nykyajan miehiä?Eikö todellakaan enää löydy sellaista mies puolista henkilöä joka haluaisi oikeasti vakiintua?Vai onko se vaan niin hauskaa leikkiä naisten tunteilla aikansa ja hylätä sitten kuin "vanhan lapasen"?Itse jouduin taas jälleen kerran pettymään suhteessa.Mies vakuutteli ettei todellakaan ole niin kuin muut vaan mites kävikään...Todella pettynyt olo taas jälleen kerran.Mahtaakohan sitä koskaan löytää mitään pysyvää...?Miehet varsinkin voisivat vastailla ja kertoa mikä on homman nimi.
Mikä vaivaa
pettynyt
91206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä toki yleistä,jotain pysyvää tässä
mieluiten löytäisi
että niitä sellaisiakin löytyy,mutta itselleni ei vaan sellaisia ole tullut vastaan.
Kyllä löytyy, tässä ainakin yksi ! Ite haluan nimenomaan vakituisen kunnon seurustelusuhteen. Siis sellanen johon kuuluu rehellisyys, rakkaus, tunteet, sitoutuminen, syvälliset keskustelut, onnen jakaminen, luottamus. Mutta oonkin ollut sinkkuna jo pari vuotta ja muutama "yhen yön juttukin" on tullut koettua niin tietää ettei semmoset todellakaan enää kiinnosta.
Kulloinenkin elämäntilanne saattaa kyllä vaikuttaa asiaan. Esim. ite heti kolmen vuoden seurustelusuhteen jälkeen en kaivannut uutta seurustelusuhdetta. Mutta jos tuli tilaisuus niin kyllä sitä tuli silti treffailtua vähäsen, tutustuttua uusiin ihmisiin ja kahden kanssa meni seksiinkin. Silloin kyllä myös toinen osapuoli tiesi missä mennään.
Ehkä se on niin, että jos ei vielä halua seurustella tai sitten jos toinen ei seurustelumielessä tunnu ihan oikealta niin silti voi harrastaa seksiä... ja tapaillakin jonkin aikaan... jos siitä vielä tulisikin jotain.
Mutta kyllä tuo vakiintumisen "pelko" koskee nykyisin yhtä lailla naisiakin.
Pääasia vaan se, että kun kaks ihmistä kohtaa niin molemmat on siinä mielessä samanlaisessa elämäntilanteessa, että haluavat seurustella ja ovat valmiita sitoutumaan. Ja sitten se vaatii myös sen, että molemmat ihastuu. Simppeliä =).
kaltaisia miehiä oikein löytäis?Taidat kyllä olla aika harvinainen tapaus tänä päivänä...Ite tapailin yhtä tyyppiä reilun vuoden ja oli koko ajan sellaista "juupas eipäs leikkiä" ja aina vaan sanoi ku hän ei pysty sitoutumaan.Lopulta kyllästyin koko hommaan,koska ite kaipaan muuta elämääni.Noh ehkä oon sit vaan tutustunu vääriin ihmisiin,mene ja tiedä...
Kyllä mäkin haluaisin vakituisen suhteen, eikä mikään pettäminen kiinnosta. Sitäpaitsi minulla on kyllä myös kavereita, jotka ei petä naisiaan.
Olen ollut vuosia sinkkuna, elämä on mallillaan ja viihdyn hyvin harrastusten parissa eikä minulla todellakaan ole vapaa-ajan ongelmia.
Naisen kanssa olen ollut viimeksi n.5 vuotta sitten.
Saisin kyllä naisystävän aika helposti, mutta en halua ketä tahansa.
Heti kun löydän sopivan ehdokkaan olen valmis menemään naimisiin hänen kanssaan ja olla uskollinen ja hommata pari panskaa vaikka ja rakasteltaisiin vaikka joka ilta...
Mistä sen sopivan löytäisi?
et tollaisia miehiäkin vielä löytyy.Taidatte kyllä vaan olla tosi harvassa tai sitten itselleni ei ole moista "kultakimpaletta" osunut kohdalle.
>> Mikä vaivaa nykyajan miehiä? > Eikö todellakaan enää löydy sellaista mies puolista henkilöä joka haluaisi oikeasti vakiintua? > Vai onko se vaan niin hauskaa leikkiä naisten tunteilla aikansa ja hylätä sitten kuin "vanhan lapasen"? > Itse jouduin taas jälleen kerran pettymään suhteessa.Mies vakuutteli ettei todellakaan ole niin kuin muut vaan mites kävikään... > Todella pettynyt olo taas jälleen kerran. Mahtaakohan sitä koskaan löytää mitään pysyvää...? > Miehet varsinkin voisivat vastailla ja kertoa mikä on homman nimi.
Myönnän, että itseni kohdalla kävi niin, että olen etsinyt (epätoivoisesti?) netistä heilaa vuosikaudet itselleni yksi"poikki" siihen , että tytöllä oli lapsi, toinen siihen kun hän oli löytänyt toisen ja sähköpostiohjelmani meni parahiksi silloin epäkuntoon niin että hän luuli, etten enään ollut hänestä kiinnostunut, kun mailini eivät menneet perille, yksi siihen kun tyttö meni telkkarin deitti-ohjelmaan (jota Tea Khalifa juonsi) ja löysi sitä kautta itselleen toisen .
Lisäksi olen hiemna "varautunut luonne" kertomaan tietyistä asioista, koska pelkään niiden takia joutuvani jätetyksi ja suututtavani hänet, kun "olen vienyt hänen aikaansa".
Ikää on 27 ja ensitreffit -, suudelmasta puhumattakaan on kokematta.
Ulkonäkönikään nyt ei pitäisi olla niin kauhea (ei ole kukaan kaupungilla siksi, että on nähnyt naamani (luulisin) vaihtanut kulkusuuntaansa ?)
Ja suurin ongelma on, että olen hieman ujo, ja en huoli tupakoivaa naisystävää- enkä ole mikään "bilettäjätyyppikään".
Mutta tällaistä on elämä- eipähän tule sydänsuruja, kun ei ole ketään, jonka kanssa (edes teoriassa) voisi mennä poikki. Ei sillä että haluaisin tutustua kehenkään siksi, että haluaisin kokea "miltä tuntuu, kun suhde loppuu".
Mutta kun joskus saisi edes kokea miltä suhteen ALKAMINEN tuntuu. *huokaus*