Monen vuoden avioliiton jälkeen puoliso ei enää "pysty" olemaan tai asumaan kotona, muttei ole toistaiseksi halunnut erota. Tarvitsee kuulemma aikaa ja on saanut sitä. Kestää nähdä korkeintaan tunnin tai pari kerrallaan... Nykyisin hänellä on oma elämä, josta en tiedä enää mitään.
Ilmeisesti olen ollut liian kiltti. Tympii ja tuntuu vedätykseltä. En halua haaskata loppuelämää odottamalla jotain epärealistista. Haluaisin tietää mistä tai kenestä on kyse ja jatkaa eteenpäin. Tähän asti mulla on vielä ollut tunteita häntä kohtaan, enkä ole halunnut tehdä pikaratkaisuja. Olisin voinut jatkaa, jos olisi ollut kyse jostakin henkilökohtaisesta kriisistä tai jotain. Mutta tunteet hiipuu, kun ei olla tekemisissä. Ei kukaan jaksa tällaista kohtelua.
Haluaisin saada jotain tietoa puolison nyky(kaksois)elämästä, että voin lopettaa suhteen, jos meneillä on jotain muuta. Olisiko vinkkejä mitä kannattaisi tehdä? Kysymällä ei selviä, enkä jaksa leikkiä mitään salapoliisia.
Ilmeisesti olen ollut liian kiltti. Tympii ja tuntuu vedätykseltä. En halua haaskata loppuelämää odottamalla jotain epärealistista. Haluaisin tietää mistä tai kenestä on kyse ja jatkaa eteenpäin. Tähän asti mulla on vielä ollut tunteita häntä kohtaan, enkä ole halunnut tehdä pikaratkaisuja. Olisin voinut jatkaa, jos olisi ollut kyse jostakin henkilökohtaisesta kriisistä tai jotain. Mutta tunteet hiipuu, kun ei olla tekemisissä. Ei kukaan jaksa tällaista kohtelua.
Haluaisin saada jotain tietoa puolison nyky(kaksois)elämästä, että voin lopettaa suhteen, jos meneillä on jotain muuta. Olisiko vinkkejä mitä kannattaisi tehdä? Kysymällä ei selviä, enkä jaksa leikkiä mitään salapoliisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kysy suoraan, missä mennään. itselläni tavallaan sama tilanne, mutta näemme lähes päivittäin ja soittelemme joka päivä. Myös mies soitta minulle päin ja oikeastaan useinmiten juurikin hän ottaa yhteyttä. Säikähdin jo melkein, että olenko kirjoittanut tietämättäni tänne ;). niin samanlainen tilanne meillä on. Luulin olevani ainoa jolla tälläinen kuvio meneillään. Meillä tosin mies ei suoranaisesti siksi lähtenyt, etteikä pystyisi olemaan kotona. Halusi vaan tunteen, että on yksin ja oppia taas arvostamaan yhteistä elämää ja yhdessä oloa. Siinä mielessä ollaan samassa veneessä, että minäkin tunnen olleeni liian kiltti ja olen sitä vieläkin. Kummallista kun nyt olisi ihan oikeutettua olla vähän bitch. Pitäsköhän opetella vaatimaan itselleen sitä mitä ansaitsee, eli rehellistä ja kunnioittavaa kohtelua ja arvostusta?! Nyt ei kun ryhdistäytymään. Tuli mitä tuli. Tsemppiä sulle ratkaisitpa asian miten tahansa :)
Mitä jos itse vastaisitte kysymyksiinne? Miksi jätätte omaa elämäänne koskevan päätöksenteon toisen tehtäväksi? Jokainen meistä elää täällä vain kerran ja jokainen meistä on itse vastuussa omasta elämästään.
Miehet, joiden kanssa te elätte, eivät koskaan tule pystymään eikä kykenemään tekemään mitään päätöksiä. Ja te vain odotatte heidän päätöstään....... HALOO???!?
Miehet on asia erikseen, teillä on kumppanina jotain ihan muuta.....
Tuo on ihan totta mitä kirjoitit. Itse ollaan vastuussa elämästämme, eikä kukaan muu saisi päättää puolestamme tärkeistä asioista. On helpompi sanoa se kuin toteuttaa käytännössä. Vaikka mies ei ole ihanteellinen, eikä tule sitä olemaan, takana on pitkä suhde, joka useimmiten oli hyvää.
Elämässä on ollut paljon vastoinkäymisiä, joista on pitänyt selvitä. En jaksaisi aloittaa taas uudelleen alusta, ellei ole aivan pakko. Jättäminen on ollut yksi paino lisää jo ennestään raskaaseen rekeen. Siksi en ole halunnut tehdä mitään äkillistä, kun voimat on vähissä. En jaksa tai halua etsiä uutta kumppania. Jos nykyinen haluaa lopettaa, niin saa kyllä sen mitä haluaa. En ole esteenä uudelle elämälle, muttei minun ole mikään pakko jatkaa omaani.