Kuinka moni tuntemanne mies on HALUNNUT lapsia ja ollut mukana niiden "suunnittelussa", jos näin voisi sanoa? Mieheni on ilmoittanut useasti, että ei halua lapsia koskaan, enkä suostu tätä uskomaan. Haluan ajatella, että hänen mielensä muuttuu, kun tulee vanhemmaksi (nyt 23 vuotta). Olemme olleet yhdessä kohta viisi vuotta ja asuttu saman katon alla lähes kolme vuotta.
Jos te miehet/teidän miehenne on halunnut lapsia, minkä ikäisinä he ovat tämän halunsa ilmaisseet? Ovatko miehet alkaneet oikeasti haluta lasta vasta kun se on jo mahassa vai ihan reilusti jo ennen raskautta?
Alan olla jo aika epätoivoinen, koska haluan lapseni reilusti ennen 30 vuotta (nyt olen kohta 23 vuotta), täytyyhän minun tuntea mieheni ennen lapsen hankintaa ja ottaa huomioon, että en välttämättä tule heti raskaaksi kun haluaisin etc.
Olisin kiitollinen jos edes joku voisi kertoa minulle omasta kokemuksestaan, tai siitä mitä on kuullut miesten suhtautumisesta lapsen tekooon. En haluaisin rakastamaani miestä jättää tämän vuoksi, mutta jos tilanne ei miksikään muutu parin vuoden kuluessa, niin kai se sitten on pakko?
Jos te miehet/teidän miehenne on halunnut lapsia, minkä ikäisinä he ovat tämän halunsa ilmaisseet? Ovatko miehet alkaneet oikeasti haluta lasta vasta kun se on jo mahassa vai ihan reilusti jo ennen raskautta?
Alan olla jo aika epätoivoinen, koska haluan lapseni reilusti ennen 30 vuotta (nyt olen kohta 23 vuotta), täytyyhän minun tuntea mieheni ennen lapsen hankintaa ja ottaa huomioon, että en välttämättä tule heti raskaaksi kun haluaisin etc.
Olisin kiitollinen jos edes joku voisi kertoa minulle omasta kokemuksestaan, tai siitä mitä on kuullut miesten suhtautumisesta lapsen tekooon. En haluaisin rakastamaani miestä jättää tämän vuoksi, mutta jos tilanne ei miksikään muutu parin vuoden kuluessa, niin kai se sitten on pakko?
Vastaukset 6
Vanhimmat
on ollu tilanne, nainen halus lapsen mun kanssa, ehkä en "kyennyt" . Oltiin kimpassa n:6v suorituspaineet oli kovat johtuen kokemattomuudestani ja " etsikkoajasta" ,vaimon sisarukset saivat huomion , kun heillä öli jälkipolvea. Ehkä näin myöhemmin tulee haikeita ajatuksia, en roiku, jos löytyy sopiva, pitäis olla mullakin vaki duuni,työttömänä on rankkaa saada kohtuulliset puitteet jälkipolvelle . T: Odota vähän aikaa
En enää viitsi ajatella, typeryys on tehnyt tehtävänsä. " Nyt suurin murhheenaihe on mistä saan sätkäpaperin" Jaahas, itse olin aikoinaan ns: vahinko, niinku huomaa sivistyksestä:en sitä häpeä mutta Haluan toivottaa hyvää, Onnistuit tai eT T: Sattuma
Haluaisin kysyä miksi haluat lapsen? Onko se sinulle jokin "oma projekti" koska haluat lapsen siitä huolimatta haluaako miehesi vai ei. Anteeksi kärjistys mutta niin olin lukevinani rivien välistä. Että jos nykyinen mies ei halua muksua niin sinähän löydät miehen joka haluaa.
Minä seurustelin aikoinani miehen kanssa joka ei halunnut lapsia. Asia vaan oli niin, että mies ei halunnut lapsia, ikinä. Tosin meillä suhdekaan ei ollut ihan niin täydellinen kuin olisi voinut olla, erosimme ja nyt minulla on mies kuka haluaa lapsia sitten joskus kun "aika on oikea" eli suhteemme perusasiat on kunnossa. Olen samaa mieltä miehen kanssa.
Tunnen myös muutaman naisen, jotka eivät halua ikinä lapsia. Ovat sanoneet samaa jo usean vuoden, eli uskon heitä etteivät halua sellaisia ikinä. Voihan se olla että mieli muuttuu, voi olla että ei.
Älä ainakaan tee niin että hankkiudut raskaaksi ja oletat miehen innostuvan siitä sitten silmittömästi. Voi olla että siinä tilanteessa maailmassa on vain yksi yh-äiti lisää.
Kannattaa ehkä puhua miehen kanssa että miksei hän halua lapsia? Älä kuitenkaan tivaa asiasta, vaan peräänkuuluta rentoa keskustelua :) Joillain miehillä on uskomattomia "ongelmia" raskauden ja lasten käsittelyn suhteen: joku on ehkä kokenut huonon lapsuuden eikä halua maailmaan enää yhtään lisää kirkuvia vaippakääröjä, joku pelkää vaimonsa lihomista ja muuttumista muodottomaksi, joku pelkää menettävänsä vaimonsa koska vaimon aika ei enää ehkä riitäkään lapselle ja miehelle. Taustalla voi olla paljon pelkoja tai sitten vain tunne, että ei halua isäksi. Lapsi on joidenkin käsitysten mukaan rajoite, este nuorekkaalle elämäntyylille. Toisten mielestä taas ei.
Ehkä onnistutte löytämään jonkin kivan kompromissin asian suhteen. :)
Pohdiskeltavaksi: mitäs jos sinä tai mies ette pysty saamaan lapsia? Onko silloin suhde siinä?
TSEMPPIÄ JA ILOISIA AJATUKSIA sinulle tuskastunut :)
Aika moni tuntemani mies on todella ollut mukana lasten suunnittelussa, mutta aika moni tuntemani mies ei todellakaan ole halunnut lapsia kuten ex-poikakaverini vuosikymmenten takaa. Olin seurustellut hänen kanssaan 15 vuotiaasta ja kun olin 21 itse tajusin haluavani naimisiin ja lapsia eli ihan oikean perheen. Tämä poikaystäväni ei halunnut ja ymmärsin häntä täydellisesti (hänen elämäntapansa ja ammattinsa auttoivat ymmärtämään!). Siispä tiemme "erkanivat", mutta olemme tapailleet edelleen 20 vuoden ajan ja hän on 1. lapsemme kummi. Siihen tehtävään hän sopii oikein hyvin.
Älä heittäydy epätoivoiseksi. Luovu ensin päähänpinttymästäsi saada lapsi reilusti alle kolmikymppisenä, sillä siinä ei ole mitään järkeä! Seuraan parhaillaan miten käy suhteen, jonka osapuolet tapasivat viime vuonna loppukesästä, muuttivat heti yhteen ja kohta heille syntyy lapsi. Muuta en sano, mutta hyvältä ei näytä. Huonointa mitä nainen voi parisuhteessa tehdä on tulla raskaaksi "vahingossa".
Minun mielestä tällaiset asiat on hyvä ottaa esille jo seurustelun alkuvaiheessa. Nimittäin jos isoissa asioissa ei olla samoilla linjoilla, ei suhteesta tule pidemmän päälle välttämättä mitään. Itse olin jo seurustelun alkuvaiheessa selvillä siitä, että haluan lapsen/lapsia, jos vain taloudellinen tilanne ja luonto niin sallii.
eiköhän kaikki miehet ole erilaisia siinä kuin ihmiset yleensäkin, mutta kerron nyt omasta miehestäni..;)
eli oma mieheni oli oman kertomansa mukaan sellainen ikuinen lapsi, ei halunnut ottaa vastuuta mistään ja parisuhteissa ahdisti. nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa, on kuulemma niin hirveän rakastunut minuun, haluaisi perustaa perheen ja ottaa asuntolainaa ym..
itse kyllä ikuisena realistina uskon että kyseessä on ajan tuoma kypsyys ja oikea ajoitus. luulenpa että jos olisimme tavanneen 5 vuotta aikasemmin ei miehelläni tuollaisia ajatuksia olisi ollut. nyt mieheni on kuitenkin 30 vuotias ja valmis isäksi. harmi vain että itse haluan odottaa vielä jonkin aikaa (olen 24 vuotias) mutta eihän tässä mitään kiirettä ole.
miehet, kommentoikaa uskotteko siihen oikeaan rakkauteen ja ihmiseen vaiko oikeaan ajoitukseen..