Kun tällä palstalla on useasti mollattu yksinhuoltajia ja monet tuntuvat heitä jo aivan periaatteesta karttavan, niin miten suhtaudutte heihin, jotka ovat jo lapsensa aikuisiksi kasvattaneet?
Entäs ex-yh:t?
Ex-sinkku
10117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA!!!!!!
Elämä täällä ja oikeassa elämässä eivät ole yhtä. Ei sinne päinkään. Myös lapsellisille löytyy rakkautta ja rakastavia puolisoita. Asiaa on vaikea kiistää, kun katsoo elämää vaikka lähiympäristössä.
Kaikille lapselliset eivät tietenkään kelpaa, yhtä hyvin joku muu asia on voi olla jollekin pariutumisen este. Mutta, ei olekaan olellista kelvata kaikille vaan löytää se yksi ja oikea. Ihmisiä on erilaisia.
Oma kokemukseni on, että kun ihmisen äly ja elämänkokemus kasvaa, heitä joille lapsellinen nainen on mieluinen vaihtoehto on enemmän. Riippuu tietysti myös yh:sta onko hän valmis raivaamaan elämäänsä kumppanin kokoisen aukon. Antamatta kukaan ei saa.
Lapsellisia on vaikea rakastaa, ainakin ennen kuin kasvavat aikuisiksi.
Joo, epätoivoisen aisurin vihoviimeinen mahdollisuus päästä panemaan on ikäloppu äpäröimällä revitetty yh-reikä. Siinä sitä on varsinaista "rakkautta", "älyä" ja "elämänkokemusta".
Äpärä=avioton lapsi.
Eiköhän useimpien yh-äitien ja -isien lapset ole ihan avioliitossa syntyneitä.
Lapsensa aikuisiksi kasvattaneet ovat vanhoja kurppia.
Myös miespuoliset entiset yh:t?
Kiitos teille, sekä asiallisia että asiattomia vastauksia antaneille.
Asia kiinnosti vaikkei se itselleni enää ole ajankohtainen. Itse kun (osin olosuhteiden pakosta) tein sen ratkaisun, että etsin uuden kumppanin vasta kun olin saattanut lapseni aikuisuuteen - sattumoisin tämä kumppanini on vielä vanhoilla päivillään yh-isä...
Mutta tuntuu hiukan ikävältä lukea noita yleistäviä ja mollaavia kirjoituksia yksinhuoltajista, kun itse pienellä palkalla ja pienillä elatusmaksuilla veti katraansa läpi hankkien samalla vielä korkeakoulututkinnonkin.
Ja sinulle, joka keskityit reiän laadun epäilyyn: kyllä se kuulemma vielä kolmen lapsen ja pitkän selibaatin jälkeen ihan riittävän tiukka on...
Tuskimpa tuossa vaiheessa jos olen lapseton edelleen ja samassa tilanteessa niin kiinnostaa lapsensa aikuiseksi kasvattanut nainen enää. Eiköhän ole sitten sama etsiä jotain muuta kun elämänkokemukset ovat hyvin erilaisia.
Toisaalta ainakin omalla kohdalla se tärkein este eli se että lapsi on arjessa läsnä olisi pois eli lapsi olisi pois jaloista olisi raivattu pois tieltä.
Osa unohtaa kokonaan että kyse ei ole parjauksesta jos joku ei halua lapsellista naista elämäänsä.
Ikä ja elämänkokemus on opettanut minulle päinvastaisen asian kuin väitetään eli että lapsettoman miehen ei pidä alkaa suhteeseen lapsellisen naisen kanssa ellei halua ole suuri käyttää omaa aikaa ja energiaa tuntemattomaan lapseen sekä solmia käytännössä toinenkin ihmissuhde sen naisen lisäksi pysyvästi elämäänsä.
En tällaisella palstalla kyselisi tuollaisia asioita ylipäätään tai tekisi niistä päätelmiä.
Enemmänkin se totuus löytyy noista tosimaailman kuvioista ja sen raadollisuudesta.
Minä jo lapset aikuiseksi kasvattaneena en varmaan ottaisi miestä jolla ei ole lapsia. Heillä ei ole kokemusta asiasta ja eivät ymmärrä että nainen on tekemisissä lasten kanssa vaikka ovat jo aikuisia. Kerran erehdyin seurustelemaan muutaman kuukauden lapsettoman kanssa. Mies ihmetteli miksi soittelen aikuiselle pojalle. Todella huvittava kommentti.
Totta on että täällä ei kannata kysellä mitään mihin odottaa asiallisia vastauksia.