Kuinka moni teistä syö mielialalääkkeitä? Rohkeesti vastausta kehiin!
Ikisinkkuus ja mielentervys?
fdhhfg
431180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Luusereiden ja paineensietokyvyttömien juttuja. Miks joka saatanan risauksesta pitää 'masentua'? Onko se vaan tekosyy sille että on niin saatanan luuseri??
Ei ennen syöty mitään. Nykyään kaikesta ollaan masentuneita, mikään ei kiinnosta ja kaikki on perseestä , ja kaikesta itketään.Kaikkeen syödään pillereitä..Mulla on ainakin elämässä niin paljon työtä ja tekemistä ettei jää edes aikaa miettiä tuollaista. Taitaa olla monella vaan tekemisen puutetta tai ei ole motivaatiota siihen.
Tämä ei nyt koske sinkkujaja vaan yleensä kaikkia.
Mitä sinä sillä tiedolla teet? Yhtä hyvin voisi kysyä, että kuinka moni käyttää allergialääkkeitä.
Kuinka moni teistä syö psykedeelejä? Rohkeesti vastausta kehiin!
olisivat lääkityksen tarpeessa.
Kaikki ATM:t olisivat pillun tarpeessa.
kaikki ATM:t olisivat läheisyyden ja välittämisen tarpeessa.
Eikä. Mieluummin pillua. Ja vielä teinisellaista. Siis neitsytteinipillua nimenomaan tarvitsen. Se parantaa hulluuteni paremmin kuin mikään lääke.
vaan on hulluutesi syy
Pahempi kai on joutua tahtomattaan sinkuksi suhteen jälkeen. Jos on aina ollut yksin niin eipä tiedä mistä jää paitsi
It's better to have loved and lost...
Sitten sitä vain haikailee asian perään loputtomasti.
Ei suinkaan, eronnut löytää uuden suhteen paljon helpommin kuin suhdetta kokonaan vaille jäänyt. Kokemus kun auttaa huomattavasti.
Syön. Olen syönyt jovuosia. Soitin kuukausi sitten miekkariin että saisin vahvempia ja sanoivat että soittavat takaisin ja tarjoavat aikaa lekurille kolmen kuukauden sisällä. Vaan eihän sieltä ole mitään kuulunut.
Lääkitys voi olla ihan hyvä ratkaisu, varsinkin jos se vie samalla tarpeet mennessään. Loppuu vinetys tälläkin palstalla... :D :D :D :D
Ei lopu!
Miten nuo lääkkeet vaikuttaa?
zombien joka ei tunne mitään
ikisinkku
Kävin tänään apteekissa kysymässä mielenterveyslääkkeitä mutta heiltä ei löytynyt mitään tarpeeksi tehokasta.
ATM, en hullu
jos masentaa
No ei se mieleneterveyteen vaikuta jos on sinkkuna.
Mutta vastaanpa tähän.. En syö. Ei ole tarvetta siihen.
Niinkun tuolla ylempänä sanottiin että heti masennutaan jos tulee pienikin ylämäki vastaan ja kauhea angsta päälle.
Näistäkin "masentuneista" mitä tässä maassa on niin 90% on pelkkää feikkausta että saadaan muitten huomio jne.
Mitä olette tehneet itse että parannutte tästä masennuksesta?
Ei se niillä pillereillä lähde... Ainut mitä teette sillä niin pidätte lääkefirmoja rahassa ei muuta..
Suosittelen monelle asennemuutosta että lenkkarit jalkaan ja ulos harrastamaan liikuntaa taikka purkamaan painetta.
Esim vaikka puita pilkkomaan kirveellä saa liikuntaa ja purkautuu vitutus kerrasta. Itsellä ainakin tämä auttoi.
Saan tästä varmaan miinusta mutta I dont give a fuck...
Minä haluaisin syödä mielialalääkkeitä, mutta lääkäri ei anna reseptiä. Siksi tupakoin jatkuvasti ja napsin sitä sun tätä kipulääkkeistä nuhanpoistajiin.
Minä taas haluaisin syödä vahvempia lääkkeitä mutta aikaa lekurille ei vaan heru.
Minä taas en halua syödä masennuslääkkeitä mutta kaikki lääkärit niitä on mulle tyrkyttämässä. Haluan pillua perkele!
saada apteekista
Niin, mikähän siinä on että dildoja saa jo marketin hyllyistä suunnilleen naisten terveystuotteina ja sellaisia ostavia naisia ihaillaan, mutta tekopilluja pitää miesten tilailla nimettömänä jostain kaalimadoista ja tekoreikää nylkyttävät uroothan on tunnetusti suuria luusereita. Ja väittäsimpä että pillunpuute on henkisesti miehelle paljon tuhoisampaa kuin munanpuute naiselle, siitähän ne massamurhat sun muut kuitenkin loppujenlopuksi kumpuaa.
Mielialalääkkeet on luusereile, pillu on voittajille
oot lääkkeillä?
Kaikki tuntemani ihmiset, joille on määrätty jokin mielialalääke, ovat parisuhteissa, tai ovat olleet (pitkissäkin) parisuhteissa, kun taas tuttavapiiristä ne, jotka lasketaan tai on laskettu "ikisinkuiksi" (ts. huomattavan vanhalle iälle poikamiehinä selvinneet) ovat korkeintaan olleet verenpainelääkityksellä, jos yhtään millään.
(Ehkäpä moni palstalainenkaan ei ole mielialalääkityksellä, vaikka sitä tarvitsisi - kun ei ole varaa niihin, ja tukien ja äidin lahjoitusten pitäisi riittää kaljaankin).
Itsellä eka kuuri menossa, lisäksi napostelen myös rauhoittavia, joita aion pyytää lääkärilta maanantaina lisää. Toivottavasti tämä ei etene psykoosiin. Lieviä harhanäkyjä kyllä näen päivisin.
Tähän tilaan en olisi koskaan joutunut jos olisin saanut naista.
Kyllähän se niin on että parisuhteessa elävät ovat terveempiä, myös mieleltään. Vaikea tehdä päätelmiä meneekö ensin mielenterveys ja sitten tulee yksinäisyys vai toisinpäin. Oma mutu sanoisi että ensin tulee yksinäisyys ja siitä seuraa muut ongelmat.
Ensin tulee yksinäisyys ja muut ongelmat eli mt-ongelmat seuraavat perässä.
Syön mielialalääkkeitä. Yksinäisyys ahdistaa ja satuttaa joka päivä.
Nainen ei halua mitään vinkuvaa säälittävää atm:ää vaan ronskin, paksuniskaisen, -kätisen ja -kaluisen ytm-miehen joka ei välitä naisen seksuaalisesta nautinnosta tuon taivaallista vaan keskittyy omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Tällainen mies oikein runttaamalla runttaa paksua kaluaan naisen sisään, ähkimällä ähkii naisen päällä, jyystämällä jyystää naista kuivana kakkoseen ja jörnimällä jörnii edestä ja takaa.
Tällainen mies myös murisee seksin aikana kuin raivo härkä, ja miehen lyhyt terävä partasänki kutittaa alapäätä mukavasti kun mies nuolee sitä.
Mmmh, kelpaisi itsekin päästä tällaisen panokarjun käsittelyyn ;)
minä olen onnellisessa pitkässä parisuhteessa elävä nainen ja syön muutamaakin eri MT-lääkettä.Niillä voin hyvin ja olen ihana, tosin vähän erikoinen jo syntyessäni ollut ;)
Ihana mies on mulla, enkä tosiaankaan ole yksinäinen.
Mulla on mielialalääkitys, ja olen sairastanut vaikeata masennusta, jonka takia ollut suljetullakin kolme kertaa (pisimmillään kuukauden). Sairastuin alunperin 8 vuotta sitten, ja lopulta vajaa 3 vuotta sitten putosin työelämästä kokonaan määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sairastuttuani olin vielä avioliitossa, mutta erohan siinä tuli kaikkien ongelmien takia. Tosin ei ainoastaan minun ongelmieni. Tuosta avioerosta on yli 6 vuotta aikaa, ja täytyy kyllä sanoa, että mt-ongelmaisena kumppanin saaminen ei ole ollut helppoa.
Vuosi sitten olin ihan pohjalla, jolloin söin kolmea eri mielialalääkettä. Aloin niitä sitten vähentämään, kun "loogisesti" ajattelin, että jos niistä lääkkeistä huolimatta olen siinä kunnossa, niin ei ne auta. Jossain vaiheessa tuli sitten myös oivallus, että ei musta sairaana edes ole ihmissuhteeseen, ja sellaisen etsimisen sijaan aloin keskittyä itseni hoitamiseen. Lopputuloksena palasin tänä keväänä töihin 2,5 vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä olon jälkeen, ja nyt syön enää yhtä lääkettä. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin. On aika voittajafiilis. Se on aika pieni prosentti, mikä sieltä työkyvyttömyyseläkeputkesta ponnistaa takaisin työelämään.
Kumppania en tällä hetkellä oikeastaan kaipaa. Tai ehkä jollakin tasolla joo, mutta kun tuossa masennusvuosina epätoivoisena etsiessäni itsekunnioitus oli mitä oli, niin ajauduin suhteisiin, joissa tulin kohdelluksi huonosti ja jopa jollakin tavalla hyväksikäytetyksi, mikä rikkoi mua vaan lisää. Nyt olen sitten vastareaktiona sille erittäin suojelevainen itseäni kohtaan, ja suhteen aloittamiseen on todella suuri kynnys. Toisaalta tuon toipumisprosessini myötä olen ensimmäistä kertaa elämässäni oppinut löytämään onnen itsestäni, joten en edes tarvitse suhdetta tullakseni onnelliseksi. Suhde tulkoon sitten kun aika on sille kypsä. Nyt nautin siitä, että jaksan nousta sängystä joka aamu ja että pimeyden ja epätoivon sijaan elämäni on täynnä valoa ja toivoa.
Parempi itselläkin kun unohtaa parisuhteilut ja keskittyy vaan siihen elämiseen. Aikoinaan tuli huomattua että aika tuhoisa tie tuo seurustelukaverin "metsästäminen"... Tuli takkiin ja kovaa, itsetunto romahti ja äkkiäkös sitä oltiin naruakin rasvailemassa. Ja onhan se tuo seukkaaminen sellanen juttu, ettei se tule onnistumaan jos ei ole nuoresta lähtien sosiaalinen ja kaveripiirissä paljon naispuolisiakin. Mites itselläni, kavereita tasan 1 enkä osaa olla naisten kanssa edes kaverina. Aika heikot lähdöt seurusteluille.
Kasvattakaa pallit pillereiden popsimisrn sijasta
Tämä ketju todistaa taas - mielialalääkkeet katsotaan eri asiaksi kuin minkä tahansa muun sairauden lääkkeet. Eikö nyt tautisiin pikku aivoihinne mahdu, että mt-häiriöt pääsääntöisesti ovat elimellisiä sairauksia ja olivatpa mitä tahansa sairauksia, niillä on tasa-arvoinen asema muiden sairauksien kanssa. Laitapa gallup saman tien kuten yksi vastaajista jo ehdottikin allergialääkkeistä. Monellako on astmapiippu? Ei taida olla yhtä "mediaseksikästä" vai?
Ei, en syö mielialalääkkeitä. Unilääkettä tarvittaessa, koska tätä joku urpo tulee kysymään.
Vaikka käynkin tätä tuhoontuomittua taistoani tuulimyllyjä vastaan, tulee kyllä mieleen että palstan naalit kaikki paitaan ja kunnon tokkuraan....
Vaikka mielialalääkkeet onkin yleistyneet, on se silti myytti ja hulluuden leima monelle eikä usein suostuta myöntämään että kärsitään jonkun sortin mielialahäiriöistä, siinä pelossa että joutuu lääkkeitä syömään ja "kaikki luulee hulluksi".
ne pillereiden popsijat ovatkin. So what? Miksi ei saisi olla hullu?