Olen 17-vuotias poika ja minulla ja äidilläni on todella hyvät välit. Voimme puhua toisillemme kaikista ja välillä tuntuu, että olemme vähän kuin kavereita. Vietämme paljon aikaa kahdestaan ja nauramme kahdestaan jatkuvasti.
Ongelmana on hänen luottamuksensa puuttuminen. Olen kyllä ollut kauhea teini. N. 2-3 vuotta sitten tulin lähes joka viikonloppu kännissä kotiin ja polttelin tupakkia jatkuvasti. Kotona huusin ja valehtelin äidille ja olin vaikea. Joskus lähdin kotoa yöksi juomaan/juhlimaan ja aamulla tulin kotiin ja siitä sitä huutoa sitten syntykin.
Nykyään emme kuitenkaan riitele lähes ollenkaan, ehkä nyt vuodenvaihteen jälkeen kerran. Tupakoinnin olen lopettanut, mitä nyt silloin tällöin saaatan yhden polttaa jos joku tarjoaa. Edelleen alkoholia juon ja äitini sen tietää ja monesti äitinikin kanssa tulee juotua ja aina jos juomaan menen äitini minulle juomat ostaa.
Siis kuten totesin aijemmin hän ei luota minuun. Olen parantanut tapani ja en ole tehnyt mitään "pahaa" kohta kahteen vuoteen. Ensinnäkin hän soittaa kavereideni vanhemmille jos menen jollekkin yöksi, mikä ei periaatteessa haittaa, koska tarvetta ei ole valehteluun, mutta tuntuu jotenkin pahalta kun äiti voi luottaa. Toiseksi äiti on lähdössä kesällä viikonlopuksi reissuun, ja kysyin, voisinko jäädä "talonvahdiksi" siksi aikaa, niin vastaus oli jyrkkä ei. Minun pitää siis mennä isälleni. Kolmantena minun kotiintuloajat ovat kohtuuttomat. Viikonloppuisin/lomalla pitää kotona olla jo 11. Jos on joku erikois juhlapäivä niin ei ole tiukkaa, esim. vappuna olin kotona puoli 4 aamuyöllä. Kuitenkin monilla kavereilla ei ole kotiintuloaikoja ja kaverille saa mennä aina yöksi ja pelkkä tekstiviestin lähettäminen riittää ilmoitukseksi. Olen 17-vuotias, mutta välillä tunnen itseni 12-vuotiaaksi.
Ongelmana on hänen luottamuksensa puuttuminen. Olen kyllä ollut kauhea teini. N. 2-3 vuotta sitten tulin lähes joka viikonloppu kännissä kotiin ja polttelin tupakkia jatkuvasti. Kotona huusin ja valehtelin äidille ja olin vaikea. Joskus lähdin kotoa yöksi juomaan/juhlimaan ja aamulla tulin kotiin ja siitä sitä huutoa sitten syntykin.
Nykyään emme kuitenkaan riitele lähes ollenkaan, ehkä nyt vuodenvaihteen jälkeen kerran. Tupakoinnin olen lopettanut, mitä nyt silloin tällöin saaatan yhden polttaa jos joku tarjoaa. Edelleen alkoholia juon ja äitini sen tietää ja monesti äitinikin kanssa tulee juotua ja aina jos juomaan menen äitini minulle juomat ostaa.
Siis kuten totesin aijemmin hän ei luota minuun. Olen parantanut tapani ja en ole tehnyt mitään "pahaa" kohta kahteen vuoteen. Ensinnäkin hän soittaa kavereideni vanhemmille jos menen jollekkin yöksi, mikä ei periaatteessa haittaa, koska tarvetta ei ole valehteluun, mutta tuntuu jotenkin pahalta kun äiti voi luottaa. Toiseksi äiti on lähdössä kesällä viikonlopuksi reissuun, ja kysyin, voisinko jäädä "talonvahdiksi" siksi aikaa, niin vastaus oli jyrkkä ei. Minun pitää siis mennä isälleni. Kolmantena minun kotiintuloajat ovat kohtuuttomat. Viikonloppuisin/lomalla pitää kotona olla jo 11. Jos on joku erikois juhlapäivä niin ei ole tiukkaa, esim. vappuna olin kotona puoli 4 aamuyöllä. Kuitenkin monilla kavereilla ei ole kotiintuloaikoja ja kaverille saa mennä aina yöksi ja pelkkä tekstiviestin lähettäminen riittää ilmoitukseksi. Olen 17-vuotias, mutta välillä tunnen itseni 12-vuotiaaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miksi äitisi ei luota sinuun ? ihme jos hän on itse ostanut sinulle alkoholia ja jopa juo kanssasi, vastuutonta vanhemmalta.
jos olet aikoinasi juonut paljon ja ollut yösi poissa on vastuu ollut äitisi. silloin olit vielä kovin nuori ja olet kehittynyt oikekaan suuntaan.
otas kunnon keskustelu äitisi kanssa että msitä kenkä puristaa.
itse vanhempana kun annoimme tyttömme olla ensimmäisen kerran yksin kotona, kerroimme naapureille että pitävät silmällä. kaikki on mennyt hyvin ja hän tiesi että jos moitteita tulee se on sit viimmeinen kerta.
mitä tekstareihin tulee niihin en koskaan luottanut enkä kännykällä soitttoon. liian helppoa valehdella missä on... ja siitä sain myös tyttömme kiinni kerran.
liian moni vanhempi ei välitä eikä ole tarkka. itse en osaisi nukkua tietessäni esim. 14 vuotaaan penskan olevan yöllä ulkona, ei hänellä ole siellä mitään tekemistä, kaikki paikat hänen ikäisilleen on suljettu. tämän jos kaikki vanhemmat tajuaisivat niin ei oisi ilkivaltaa,niin paljoa kun penskat on kotona.
jos kaikki on ollut paremmin jo kahden vuoden ajan niin en ymmärrä mistä äitisi nyt on saanut vimman huolehtia... ois pitänyt sut kotona kun olit paljon nuorempi.
tuli mieleen että itse suljen kännykän yöksi mutta tyttömme lähettää teksitviestejä pitkin yötä jotka voin aamulla lukea tai jos herään yöllä. hän viestittää vain missä on ja kun on kotia lähdössä. tuntuu turvalliselta tietää että kaikki on hyvin ja ettei mitään ole sattunut. ja hän on jo 21 vuotta mutta huoli vanhempana on ikuinen.
En oikeastaan tiedä miksei luota minuun kunnolla, vanhat tekoni tietenkin vaikuttavat, mutta olen päässyt jo murrosiästäni yli tai ainakin siitä pahimmasta olen jo kaukana. Ja ihmettelit tuota alkoholin ostamista, niin siitä olen äitini kanssa puhuneet ja minulla ei ole tapana olla missää kauheassa kännissä. Juon pari niin että järki pysyy päässä ja jalat alla :) Ja jos äiti ei minulle niitä juomia ostaisi niin joku muu, säästyypähän "hakurahat". Ja juominen on muutenkin harvinaista minulle nykyään...
Pitäisi tosiaan ottaa kunnon keskustelu, mutta vaikea aloittaa, vaikka kaikesta pystymmekin puhumaan. Vaikka mitäs pelkäämistä tuotta nyt on, luultavasti vain tekisi väleistämme entistä paremmat. :)
Voi kun olisi ollut viisaampi nuorempana, mutta eiköhän se tästä. Eniten vaan tässä ärsyttää tosiaan se, että haluaisin jo vähän vastuuta omista tekemisistäni enkä olla niin holhouksen alaisena. Ja se on outoa kun jotkut kaverit ovat kaikinpuolin "pahiksia" ja riitelevät äitiensä kanssa jatkuvasti, niin he saavat eri vapautuksia. Sitten itsellä menee kotona hyvin, niin tuntuu että ei ole "olot vapautuneet" moneen vuoteen.