisen ihmisen oikeudesta päättää itse tekemisistään, toisen puoliskon uskosta tai vakaumuksista huolimatta". Että oikeastaan ongelma ei olekaan alkoholi vaan se, että pelkäät menettäväsi oikeuden itsenäiseen päätöksentekoon?
Hyvä puheenvuoro sinulta Chom chom. Olet ymmärtänyt tismalleen mistä tässä kaikessa on kyse. Ja voit uskoa että näiden vuosien aikana olemme keskustelleet tuntikaupalla kulttuurillisista eroistamme ja asioista joissa kumpikin joustamme, juurikin sen vuoksi että haluamme olla yhdessä ja onnistua. Hänellä ei ole muita tälläisiä asioita kuin alkoholi, siis sellaisia joista joutuisimme riitelemään tai keskustelemaan kerta toisensa jälkeen että miksi tai miksi ei. Joku aiempi kommentoi että näin se kontrolli alkaa ja kohta mies alkaa vaatia huivin käyttöä. Ei suinkaan, alussa keskustelimme paljon uskontoasioista ja mikä hänelle on tärkeää. Joskus hän ehdotti huivia, mistä kieltäydyin ehdottomasti. Samaten olen sanonut ettei minusta koskaan tule uskovaa sillä tavalla kuin hän haluaisi. Ja että minun Jumalani ei ole ehdoton ja tuomitseva, eikä Taivaaseen pääsyni ole huiveista tai juomisista kiinni. Samaten pukeutumiseni päätän itse, vaikka mies aina huomauttaakin jos hänen mielestään paitani ovat liian avokaulaisia tms. Jos hänellä olisi sananvaltaa, niin ei sallisi, mutta tietää jo että ihan turha edes yrittää kieltää.
Eli kuten edellä jo sanoin, elämämme on mukavaa ja ongelmatonta, paitsi silloin kun itsekseni kiristelen hampaitani kun muut availevat perjantai-pullojaan ja itse juon mehua... Varmasti myös minussa on piirteitä, joista mies näkee punaista, mutta yleisen ilmapiirin vuoksi ei niistä avaudu. Hän on tavallaan hyväksynyt sen mikä minä olen, samoin kuin minä hänen perusluonteensa, eikä suhdetta kai muuten toimimaan saisikaan. Jos mies ei salli juomista avoimesti, niin teen sen salaa. Mitä hän ei tiedä, ei häntä satuta. En kuitenkaan halua luopua koko suhteesta alkoholin vuoksi.
Sitäkin suhteet - varsinkin pidempiaikaiset - välillä ovat: hampaiden kiristelyä ja toisen sietämistä :)
Lähde siitä, että mies ei muutu. Jos niin käy, voit ottaa sen bonuksena, mutta helpompi hyväksyä heti, kun kerran mies on kantansa niin selkeästi ilmaissut. Usein käy niin, että mitä kiihkeämmin ajaa omaa mielipidettään läpi, sitä syvemmälle poteroonsa toinen kaivautuu. Muutosta voi tapahtua, mutta älä laske sen varaan. Loppujen lopuksi sä itse päätät, mitkä asiat ovat sulle luovuttamattomia.
Minä en haluaisi miestä, joka ryyppää ja kulkee baareissa. Voi hyvin kuvitella, ettei joku mies halua vaimoa, joka ryyppää ja kulkee baareissa. Kaikki sen tietää, miten humalaisen suomalaisen patoutuneet estot häviävät, heti menee yli ja överiksi kun saa mukin toisensa jälkeen käteensä. En nyt tarkoita tietenkään sitä, että ap olisi tämän kaltainen.
Alkoholin käyttö Suomessa on yleisesti ottaen rumaa ja oksettavaa, sen puolesta ymmärrän miksei joku ulkomaalainen halua nähdä rakkaimpaansa sellaisessa alennustilassa. Varsinkin jos sen ulkomaalaisen mielestä kännääminen on lisäksi moraalitonta syntiä. Toinen voi kuvitella, että yksi siideri johtaa toiseen ja tuoksena on katastrofi, vaikka itse tietäisikin, ettei se yksi siideri johda yhtään mihinkään.
Ei siis ihme, että ulkomaalainen puoliso katsoo aiheelliseksi vahtia sitä juomista ja menemistä. Se voi olla tyranniaa, mutta se voi yhtä hyvin olla huolta siitä, ettei rakas tee kännipäissään älyttömyyksiä joista on vahingollisia seuraamuksia. Miksi vanhemmat esimerkiksi murehtivat nuortensa juhimista ja kännäämistä? Samasta syystä.
Jos Suomessa olisi eurooppalaisempi ja "sivistyneempi" juomakulttuuri, niin koko alkoholikysymys ei tällaisissa ap:n kaltaisissa parisuhteissa kärjistyisi joko/tai asiaksi. Kun pöytäviini kuuluu hillitysti kaikkien perheitten ruokapöytään joka illallisella, niin ei sitä kyseenalaisteta eikä kielletä, eikä siihen ole edes aihetta. Tämän olen todennut täällä muualla Euroopassa.
Meidän suhteessamme ei ole tarkkoja rajoituksia alkoholin suhteen, mutta minun mielestäni juominen ei kuulu hyvään suhteeseen.
Ole onnellinen nyt kun grillikausi on avattu et joudu etsimään miestäsi baareista. Suo myös kumppanillesi sama onni.
Jokin ei täsmää, mies siis suhtautuu juuri sinun juomiseesi siten että sen on pakko olla nollalinjaa tai muuten suhde loppuu. Hei mitä jos sinä asettaisit vastaavia sääntöjä toiselle ihmiselle vaikkapa jonkun ruuan takia? tai toisen pukeutumistyylin takia tai ihan minkä vaan takia, eihän tuo ole (meidän kulttuurissa) normaalia. Itse en juo ollenkaan ja seurustelin (salaa juovan)muslimimiehen kanssa, joka oli samaa mieltä että juomisessa täytyy olla nollalinja etenkin naiselleen. En minä kumminkaan miestä jättänyt vain viikonloppu juomisen takia. Oikeastaan se että jos valehtelet juomisesta ja juot salaa niin on yhtä paha asia kuin se että myöntäisit asian ja mies lähtisi, koska jos mies saa tietää asiasta vaikka jotain toista kautta niin olet pulassa ja mies kumminkin jättää sinut, jos saa tietää juomisesta, joten mieti mikä ratkaisu on järkevää se että jätät alkoholin kokonaan vai se että teet oman mielesi mukaan. En tiedä millaista juomista itse harrastat mutta vaikka puoli lasia tai lasi viiniä/olutta silloin tällöin ei tee kenestäkään täyttä holtitonta juoppoa, kuten miehesi ehkä pelkääkin. Taustalla saattaa olla jotain muutakin: ehkä mies pelkää että menetät kontrollin kännissä ja petät tai teet muuta tyhmää. On myös yleisesti tiedossa ettei yleensä kukaan muslimimies halua tulevaksi lastensa äidiksi juovaa naista.
toi on niin totta, muslimit ovat kovia juoruilemaan. puoliksi iranilainen kaveri kulki käsikädessä poikaystävänsä kanssa kaupungilla, ja heti hänen isänsä kaverin täytyi soittaa tämän isälle asiasta. nuoret muslimit ovat vielä pahempia juoruamaan.
Sanoisin että jokaisessa parisuhteessa elävän täytyy oppia luopumaan jostakin ja tekemään kompromissejä. Sitä kutsutaan toisen huomioon ottamiseksi. Ei homma toimi niin että ajattelee aina kuinka MINULLA on oikeus tehdä mitä minä haluan, viis siitä miltä se toisesta tuntuu. Ajattele homma vaikka niin että mies tykkäisi pelata uhkapelejä, sinä kieltäisit. Hänellä olisi omasta mielestään täysi oikeus tehdä mitä haluaa ja pelata omilla rahoillaan.
Itse ajattelisin että toisaalta alkoholi ei ole minulle niin tärkeää ettenkö siitä voisi luopua, jos se on kumppanilleni tärkeää. Vuoroin vieraissa taas sitten jossain toisessa asiassa. Mukavaahan olisi jos juttu toimii molempiin suuntiin.
Jos jatkat salailun linjalla, siitä kasvaa pikku hiljaa isompi juttu, luottamus menee yms yms... ei kannata jos oikeasti haluat miehen kanssa pysyä.
kuulostaa kliseeltä mutta keskustelu auttaa. Miehet on yksinkertaisia olentoja, jotka tykkää kun niille sanoo suoraan eikä arvuuttele tai heittele vaan vihjeitä, miltä tuntuu....
Uhkapeliasiassa toimisin luultavasti niin, etten kieltäisi kokonaan koska ainahan kieltäminen vaikuttaa siten että asiasta tulee vielä kiinnostavampi ja houkuttelevampi. Miehen kanssa voisi sopia esim maksimirahamäärän, mitä siihen pelaamiseen käyttäisi ja ettei pelaisi jos olisi taloudellisesti tiukka kuukausi tjtn. Alkoholiasiassakin voisi päästä kompromissiin esim siten, ettei joisi miehen nähden, mutta kertoisi rehellisesti että menen sen ja sen kaverin luokse ja siellä nautimme alkoholia. Jos miehelle on tärkeää ettei muija juokse baareissa, niin kompromissiin voisi sisällyttää sen, ettei vaimo mene "tyrkylle" baareihin, eikä anna aihetta mustasukkaisuudelle ja epäluulolle. Alkoholiahan voi tosiaan nauttia muuallakin kuin baareissa.
Ap:n mies tosin vaikuttaa niin ehdottomalta, ettei varmaan sallisi juomista missään olosuhteissa. Täytyy myöntää että vastaavassa tilanteessa kupittelisin itsekin salaa. On eri asia olla juomatta jos ei itse halua, verrattuna siihen että se kielletään kuin pieneltä lapselta.
Eli olette seurustelleet useamman vuoden? Miehesi on siis itse syllistynyt perustavaa laatua olevaan syntiin seurustellessaan muutaman vuoden ilman kihloja ja avioliittoa. Hän ei oikeastaan voi moralisoida ketään toista yhtään mistään. Prosentti alkoholia siiderissä ei ole synti eikä mikään hänen syntinsä rinnalla. Ilmeisesti peräti asutte yhdessä, eihän hän muuten pystyisi vahtimaan mitä juomia kotiisi ostat. Tarkoitan tällä sitä, että miehesi on sen verran maallistunut, että tuohon absoluuttiseen alkoholikieltoon on taustalla muu syy kuin uskonto.
Minusta tuo alkoholinkäyttösi kyttääminen on siis enemmänkin hänen pelkoaan siitä, että käyttäytyisit kännissä kuten kaikki muutkin perskännääjät ja sitä hän ei kestäisi. Oma tekstisi viittaa siihen, että sinusta olisi kiva välillä vetää kännit mökillä/baarissa/saunaillassa/festarilla/laivalla ja korkata perjantaipullo kotona. Ehkä mies ei olekaan ihan väärässä...?
Olen sitä mieltä, että miehesi vain ovelasti kiristää sinua uskontonsa varjolla pysymään viinasta erossa. Tähän asti se onkin näköjään toiminut aika hyvin! Muslimi kyllä ihan hyvin tietää, ettei kristityn tarvitse noudattaa Islamin sääntöjä, jos tämä ei sitten muuten vain halua kunnioittaa toisen arvomaailmaa.
Huh huh. Muslimin kanssa seurustelen minäkin mutta hän ei ole koskaan edes yrittänyt kieltää minulta alkoholia. Hän ei itse sitä käytä uskonnollisista syistä, mutta järkevänä ihmisenä ymmärtää että jokainen päättää itse omasta elämästään. Minä en ole muslimi joten tietenkään minun ei tarvitse alkoholia vältellä. Tosin minun juomiseni on aina ollut tosi 'järkevää' eli en koskaan juo itseäni pahaan humalaan. Siitä mies ehkä kommentoisi, mutta toisaalta kommentoisin minäkin hänen paikallaan, ihminen änkyräkännissä on niin vastenmielinen.
Mutta niin, ei meillä ole mitään rajoituksia ja miestä ei kiinnosta juonko vai en.
Miksi ihmeessä te alatte seurustelemaan kurdien, arabien tai muitten muslimien kanssa jos ette voi elää ilman kaljaa ja minihameita????????????????!!!!!!
Jo sen pitäis olla itsestään selvää, että mies ei tule hyväksymään lyhyitä hameita ja tyttöporukan reissuja. Minulla mikään ei ole jäänyt kalvamaan kun ei ikinä ole ollut tarvetta lähteä ryyppäämään.
Eikö teitä yhtään ärsyttäisi jos mies lähtisi ilman paitaa baariin heilumaan. Todennäköisesti lauma kiimaisia tyttöjä olisi heti kimpussa ja kännissä ei varmaan kukaan muista että vaimo odottaa kotona. Mies vain ajattelee suhteen parasta, niinkuin pitäisi teidänkin ajatella...
Astagfirullah mitä naisia!!!
Olen samoilla linjoilla kanssasi "tyhmiäköootte???" Mullakaan ei ole tarvetta ollu koskaan ryypätä tai pukeutua minihameisiin, kumpikaan ei ole mun juttu ja minun muslimimies kiittää jumalaa minun kaltaisesta naisesta :) Hän ensi treffeillä kysyikin oonko varmasti suomalainen, kun noudatan viinan suhteen nollalinjaa enkä ollut treffeillä puolialastomana. Monet hänen kavereista on sanonut kateellisena, että saat olla onnellinen kun sulla on tuollainen nainen. Elämä on ihanaa, kun ei tarvii mistään jonnin joutavuuksista kinastella. Ja mieluummin jään kotiin hänen kainaloon, kun lähden mökille jonkun kaakattavan kanalauman kanssa pohtimaan millaiset tapetit joku uuden karhean talon seinään laittaa ja paskaa puhumaan niistä "ystävistä" jotka eivät ole paikalla ja kun mökiltä palataan alkaa selkään puukottaminen ja selän takana pahan puhuminen. Haluan syvällisempiä keskusteluja ja niitä saan mieheni kanssa.
No joo, kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Ja mitä sieltä näkyykään. Tässä ei nyt kuitenkaan ollut puhe teidän parisuhteistanne, vaan aloittajan parisuhteesta.
Lisäksi tuo puhe kaakattavista kanoista ja selkäänpuukottavista ystävistä tuskin perustuu kokemukseen aloittajan ystävistä ja mökkireissuista. Ikävä juttu jos omalla kohdallasi on ollut noin kurjaa.
Lopeta suhde ota oma elämäsi takaisin.
Olet ohjauksessa, et huomaakaan kun pikkuhiljaa sinua viedään syvemmälle miehen sääntöihin. Ohjailu on taitavaa sinut saadaan uskomaan että sinä itse haluat niin.
Ensin kielletään viina, sitten erotetaan ystävistä jotka käyttävät viinaa, ovat "suomalaisia huoria". Sitten sinut erotetaan sukulaisista ja vanhemmista jotka yrittävät puhua sinulle järkeä, mies uskottelee että hän vain haluaa sinulle hyvää muut pahaa. Työtäkään et ehkä pian voi tehdä, se tehdään sinulle mahdottomaksi säännöillä.
Onko pukeutumisesi muuttunut jotta miehesi ei sinua jätä.
Et saa käyttää farkkuja jonka saumat menevät takapuolen väliin, et saa käyttää tankoja, mummoalkkarit ovat sopivia, kaulan alue on peitettävä ja pusero pitää olla peittäviä mieluiten monta kerrosta jne.
Ei tarvitse meikata. Huivi saadaan päähäsi kun pian uskot että se on sinulle hyväksi.
Oletko jo muslimiliitossa joka on feikkiä.
Paastoatko jo, joko on peloteltu että joudut helvettiin jos et paastoa, kuitenkin muka vapaaehtoista mutta kuitenkin aivosi on saatu ajattelemaan jo pelkoa.
Ei sianlihaa, ei liivatekarkkeja jne.
Maksatko ja elätätkö, tiedätkö mitä mies saa.
Oletko kotona varalla, mies menee mutta sinä odotat, kun olet joskus pois mies kertoo kuinka ikävää on ilman sinua kotona.
Joko sinun rahasi on laitettu miehesi tallelokeroon turvaan sukulaisilta ym., niin onko tilisi tyhjennetty jotta voi saada sossusta enemmän.
Omaisuutesi siirtyy miehesi nimiin, tehdään ehkä velkakirja mutta se hävitetään, et voi siis todistaa huijausta.
Ja sitten poliisi ei sinua auta, olet muka vapaaehtoiseti elättänyt gigolosi ja antanut rahasi hänelle.
Sitten miehelläsi on kaveri ehkäpä nainen joka todistaa oikeudessa että sinä olet omituinen, sinä olet keksinyt sääntöjä ym. Oikeusmurha, tuomari kai pelkää rasismisyytöksiä ja kun miehen suku on niin yhteneväisen uskottava.
Et pääse sitten enää irti suhteesta, et osaa tai omasta mielestäsi voi ajatella omilla aivoillasi, oma tahtosi on hävinnyt teet kaiken miehesi mukaan.
Ota yhteys kriisikeskukseen, kun kerrot ystävillesi jos niitä vielä on niin huomaat että on paljon huijattuja naisia.
Mieti onko säännöt uskonnosta, narsismia, kulttuuria, mitä tahansa olet jo koukussa valheellisessa rakkaudessa.
Enemmänkin voisin kertoa kuinka huijataan "rakkaudella" kolme vuotta.
Sinulle, "Ota elämäsi takaisin".
Todella ikävä kuulla että sinun parisuhteesi meni noin pahasti poskelleen, juurikin sitä mitä kaikki suomalaiset naiset pelkäävät.
Meillä ei ole onneksi noin. Mies EI puutu pukeutumiseeni, ystäväpiiriini, raha-asioihin. Ei eristä minua ulkomaailmasta, ei mustamaalaa sukuani tai ystäviäni, eikä itse juokse ulkona ja pidä minua odottamassa kotona. Hän on oikeastaan kuin kuka tahansa suomalainen mies. Vain alkoholi on hänelle punainen vaate. Itse asiassa en enää niin kovasti sitäkään ihmettele... Olin mukana työporukan kemuissa, joissa kaikki muut vetivät viinaa niinkuin se huomenna loppuisi. Itsekin nautiskelin muutaman siiderin, mutta lopuksi siirryin alkottomalle linjalle. Olihan se tylsää ja pöyristyttävää, miten muutoin järkevät ihmiset oikeasti muuttuivat juovuksiin tultuaan... Ja miten harva pysyi kohtuulinjalla! Mikä siinä on, että kun (ilmaista) juotavaa on tarjolla, niin sitä on pakko vetää kuin sieni; oksentamis- tai sammumispisteeseen asti?? Minulle riitti tuo yksi kerta, kun saatoin hiukan juoda ja "pitää hauskaa", eikä miehenikään lopuksi ollut moksiskaan siitä että hiukan tuoksahdin kotiin tullessani. Hän oli helpottunut ja mielissään, etten ollut kännissä ja olin lopettanut juomisen oikeasti parin siiderin jälkeen. Ehkä luottaa jatkossakin että MINÄ osaan käyttäytyä, vaikka hiukan ottaisinkin sellaisessa porukassa jossa muut vetävät perceet olalle.
Sinä "ota elämäsi takaisin" kuulostat järkevältä ja fiksulta naiselta. Kuinka ihmeessä annoit miehelle täyden kontrollin koko elämästäsi? Kai jokainen muslimimies yrittää jossain vaiheessa saada tahtoaan läpi naisen käyttäytymisen muuttamiseksi, mutta ei kai sitä tarvitse antaa periksi! Oli meilläkin alussa ne ihan perusväännöt miesten ja naisten töistä, vaatteista, kunnioituksesta ja sen osoittamisesta (puolin ja toisin) ja jopa siitä huivista. Minä olen koko ajan pitänyt pääni sen suhteen, etten alistu kenenkään kynnysmatoksi. Ettei niin suurta rakkautta olekaan, että minusta tulisi joku kotona istuva reppana, joka ei uskalla pukea päälleen mitä haluaa ja sanoa mitä mistäkin asiasta on mieltä. Jos olet yhtään niin kuin minä, niin mies on tainnut olla todella taitava manipuloija, tai sitten sinut on vain helppo nujertaa. Onneksi kuitenkin pääsit moisesta eroon, vaikka ilmeisesti sekin meni rankimman kautta...
NIIN TOTTA
Hyvä juttu, jos tilanne on tuollainen, että mieskin antaa vähän periaatteistaan myöden. Aiemmista viesteistäsi syntyy vain sellainen kuva, että hän on naurettavuuteen asti fanaattinen tuon alkoholin suhteen. Kirjoitat mm. näin:
"Mua rasittaa se ehdottomuus, että saunakalja on kielletty (paitsi alkoholiton), että simapullojen kyljet ym tutkitaan ja paheksutaan jos sitä alkoholia on käymisen seurauksena 0,8% tai jotain sinnepäin. Kerran ei suostunut siihen, että alkoholittomien juomien puolelta olisin ostanut englantilaisen siiderin, jossa oli jopa 1% alkoholia..."
MIkä on saanut miehen hölläämään nutturaansa?
Sen jälkeen kun ekan kerran kirjoitin tänne, otin asian puheeksi myös mieheni kanssa, jälleen kerran. Ei hän suoranaisesti hyväksy vieläkään alkoholin käyttöä, mutta ilmeisesti hänkään ei halua erota jonkun siideripullon vuoksi. Siis jos joskus harvoin vähän maistelen, en tule juovuksiin enkä käyttäydy kuin känniääliö. Ja kun en osoita epäkunnioitusta juomalla hänen edessään.
Tuo minkä poimit aiemmasta kirjoituksestani piti kyllä paikkaansa vielä jokin aika sitten. Mies oli siinä luulossa että ensiksi raahaan kotiin noita melkein-alkoholipitoisia juomia ja nostan pikkuhiljaa prosenttien määrää juomissa kunnes ollaan päihdyttävissä juomissa... Kyllähän hän itsekin juo noita limukaljoja ja -siidereitä, joissa on käymisen seurauksena ihan hitunen alkoholia.
Elämään kuuluu niin paljon muutakin kuin juominen tai juomisesta riiteleminen. Meillä on oikeasti todella hyvä ja ihana suhde, enkä tuon duuniporukassa juhlimisen jälkeen enää edes kaipaa menemistä samalla tavalla kuin ekaa viestiäni kirjoittaessani. Ehkä se on niin että kun jotakin asiaa ei pysty tehdä, niin siitä tulee houkuttelevampaa ja isompi asia itselle kuin se lopuksi onkaan.
nimimerkki"ota elämäsi takaisin",Tarinasi kuulostaa tutulta.Suhteen alku on ihanaa,mutta muuttuu pikkuhiljaa inhimilliseksi helvetiksi.Kyse on vain miehestä ja hänen pyrkimyksestään parantaa olennaisesti omaa asemaansa...Pyritään viemään aikuisen naisen itsemääräämisoikeus ja lopulta jopa kätyyöoikus omaisuuteensa..Asioita selitellään uskonnolla ja kulttuuriillisilla seikoilla.Länsimainen nainenhan on paha ja häntä täytyy kontrolloida itse ja kavereiden voimin.Voi sitä manipuloinnin ,valehtelun ja kieroilun määrää!Mies oli paperiton,kouluttamaton ja sivistymätön juntti.Onneksi pääsi eroon kyseisestä.Sinulle toivo sydämestäni kaikkea hyvää.Koita jaksaa ja rakentaa elämäsi uudelleen .
ihan kun mun tarina
Minä seurustelen hinduismin mukaan kasvatetun miehen kanssa. Hän noudattaa monia kulttuuriinsa liittyviä perinteitä, vaikka ei itse koekaan uskovansa hinduismin perusajatuksiin. Hän on syönyt Suomessa nautaa ja saattaa tehdä siitä minulle ruokaa, vaikka itse ei sitä mielellään syökään. Alkoholia hän ei ole koskaan juonut, eikä aiokaan juoda (tosin enemmän muiden syiden takia). Hän on antanut minulle vapauden elää tavalla, joka voi sotia hänen uskontonsa tapoja. Hän on kunnioittanut minun oikeuttani myös omaan uskontooni ja kulttuuriini. Meillä molemmat ovat vapaita noudattamaan omia uskontoonsa ja kulttuuriin liittyviä tapoja, kun ne eivät vaikuta toiseen. Jos ne vaikuttaisivat toiseen, niistä keskusteltaisiin yhdessä.
Halusin kertoa omasta parisuhteestani lähinnä näyttääkseni, että parisuhteessa voi olla kaksi uskontoa omine sääntöineen ja rajoituksineen ilman ongelmia. Ymmärrän kuitenkin, että me elämme siitä ainutlaatuisessa tilanteessa, ettei kummallekaan sääntöjen rikkominen ole elämän tai kuoleman kysymys. Jos toiselle uskonto on tärkeä asia, on parisuhteessa tärkeää kunnioittaa hänen mielipiteitään ja näkemyksiään. Kaikissa parisuhteissa joudutaan joustamaan puolin jos toisin. Ei tarvitse olla aivopesty ollakseen ystävällinen ja kunnioittava!
Sääntöjä kannattaa punnita siitä näkökulmasta, kuinka paljon mielipahaa tai vaivaa sinulle aiheutuisi siitä, että noudattaisit niitä, ja kuinka paljon mielipahaa tai huolta miehellesi aiheutuisi siitä, että et noudattaisi niitä. Muutamasta pienestä asiasta luopuminen voi olla pieni juttu, kun rinnalla on ihana kumppani. Muista, että hänen uskontonsa säännöt ovat osittain muokanneet hänestä sellaisen kuin hän on!
Jos kysymys on vain alkoholista, kannattaa pohtia myös omaa suhdettaan alkoholiin. Meillä suomalaisilla on tapana, että stressi puretaan parilla pullolla, saunan ohessa on pakko saada se saunakalja, grillattu makkara ei maistu miltään ilman oikeaa juomaa ja etenkin nuorena joskus on pakko päästä bilettämään ihan tosissaan. Itse olen aina juonut erittäin vähän alkoholia, enkä ole koskaan oikein nauttinut siitä. Tästä syystä mietinkin, miksi alkoholilla leikkiminen koetaan niin tärkeäksi aikuisten suomalaisten oikeudeksi (melkein velvollisuudeksi). Mieti, mihin sinä oikeasti tarvitset alkoholia. Kun saat vastauksen siihen, tiedät myös pian, onko miehesi sen arvoinen että osaat pysyä erossa siitä.
Kuulostaa siltä kuin kahden tervejärkisen ja toistaan kunnioittavan ihmisen suhteen tuleekin olla. Tämä vain särähti hieman:
"Hän on antanut minulle vapauden elää tavalla, joka voi sotia hänen uskontonsa tapoja. Hän on kunnioittanut minun oikeuttani myös omaan uskontooni ja kulttuuriini. "
Ei hän voi antaa sinulle vapautta, sillä ei hänellä ole oikeutta sitä sinulta ottaakaan. Samoin sinä et voi antaa hänelle vapautta, koska et voi sitä häneltä kiistääkään. Se että kunnioittaa toisen oikeutta omaan uskontoon ja kulttuuriin pitäisi olla itsestäänselvyys. Usein ei kuitenkaan ole.
"Sääntöjä kannattaa punnita siitä näkökulmasta, kuinka paljon mielipahaa tai vaivaa sinulle aiheutuisi siitä, että noudattaisit niitä, ja kuinka paljon mielipahaa tai huolta miehellesi aiheutuisi siitä, että et noudattaisi niitä. Muutamasta pienestä asiasta luopuminen voi olla pieni juttu, kun rinnalla on ihana kumppani. Muista, että hänen uskontonsa säännöt ovat osittain muokanneet hänestä sellaisen kuin hän on!"
Mielestäni sekoitat yllä kaksi asiaa. Toista ihmistä ja hänen vakaumustaan tulee kunnioittaa, mutta toisen itselleen asettamat säännöt eivät voi ulottua myös muihin ihmisiin. Jokaisella on oikeus uskoa haluamallaan tavalla ja elää häluamallaan tavalla (tietyissä rajoissa), mutta ei vaatia samaa muilta. Miehellä on omat sääntönsä, joiden mukaan hänellä on oltava oikeus elää. Mutta hänellä ei ole oikeutta ulottaa niitä sääntöjään kumppaniinsa. Ei esimerkiksi uskonnonvapauskaan tarkoita sitä, että uskontoa saa harjoittaa tavoilla, jotka ovat ristiriidassa muiden ihmisten vapauden kanssa. Vaikutat tämän kyllä hyvin ymmärtävänkin, sillä kirjoitat:
"Meillä molemmat ovat vapaita noudattamaan omia uskontoonsa ja kulttuuriin liittyviä tapoja, kun ne eivät vaikuta toiseen."
Siksipä minua hieman ihmetyttääkin se sävy, jolla kirjoitat yhden toiselle asettamista säännöistä ja että aloittajan tulisi punnita itsemääräämisoikeuttaan sitä vastaan, kuinka nastaa on olla kyseisen miehen kanssa. Entä mitä miehen tulisi punnita? Kai sentään jotain? Kyllä mielestäni on kohtuullisempaa se, että ihminen luopuu pyrkimyksestään asettaa toinen ihminen omien sääntöjensä alaisuuteen kuin että toinen ihminen tekee kompromissin alistumalla niiden sääntöjen alle. Lopultahan vastakkain on kaksi "oikeutta": oikeus määrätä toista ja oikeus määrätä itseään. Kumpi on tärkeämpi / oikeutetumpi asia? Minusta ap:n tapauksessa asioita tulisi punnita nimenomaan sen miesosapuolen. Hän on se, jonka pitäisi joustaa halustaan kontrolloida omilla uskomuksillaan toista ihmistä. Kuten nyt ehkä viimeisimmän viestin perusteella on tapahtunutkin. Aloittaja tekee puolestaan viisaasti, jos ottaa kohtuudella.
minä ja muslimimieheni vedämme perskännit välillä yhdessä, eikä elämämme muutenkaan poikkea esim. kahden suomalaisen liitosta. ei rajoituksia, ei vahtimista, teemme kaiken yhdessä. ramadan on ainoa joka kuuluu elämäämme.
Eikös tuo ole mahtavaa, että olet oppinut nauttimaan elämästä ilman alkoholia. Perussuomalainenhan vetää alkoholin mukaan kaikkeen juhlimiseen tai jos on juhlat missä sitä ei ole niin sinne mennään useinmiten naama pitkänä, kun tilaisuus on niin jäykkä esim. ristiäiset.
Minä ajattelisin tuon asian toisin päin: Olet SAANUT mieheltäsi alkoholivapaan elämän! Elämä ilman krapulaa!
Sitä jäin kuitenkin miettimään, että eikö sinne baariin, terassille tai mökille saa mennä ilman, että ottaa alkoholia vai eikö sinua huvita mennä ollenkaan kun et voi juoda siideriä tai olutta?
Aurinkoista kesää!
Missaat pointin niin kaukaa, ettei näy edes kaukoputkella. No ei siinä mitään, näkökulma tuokin. Ja jos mies kieltää tv:n, niin kumppani on saanut häneltä töllövapaan elämän. Ei kukaan tv:tä tarvitse, ja pelkkää aivot mädättävää soopaahan sieltä tulee. Tai jos mies on pakottanut kumppaninsa laihduttamaan, niin hänen on syytä olla kiitollinen, sillä hänhän on saanut mieheltään hoikan ja terveellisemmän elämän. Jne. jne.
Jännä juttu että mies on siinä asemassa, että voi ANTAA naiselleen jonkinlaisen elämän asettamalla tälle kieltoja kuin lapselle. Mies ikään kuin VAPAHTAA naisensa tämän omilta, huonoilta valinnoilta. Vapaus valinnanvapaudesta siis! Voisi melkein sanoa, että tuollainen mies on jumalasta seuraava.
Oletko itse holhottavaa sorttia? Onko sinulla nyt varmasti lupa olla netissä?
Nostanpa tämän aloittamani keskustelun pitkästä aikaa. Reilut puoli vuotta on mennyt siitä kun aloituksen kirjoitin, ja moni asia onkin siinä ajassa muuttunut...
Meillä on -ihanaa kyllä- päästy viimeinkin siihen pisteeseen, ettei alkoholi ole enää mikään peikko ja kauhea synti. Ensiksihän mieheni antoi periksi, että voin silloin tällöin juoda, kunhan en tee sitä hänen edessään. Näin mentiinkin pitkän aikaa. Kunnes yhtenä lauantai-iltana hän yhtäkkiä sanoi, että jos haen itselleni siideriä, niin hänkin voisi juoda pari. Isoin varauksin maisteli juomaansa, mutta kun ei haistanut eikä maistanut pelottavaa alkoholia juomassaan, eikä tietenkään pienestä määrästä edes humaltunut, niin miehen koko asenne muuttui. Nyttemmin ostamme ja juomme siis yhdessä silloin tällöin muutaman oluen tai siiderin, tai minä voin rauhassa nauttia viiniä ilman riitoja.
Omalla miehelläni siis pysyi tietty käsitys ja luulo alkoholista liki kolmekymppiseksi asti ennen kuin uskaltautui kokeilemaan itse, että onko se nyt niin kauheaa. Hänellä oli tiukassa se käsitys, että kaikki jotka juovat, ovat heti alkoholisteja ja alkavat käyttäytyä huonosti. Nyt hän on itse todennut, ettei pari juomaa silloin tällöin tee kenestäkään holistia.